Yritän

Moi! Täällä mä oon. Ei oo inspiroivia kuviakaan juuri nyt tai varsinkaan aikaa rajailla ja yytsiä niitä koneen uumenista mut täällä mä yhtä kaikki oon ja yritän vilkutella edes sen verran et lukijat pysyis mukana. Elän ruuhkavuosia ja väsymystasoni ylittää tällä hetkellä sellaset sfäärit kodinhoidon, lastenhoidon, miehen, kavereiden ja salilla vietetyn ajan jälkeen että iltaisin losautan itseni sohvalle tai vaihtoehtoisesti ensin löylyihin ja sitten sohvalle enkä liikahda siitä mihinkään muualle kuin yöunille ja sekin tapahtui mm. eilen miehen kantamana kun uni tuli silmään jo pisteessä b, siis siellä sohvalla, ei löylyissä...

No sitten kirjoitan lapsista. Uskallan sanoa että Telmalla alkaa uhma ehkä iiiihan pikpikriikkisen helpottaa... Tai sitten se on se flunssa mikä on jyllännyt lapsilla viikonlopusta saakka mikä väsyttää Telmankin duracel-nuppia sen verran et ihan joka muussinnokareesta ei jaksa vängätä. Todellisuus iskee silmille viimeistään huomenna kun ollaan kerhoilukunnossa. Telma leikkii jo jonkinverran omatoimisesti eikä enää ihan joka kerta Paavoa ohittaessaan iske pikkuveljeä kanveesiin. Paavo on myös oppinut pitämään kiinni omistaan (pikkuautoista), vaaran lähestyessä hän alkaa kiljua kuin kinkku pistoksissa, hyvin raivokas ilme pienillä kasvoillaan, auto rusennettuna toiseen nyrkkiin huitoo vimmatusti toisella hyökkääjää kauemmaksi. Toimii! Ihan joka kinaan ei siis tarvita enää mutsia hätiin, Pave osaa kynsiä ja Telma perääntyy.

Paavolla on nyt vähän rankkaa, kun maitobaari on yt-neuvottelujen kourissa jotka luultavasti päättyvät siihen että kaikki lafkan työntekijät irtisanotaan ja ovet laitetaan säppiin, tai tässä tapauksessa imetysliivit pakataan laatikkoon jonka päälle kirjoitetaan kirpputorikamaa mustalla tussilla. Olemme siinä pisteessä että soijamaitoahan siis juodaan, apteekin. Voitin b-lausuntotaistelun maitoallergiasta jonka viimeisenä etappina myös Kela pisti kapuloita rattaisiin alkuperäisen lausunnon paskan kirjoitusasun takia, 10kk meni siis epäilystä korvattuun maitoon. Kaverille piti tuupata jo kalkkilisää kun maitoa en saanut enää parhaalla tahdollanikaan itsestäni annettua yhtään enempää ja sitä nokkamukia multa ei huolita. Päälle vielä se että Paven ehkä 5 sanan aktiivisesta sanavarastosta yksi on "TISSHH" ja oman herkistysasteen multihuipentuma tämän "viimeisen vauvani" imetyksen lopettamisesta (toim. huom. itkin viime viikolla top chefia katsoessani) niin me ei olla vielä ihan hirveästi edistytty tässä nokkamukiasiassa... Toistaiseksi Paavo saa tissinsä iskän ollessa töissä, iltamaidot ja viikonloppumaidot hoidetaan sit pääosin siitä mukista. Mun deadline dieetittömälle elämälle on 24.12... Jouluruoasta en tingi! Ni.

Joulusta puheenollen, huomenna on joulukuu!! Tunnustaudun henkeen ja vereen jouluihmiseksi ja 1.12 eli huomenna, huomenna aion laittaa jouluvaloja (sitkeästi, huolimatta siitä että juuri TÄNÄÄN kaikista päivistä huikeat ensilumet päättivät sulaa ja lämpötila palata +5 asteen paikkeille). Telman kanssa ollaan leivottu jo pipparskaakkorit (sydämenmuotoiset, näistä juteltu syys-loka-marraskuut saunan lauteilla) ja torttujakin pari satsia, niistä Telmis tuumasi PTHYI ja mut voi ripustaa kohta palloksi joulukuuseen!

Eilen tilasin joululahjoja muka-organisoinnin ihmeenä netistä, Kodin1:sesta onnistui tosi hienosti, sen sijaan H&M:n nettikaupan kanssa sai räyhätä ihan yhtä paljon kuin aina ennenkin ja muistin taas miksen tilaa netistä mitään koska niillä vaan on jotain mua vastaan. Tänään soitin asiakaspalveluun kiukkuisena. Yritin näyttää eilen ostoksiani miehelle illalla ("katso kulta, olen näin tehokas!") ja koko tilauslista oli hävinnyt bittiavaruuteen. Vähän kuulkaa väsynyttä kotiäitiä ottaa kupoliin! Niin, siis soitin asiakaspalveluun ja nuori mies kertoi miellyttävään sävyyn että koska loin uuden tunnuksen ks. nettikauppaan eilen (olin unohtanut salasanan eikä automaattipalvelu suostunut lähettämään uutta) ja sukunimi on vaihtunut muutenkin niin näppäränä tyttönä keksin tosiaankin uuden tunnuksen ratkaisuksi!! Niin että siellä oli sit 2 tunnusta mun hlötiedoilla, hups... Ja siitä varmaankin sitten johtui tämä katoamistemppu, totaalisesti niiden vika..............!

Mut nyt on sekin homma plakkarissa ja paketteja matkalla kynttilänhämyistä puketointisessiota varten. Touché!

mummo-sarjakuvat

Salille siitä!

t. sinä itse

Modern/sick family

AAAAAAARG. Herkkävatsaiset silmät kiinni...

Kivaa, kun arki on alkanut. Perhekahvilat, kerhot, lähmätassujen läpsyttely ja nuoleminen... Bakteerit alias BAKUT on fiilareissa. Syksyn ensimmäinen vaan ei viimoinen vatsaflunssa on saapunut meidänkin perheeseen! Lisäksi sama tauti on kaatanut 85% tuttavaperheistä, se on nyt syksy indeed.

Pave aloitti kovalla kuumeella, lääkkeellä sai aluksi laskettua parhaimmillaankin 38,6 asteeseen... Paavo kuitenkin selvisi 2 päivän kuumeella ja parilla lörövaipalla. Seuraavaksi Tuomo (tyypillisesti) ilmoitti että vähän heikottaa ja päätä särkee... Selvisi muutamalla särkylääkkeellä, eikä yhtäkään sairaslomapäivää. Sitten sopivasti arjen alkaessa mun kurkkuun muutti merisiili tai pari, en muista koska viimeksi olisi ollut flunssassa todella näin kipeä kurkku, syön pelkkään kurkkukipuun panabura-comboa ja jotain placebo-mustaherukkapastilleja... NOH, Telmalle nousi eilen aamupäivällä kova kuume, ajattelin et se on sitten neitin vuoro kun ei jaksanut leikkiä, eikä halunnut lukea kirjoja vaan meidän sänkyyn aamu-unille... Päivä meni Telmalla pitkälti nukkuessa, välillä vaan särkylääkettä kuumetta laskemaan. Illalla päätettiin käydä suihkussa kun kuumetta ei ollut, tsätsdääää yskäisi portaissa ja laatotti 4 porrasta sekä alakertaan valui soppelisti sieltä portaiden väleistä säkkituolin, karvamaton (oikein kiva nyppiä laatanpalasia, sanoi Tuomo!!) ja lelujen päälle... Hetki siinä piti keräillä ajatuksia ennenkuin sain tartuttua toimeen, Telmalta vaatteet pois ja suihkun alle, Paavo oli nostettu alakertaan, kiljui kuin pistetty sika kunnes tuli hiljaista ja Tuomo kuuraa sitä yrjöä ja minä Telmaa... Sitten sellanen *tsädäm* mitähän se Paavo puuhaa... NO SIELLÄHÄN SE ON MAISTELEMASSA YRJÖTAPAKSIA... ei perkl... Näin. Koko remmi suihkuun ja säkkituolikin pääsi mukaan. :D Tuomolla tietysti vielä työkaverin tapaaminen keskustassa ja minä jäin panikoimaan kuka purjottaa seuraavaksi... Telmalla onneksi pysyi mansikka-buranat sisällä ja sain molemmat 20 maissa jo nukkumaan.

Yö meni ihan harakoille, Telmakin nukkui alakerrassa ja kerran-pariko taas purjuiltiin ja vuorotellen penskat meidän keskellä nukkumassa... Minä valvoin merisiilini kanssa ja Tuomo kuorsaa autuaana!! Näin meillä sairastetaan, AINA :D!

No tänä aamuna huokasin helpotuksesta kun Telma oli juonut sen yhden Tripin loppuu mitä yritin tarjota koko yön... Huokaisin myös väsymyksestä kerran jos toisenkin kun huomasin pissaisen sohvan... No ainakaan ei oo mitään nestehukkaa!

Nyt Paavo nukkuu ja minä alan pyykkäämään... Yksi pyyhe hävisi kyllä taistelun Georgea vastaan :(

http://www.vanhemmat.com/jmedia/oksennus.jpg

Nyt jää salit, lapsiparkkitutustumiset, kerhot ja perhekahvilat kaikki välistä taas... Tuleehan se ensikin viikko, mutta masentaa kun pääsin hyvään alkuun jumppien kanssa. Iltoja piristää ihana sarja, mille hirnutaan kilpaa miehen kanssa, oletteko tutustuneet ja jos ette niin suosittelen lämpimästi:

Hilarious! MODERN FAMILY.

A satirical look at three different families and the trials they face in each of their own uniquely comedic ways.

Henkilökohtainen suosikkini:

Cameron /Eric Stonestreet

Kuvat Google

MTV3,  torstaisin 22.35 ! 

To the gym

Ne jotka tuntee minut hyvin tietää etten ole mikään maailman urheiluhulluin ihminen... En seuraa televisiosta minkäänlaista urheilua (paitsi MM-kiekosta Ruotsi-Suomi), olin koulussa suhteellisen huono kaikessa liikunnassa, huono ja haluton tekemään vaadittuja lenkkejä/hyppyjä/piruetteja... Kouluhiihto oli kaikista hirveintä ja korkeushyppy 140-senttisellä varrellani. Koululiikunnasta onkin jäänyt ehkä sellainen hikinen pakkosuorittamisen tunne joka koskee kaikkea liikkumista. Joskus yritin lenkkeillä mutta yksin en sitä jaksanut kyllä kovin montaa kertaa jankslata samoja reittejä. Pyöräily on ihan ookoo, mutta nykyään sekin tuntuu vaan raskaalta. Mies on tosi kova pyöräilemään ja olisi joskus kiva mennä yhdessäkin, tai vaikka vaan kävelylle rattaiden kanssa mutta useimmiten en kuitenkaan jaksa, vaikka jälkikäteen tietysti on king of the world-olotila pitkään. Se itse lähteminen on vaan mulle tosi vaikeata.

n. 17-18 vuotiaana hankin kavereiden innoittamana kuntosalikortin SATSille Helsingissä ja tutustuin ohjattuihin ryhmäjumppiin. Les Mills-sarjoista tykkäsin erityisesti BodyPumpista ja siellä kävinkin ahkerasti melkein vuoden 3-4 kertaa viikossa. Parasta oli se kun sai lähteä yhdessä kaverin kanssa hikoilemaan. Tykkäsin myös BodyCombatista ja Pilateksesta. Kuukausimaksu oli melko suolainen, mutta äiti taisi maksaa suurimman osan tuosta harrastuksestani... Sitten alkoikin baaririentokausi, kesä, kärpäset ja kuntosali-innostus lopahti kavereidenkin lopettamisen myötä. Johonkin muistin syövereihin jäi kuitenkin ajatus siitä että löysin jonkun urheilumuodon joka tuntuu hyvältä ja kiinnostaa lähteä paukuttamaan. Myös kropasta tuli nopeasti mukavan kiinteä kun tuonikäisenä ei hirveästi mitään poltettavaa rasvaa varsinaisesti ollut.

Noniin, näinä Jyväskylä-vuosinani (2007- present) olen liikkunut hyvin hävettävän vähän. Satunnaisia aerobicceja ja niitä kävelylenkkejä. Siinäpä se sitten oikeastaan. Mammajoogassa taisin käydä kolmisen kertaa kunnes totesin että ihan kuutamo-hommaa. Raskauksia ja selkävaivoja on helppo syyttää (iskias-oireitahan lievitetään nimenomaan säännöllisellä liikkumisella ja kropan kunnossapidolla...). Extrakiloja ei ole ollut mutta kyllähän sitä vähintäänkin kahden raskauden jälkeen löytyy jos jonkinlaista kiinteytystä kaipaavaa nahanlärpäkettä. 8 kuukauden maidoton dieetti on karistanut sen verran painoa että painan 5 kiloa vähemmän kuin Paavon odotuksen alussa... En halua kiloja pudottaa enää yhtään. Minulle suurin syy oli ihan yleisesti HUONO KUNTO tälle ajatukselle että jotain on nyt tehtävä. Mielelle, keholle liikkumista ja hyvää oloa. Bonuksena omaa aikaa hektiseen lapsiperhearkeen.

Mieleen iskivät taas nämä Les Milssit ja salikortti. Tutkiskelin kaupungin mahdollisuuksia ja päätin että en sitoudu mihinkään 60-70euron kuukausimaksuiseen saliin mikä on suunnilleen yhtä kannattava kuin kytky-puhelin (molemmista huonoja kokemuksia!!! SATSilta oli aikoinaan tosi vaikea irtaantua). Ajattelin että täytyy olla joku backup-plan jos käy liian raskaaksi. En halua yhtään että tulee sellanen pakkopuurtamisen maku koska maksan paljon rahaa, sellainen ei sovi mulle, en kaipaa mitään taloudellista painetta vielä samaan syssyyn.

Viime viikolla mammakaverini oli kylässä ja kertoi salista, missä kotiäidit ja työttömät saavat -25% alennuksen vuosikorteista (hintaa jää nykyisellään 39euroa kuukaudessa, itse sain vielä vanhan hinnan mukaan 37,50euroa kuukaudessa kun oli juuri vaihtunut). Sopimus on määräaikainen vuodeksi, mutta sen voi halutessaan keskeyttää il-mai-sek-si kuukauden irtisanomisajalla milloin tahansa. Tunsin monta tyytyväistä asiakasta jo ennestään, en ollut vaan tiennyt noin hyvistä eduista ja tuosta katkaisumahdollisuudesta. Salilla on myös ilmainen lapsiparkki arkiaamupäivisin ja -iltaisin. 14 naisjumppaohjaajaa ja Jyväskylän monipuolisin Les Mills-tarjonta. Lisäksi mm. KilleriSumbaa ja muita "tanssitunteja", kahvakuulaa, pilatesta, spinningiä, corea, functional trainingia ym. Killeriltä löytyy myös Baby- ja Taaperojumppa joihin mennään se oma rakkauven hetelmä avecina!

Kyseessä on siis Killerin Liikuntakeskus Jyväskylässä.

Killerillä ryhmäliikunnan platinakortti joka sisältää siis myös ilmaiset kuntosalikäynnit 12kk ajaksi on hinnaltaan 52euroa kuukaudessa normaalihinnaltaan. Huokea sekin kun vertaa kaupungin muiden salien hinnastoihin!

Eilen kävin ensimmäisellä jumpallani 3 äitikaverin kanssa. Core+venyttely. Kuulosti kevyeltä keskivartalon pikkujumpalta. Core-osuus kesti 30 minuuttia ja olikin aikamoista rallia! Mutta tykkäsin itse kovasti sekä treenistä että ohjaajasta. Paras oli tunne tänä aamuna vatsalihaksissa kun en meinannut päästä sängystä ylös, tietää tehneensä jotakin oikein. Eilen oli vaan kädet ja jalat tagliatellena ja naureskeltiinkin että tehtiin sit niillä lihaksilla keskivartalojumppia kun vatsalihakset on hädin tuskin olemassaolevia tässä vaiheessa treenikautta.

Seuraavaksi menen sumbaamaan ensimmäistä kertaa! Tanssilliset jutut on mukavia joten uskon innostuvani sumPasta! Varmaan sekoan askeleissani ja mummut edessä vatkaa kuin vanhat tekijät. Revitään sit vaikka siitä seuraavaksi sitä huumorinkukkasta... :)

Tässä pari astetta innokkaampaa sumPaajaa! Ja meitsin tulevat äbsit!

Vielä vinkkinä JKL-seutulaisille, ensi lauantaina 27.8 Killerillä suuri tapahtuma, 

Killeri Moves - avoimet ovet! 

Ohjelma:

10 Taapero 45´ alle 3v. lapsen ja aikuisen yhteinen tunti, sali 2

11 KilleriSyke

11.30 Danzation

12 TanssiTeema, Voguing

12.30 KilleriSumba

13 Bodycombat

13.30 Bodyattack

14 Functional Training

14.30 Venyttely

Ryhmäliikuntatunneille ja kuntosalille vapaa pääsy koko päivän ajan!

Lapsiparkki avoinna tapahtuman ajan!

Ilmoittautumiset ainoastaan Taapero-tunnille, muille tunneille ei tarvitse ilmoittautua.

Tapahtuma on salibandykentällä

Tervetuloa!

Onko muita kuntosali-kunnonkohottajia linjoilla? :)

Kerhis ja virtuoosi

Arki alkoi eilen reippaalla kaatosadepuistoilulla! Toki kotoa lähtiessä oli vaan pientä ripsua, mutta samantien kun sain köörin puiston porteista sisään niin siitähän se sitten läsähti päälle. Seisoin siellä puiston yhden ainoan katoksen alla muutaman muun uskaliaan äidin kanssa ja taas iski se pieni "kotiäiti toivoa täynnä"- tunne takaraivoon. Telma tietysti ei oo sen puoleen sokerista kuin pippuristakaan ja raivasi tietään sademuurin läpi liukumäelle joka luisti paremmin kuin koskaan, varmaan Serenan vesiliukumäen veroisesti! Eväsmurotkin meni siinä katoksen alla ja vettä omasta pullosta päälle. Me Paven kanssa hytistiin ja ehdottelin että josko tästä kohta nyt siirryttäisiin tuonne sisätiloihinko, kö?!

Telman kerhoili taas tänään, se on siis 2 kertaa viikossa. Alkuvaikutelma tosi hyvä, mukavat vetäjät ja Telmakin on saanut kavereita. Tänään oli jopa tosiaan ensimmäistä kertaa syönyt koko lautasen tyhjäksi (kanakeittoa, wow!) ja vielä jälkkäriksi marjarahkaa (tuplawow!) kun täti oli uhannut että jää synttäripiparit saamatta! Olikin eka kerhokerta sitten kun ei alkanut se "mitämeilläontänäänruoaksiiiiiiiminullaonkovanälkähaluanspagettiaaaraejuustoaaaaaaakurkkuaaaa..." hoilotus metrin päässä kerhon porteilta.

Pieni kerhis-herhis.

Sillä aikaa kun Telma kerhoili niin me Paven kanssa pistettiin kotia kuntoon ja kaivoin Telman pieniä vaatteita myyntiin. Pistettiin samalla pientä fotosessiota pystyyn. 

maistuis varmaan sullekki!

tukkaa... :D

Sitten aloitteleva pianisti pisti pienet nakkinsa pöytää vasten... 

adagio...

forte...

fortissimo!!!

pianissimo...

so där!!! 

...ja sitten alettiinkin jo lopetella...

Vielä käytiin kirpparilla Telman kerhon jälkeen, siis kävin molempien lasten kanssa can u imagine... Paavo söi sukkaa kärryissä ja Telma päräytteli pelle rattaissa ympäri käytäviä. Mutta kannatti käydä, tein hyviä löytöjä pitkästä aikaa Telmstiipperille!

1) UUSI babyGap tunika 

2) H&M pirteä mekko ja HK-paita 

3) H&M vihreä motskari-paita auto- ja mopofani-tytölle (nää on nyt NIIN in meillä, sulassa sovussa helokikkien ja titinallen kanssa :)

Pave pitää sentyylistä tuutulaulua pinnasängyssä että varmaan löytyy sontapommi housuista! Bis später!

Älä SINÄ komenna minutaaaaa!!!

Meille on muuttanut asumaan neiti UHMA megaUulla! Syitä tähän yhtäkkiseen tunteiden paloon olen listannut päässäni monenlaisia, ikä 3 ja puoli, pikkuveljen liikkumaan oppiminen, hence mikä lelu on sinulla kädessä sen juuri haluan-Pave, pitkä kuuma kesä kodissa, uudessa sellaisessa, myöskin uudessa ympäristössä ilman vanhoja rutiineja ja vanhoja kavereita, kesälomailevat kerhot ja perhekahvilat eli kesälomailu noin yleensäkin, tänä kesänä Tuomo oli lomalla 7 viikkoa (tänään vika lomapäivä)! Remonttisarkaa kämpillä, vähän mökkeilyä, vähän reissunpäällä Saarijärvellä ja Haminassa mutta ilmeisen tylsää Telman mielestä sillä! Vaikka siitä että dvd-kotelosta putoaa levy räpellettäessä ja pyydän kauniisti "laittaisitko kulta sen sinne takaisin" seuraa ensin päätön älämölö RRRRÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄGGGHH ja sitten "ÄLÄ SINÄ KOMENNA MINUTAA!" pariakymmentä oktaavia korkeammalta.

Toinen minun henkilökohtainen suosikkini "äiti huutaa minulle KOKOajan!!!" Tätä viljellään myös naapurinmummoille liikuttavien nappisilmien kera räkä poskella :)

Paavo-reppis saa tietysti myös osansa. Törkitään, tönitään, raavitaan, läpsitään tai muka hyväntahtoisesti pakkosyötetään muovilusikalla kaikella voimalla ruutaten suoraan suuhun kun "Pavella on kato pikkusen nälkä". Ja toinen toljanteri kiljuu vieressä kivusta... Eilen Telma juoksi kovaa kyytiä eteisestä olohuoneeseen rätkättäen, arvasin että se on taas pahanteossa ja kuinka ollakaan oli houkutellut Paavon meidän makuuhuoneeseen, läntännyt oven kiinni nokan edestä ja huusi olohuoneesta "Paavo on kuule siellä rauhoittumassa jäähyllä!"  kun avasin oven. Se on sitten toinen tarina kuka sinne jäähylle loppupeleissä pääsi kahdeksannen kerran parin tunnin aikana.

Huomiota haetaan ja mihinkään ei enää keskitytä itsekseen, joskus harvoin keksii barbileikin yläkerrassa mutta sitten jossain vaiheessa haluaa roudata ne kaikki 727 barbia ja triplamäärän barbinkenkiä alakertaan Paavon syötäväksi ja villiintyy kuin pieni nenärenkainen sonni lattiaa kuoputtaen kun kiellän etteivät päädy pikkuveljen kitusiin.

Jos joskus sallin tuoda autot tai muumitalon alakertaan niin sehän on selvä että Paavo ei saa edes muuminhännän puolikasta päin vilkaistakaan! "PAAVOÄLÄKOSKEEENÄMÄOVATMINUNMINUNMINUNMINUN".

Ainoa mikä kysytään nätisti on "mitä jälkiruokaa?" "mitä meillä on äiti ruoaksi" (nälkäisenä tämäkin huudetaan) "minne mennään tänään" (ei mennä aamu 7.30 puistoon niin kuuluu taas HMH kokoAJAN!!!) "saanko katsoa ohjelmaa" (MISKI EIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII) et ce teraa. Ehkä ymmärrätte!

"ET PUE minua!!! Tässä ei ole HIHAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA........."

Vitsi ku saisin teille vielä äänitehosteet tähän mukaan!

Onneksi päivässä on ne unilta heräämishetket kun oma aurinkoni purjehtii syliin, käpertyy ja ottaa kaulasta ja kuiskaa "minun oma Leena-Mari"... Äitikin kävisi mutta on aika liikuttavaa! Ollaan opeteltu siis äitin isin siskojen veljen nimiä. Ja me ollaan sitten usein Tuomo ja Leena-Mari. "Tuomoooo tule pyyhkimään" ja sitä rataa!

Niinkuin monessa muussakin perheessä meilläkin tämän uhmailun kanssa meni niin että vasta nyt kun Paavokin kävelee ja haluaa osallistua leikkeihin ja viedä ne lelut käsistä niin on pahentunut meininki Telman kanssa ja paljon! Ja jotenkin sekin että kaipaa minun huomiota ihan hirveästi. Täytyy yrittää muistaa pieniä asioita päivän mittaan, eilen katettiin pöytä yhdessä ja sen Telma tekikin tosi innoissaan. Pitäisi päästää irti siitä olettamuksesta että niin hirveä säätö ja antaa osallistua nyt kun vielä tekee sen mielellään.

{kuvat weheartit.com}

Mutta olen ollut puhki tämän kesän. Niinkuin tuossa jo edellä mainitsin niin Paavo lähti töpsyttämään omilla pikkukintuillaan viikkoa vajaa 10-kuisena ja nyt aletaan jo todenteolla treenata kiipeilyä. Ras-kas vai-he. Telma aloitti uudessa kerhossa ja on ollut siellä nyt 2 kertaa, menee upeasti paitsi että ei vieläkään oikein syö siellä mitään. Uudet tädit vaikuttaa kyllä paljon tehokkaammilta kuin vanhat sen asian suhteen että yritetään jotain eikä vaan sanota että ota yks pottu ja tässä on karjalanpiirakkaa. Tänään toinen täti sanoi että yrittää ensi kerralla laittaa pienen annoksen ja kannustaa syömään se kokonaan että tulisi sitten onnistumisen kokemus siitä että lautanen on tyhjä. Kuulosti minusta ihan järkevältä. Kotona Telma syö jo hyvin kun tietää että muuta ei sitten tipu.

Laitan vielä pari kuvaa Pave-Parsinneulasta, kohta nimittäin pakataan kööri kasaan ja lähdetään kaupungille syömään daddyn viimeisen lomapäivän kunniaksi. Pave-Parmesaani menee mummin huomaan.

mio piccolo don corleone!

Moi!

Kesäjollotusta

Blogi on ollut vähän kesätauolla! Aika säpäkkää on ollut meininki.

(Pahoitteluni asiapostauksien vähyydestä, tai oikeastaan puuttumisesta... Palaan aiheeseen keksittyäni nokkelasti sellaisen!) 

Niin että kerron taas kuulumisia!

Tuomo on aloittanut kesäkuun lopulla ISÄkuukauden ja kesälööbit siihen perään, yhteensä 7 viikkoa 4 käden pyörittämää arkea. Mutta ettei maistuisi pelkästään mansikalta niin loman alla perheen 7s jäsen, pieni sininen koppakuoriaisemme merkiltään Fiat Punto sammutti moottorinsa keskelle moottoritietä Vaajakosken ABC:n tuntumaan. Oli kaatosade, oli auto täynnä kamaaruokaakassejasäkkejärattaita, oli kaksi kiljuvaa väsynyttä lasta... arvaatte varmaan; oli siis juhannus! Tuomo työnsi auton huoltoaseman parkkiin ja minä ohjasin paniikissa, tästä on hieno havainnoillistava kuva meidän mökkikirjassa, harmi kun ei oo datamuodossa. Appiukko tuli noutamaan ja sinne jäi sininen soturimme yksinäisenä! Kyllä sitä sitten hinattiin pariinkin otteeseen ja loppupeleissä saatiin siitä vaihdossa pieni summa, mutta on se surkeeta että vain 101 tkm ajettu ja nuin potslojona. 

Mutta päästiinpä autokaupoille ja nyt meillä on Olof-niminen seksikkään ruosteen sävyinen (4-OVINEN) Skoda Octaaavia jota minä en uskalla ajaa. Joskus on ehkä pakko :D Syksyllä sitten uuteen nousuun!

Nohjoo. Ja sitten, Paavolla oli ne maitoaltistukset ja kesäkuu meni siinä mielessä vähän epätoivoisissa merkeissä että reaktio maitoon ei ollut ihan niin SELVÄ kun olin "toivonut" (kun niin varma siitä maitoallergiasta olen itse ollut ja ajattelin että ei tarvitsisi toista rääkätä). Viikon käytin maitoa, syötin mansikkapilvi-soseita, kasvissoseita NANilla, korviketta pullosta, nokkamukista, hörpyttämällä... Läiskiä jotka hävisivät, muutama läiskä pysyi, pikkusia läiskiä eikä järin suuria. Mutta ympäri kehoa ja päässä taas enimmät. Rinnalla kuopsutti ja raapi ja noin joka toinen yö tosi horror. Masuoireita ei ollut muita kuin sitten ehkä se että öisin oli niin itkuinen mutta sekin saattoi olla sitä ihon kutinaa. 

Paven päiväannos oli 1-2dl korviketta missä tahansa muodossa 5 vrk. Itse ihmettelin tota korvikemäärän vähyyttä kun yhdellä ystävällä oli vaan vähän aikaa sitten määrä 3-5dl päivässä ja 7vrk. En tiedä onko sitten eri määrät korvike ja rintalapsille. Mutta ajattelin kyllä itsekseni että jos olisi pitänyt ruutata 6-8dl (mikä on käsittääkseni se vrk-annos maitoa tämänikäisille) nannia menemään niin missä määrin olisi rehahtanut kun tuosta desi-parisatsistakin jo oireili.

Viimeisenä altistuspäivänä lähetin sitten niistä länteistä kuvia sairaalaan ja hoitaja oli kanssani samoilla linjoilla näistä oireista että ei tarvitse enää arpoa. Lääkäri soitti kauan odottamani puhelun joka kesti 20 sekuntia, hän ilmoitti että ihottuma ei ole tarpeeksi laaja-alainen eikä näinollen tarvitse pelätä maitoallergiaa olevan nyt eikä myöhemminkään ja muisti myös töräyttää että rintamaidosta ei tule läpi mitään minun ruokavaliostani eli suomeksi olen dieetannut huvikseni puoli vuotta ihan liian hätäisillä päätelmillä. Päässä humisi niin etten osannut kuin KIITTÄÄ ja sulkea puhelimen. Märisin yhden päivän kotioloissa ja soitin omalle hoitajalle joka ihmetteli yhtä paljon kuin minäkin ja sanoi hankkivansa uuden soittoajan. Luulin että se on samalle lääkärille, mutta ei onneksi vaan lempeälle miestohtorille joka kuunteli muutamat a4-muistiinpanoni aiheesta ja sanoi että laittaa b-lausunnon postiin. Niin että nyt Paven papereissa on "altistus negatiivinen" ja "altistus positiivinen iho- ja suolioirein". -___________- Yritän nyt itse jatkaa dieetillä ja lisäkalkilla ja ehkä sitä Nutrilon soijaa sitten vuoden ikäisenä. Toivottavasti sopii.

Mulla piti olla teille ihania kuvia uusista verhoista, mansikka-amppelista, hieman lähmäisistä kesälapsosista... Mutta en saanutkaan vielä transportattua kuin yhden Haminan reissulta, oltiin Pitkillä hiekoilla zuumailemassa.

Telman lippis Haminan Sokokselta, mun 1/4 uima-asu Kuhmon Maxi-maksiinista, huivi äitin muodikkain ja ilmeet paparazzin yllättämisestä johtuvat. Otetaanko pieni hiljainen hetki sille että tää oli PARAS niistä Tuomon neljästä ottamasta kuvasta. Hmm. Tyttöni on tietysti ihanin kaikissa!

Me otetaan nyt Olof alle ja lähdetään käymään jättikirppiksellä ja Jyskissä luvassa pimennysverhon metsästystä. Tuomo meinasi pudottaa eilen leukansa Kodin1:sen lattialle kun metrin levysen rullaverhon hinta oli kepeät 30,95!Se piti tottakai myös ääneen lotkauttaa, ei yhtään hävettäny! Jyskiin siis... :D 

Vuoden mauttomin kivanpäiväntoivotus:

(Vähän) tuskaiset terveiset meiltä

kuva: weheartit.com

Tuskainen toukokuu:

* tahtojen taistoa
* taukoja yöunissa
* tarpeetonta huolimista
* tissiä vaan ei pulloa
* takuuvuokra-riitelyä (muutto tehty jo maaliskuun lopussa, saatavia 700 euroa, kuluttajansuojasta tänään konsultoitu...)
* tekemättömiä kotitöitä
* tahatonta äksyilyä
* tuppoina lähtevät hiukset, EDELLEEN. Olen kohta kalju.
* tarvittavien huonekalujen kuumeista metsästystä, ja kokoamista...
* _trött, TIRED, tööttiväsy_

Oikeasti tosi masentavaa minkä verran olen käyttänyt minusta riippumattomiin asioihin energiaa tässä kuussa. Olen mielestäni tehnyt kerrankin kaiken aikuisen tavoin ja hoitanut muuton oikein, iloinnut että vihdoin meillä on oma asunto ja kaikki kondiksessa ja sitten pläjäyttävät tälläisen pommin meidän naamalle että 2kk muuton jälkeen ilmoittavat sähköpostissa että takuuvuokraa on sitten turha odotella takaisin etceteraa. Lyhyesti pähkinänkuoressa, maalattiin siellä muutama seinä ja saatiin siihen lupa, lopputarkastuksen yhteydessä sanoivat että listoihin on roiskunut (????), lopputulos= kaikki seinät on _jo uuden asukkaan muutettua sisään_ maalattu uudestaan (listat on toki jätetty entiselleen, ne "roiskeiset!!!!!!!") ja meidän oletetaan kaivavan nyt sitten kuvetta. Ei muuten tule kesää.

En vaan jaksaisi, en nyt yhtään jaksaisi. Mutta siihen kai ne siellä luottavat et me ei vaan jakseta enää tapella tästä, mutta terkut kuulkaa teille että näilläkin yöunilla tässä muorissa vielä veri virtaa suonissa ja henkikin pihisee!!!

Minä en tiedä pässinläjääkään lakipykälistä mutta sen verran ymmärrän että näin ei voi toimia. Niin.

Ärsyttää ja raivostuttaa kun kaikki energia menee tuollaisten pökkelöiden kanssa asiointiin. Onneksi Tuomolla on enää kesäkuu töitä ja 29.6 alkaa meidän perheellä yhteinen loma kun mies on yhteensä 7 viikkoa kotona. Suunnitelmissa on jokakesäinen Kuhmo-tour (lapsuudenmaisemiin ainakin viikoksi), mökkeilyä ja kodinlaittamista, yhdessäoloa ja eloa ja mies saa tottakai ISÄkuukaudellaan viettää lasten kanssa aikaa oikein todenteolla, mulla on jo ainakin yksi 2tunnin kasvohoito valmiiksi itselleni ostettuna ja muuta pientä mukavaa ;).

Tuomon ja mun synttärit lähestyy, nehän on meillä samana päivänä 13. kesäkuuta, kuin myös Paavon maitoaltistus tänä vuonna. Mä oon edelleen sillä maidottomalla ja nyt pitää karsia sitten myös kananmuna 2viikkoa ennen altistusta. Toivottavasti siellä uskotaan mua vaikka iho onkin nyt tosi hyvä kun en käytä maitotuotteita, ja kaikki menee hyvin. Muuten näyttää loistavasti siltä että maito olisi ainoa allergia, kaikki kotimaiset kasvikset on maisteltu, hedelmätkin sopii ja possunlihaa menee jo. Viljoista olen kokeillut kauraa ja sekin käy, toinen puuro mitä ollaan syöty on riisi. Vehnän ajattelin vielä kotialtistaa ennen noita testejä, niin jos tulee jotain äkkioireita voin niistä siellä sitten mainita ja pistävät prickeihin suoraan toivonmukaan.

Synttäreitä juhlistetaan sitten 18.6, on jättikemut suunnitteilla. Yhdistetään siihen sitten uuden kämpän tuparitkin. Paavo menee sitten ensimmäistä kertaa mummin hoivaan yökylään, sekin kyllä mammaa vähän jännittää!! Onneksi on sisko siellä tuttuna ja turvana vaikka vähän joskus säpäyttääkin päin näköä. Mutta ovat toisilleen tukena <3

Mut viitsisittekös kuulkaa vilkasta, mitä moon oppinut!!! :

Tadaaaaa!! Tätä vasten pystyy tälleen kivasti nousee! Mul on muutama taisteluarpi jo olemassa kans kun joskus nää antaa vähän liian helposti jotenkin periks... Mut arvet on miehekkäitä! Mul on yhtä kiire ku siskolla, mäkin opin tän siis pian 7kk täytettyäni. Nykyään tää on jo aika OLD STUFF, nyt mä oon hyödyntäny tätä ihan samaa tekniikkaa ja osaan kivuta meidän portaat jo pualeenväliin asti! Äiti on uhannu asentaa koiraportit :( 

Mitäs me taistoturrikat

Noni,

oikeesti tääl meillä on jokapäivä paljon siistimpää!!

Nää oli mun terkut, moro!

t. Pave