Telman sanainen arkku

-Because you're worth it!

Tämä neiti se on tajunnut että viesti menee parhaiten perille kun aukaisee suunsa! Ei tuolta sölpötyksen pölpötykseltä meinaa saada itsekään suunvuoroa enää, tähti on syntynyt! Telma on niin mielissään kun saa asiansa sanotuksi, ja vielä enemmän ihastuttaa sen huomion määrä mitä saa osakseen kun lohkaisee jotain oikein fiksua tai vaikka uuden sanan mitä ei olla ennen kuultu! Siis ilman että toistaa aikuisen perässä vaan osaa ihan itse.

Telma oli pienempänä tosi aikainen liikkuja, seistä töpötti pienillä kintuillaan 7-kuisena ja 10-kuisena käveli, eikä puhuttu mistään kovinkaan haparoivista ensiaskelista vaan oli taitava noissa hommissa hyvin nopeasti. Osasin jotenkin odottaa ehkä sitä että juttelussa voi sitten kestää, kun monesti sanovat että "puhe jää jalkoihin". Näin siinä sitten kävikin siinä mielessä että tuli sieltä ikätovereiden tahdissa ne muutamat äiti ja ssssi ja kakka, myöskin ensimmäinen lause saatiin aika sutjakkaasti, se oli innovatiivisesti "kakka tuolla". Mutta sitten jäi ikäänkuin levy päälle ja niitä muutama samaa sanaa toisteltiin parista ikävuodesta eteenpäin hyyyyyvin pitkään... Niiden lisäksi sellasta ihkaomaa siansaksaa kyllä jutskattiin sitäkin enemmän :). Suloista sekin! Muutama ystävä lähti päiväkotiin ja niistähän kehkeytyi hirmuvauhtia melekeen valmiita uutisankkureita! Telma edelleen sitä tääääääääiti ja eepä. Ja paapia. Äiti, leipä ja kauppa. Ja isi.

Kesän korvilla aloin jo vähän huolestua... Sanoja oli kyllä tullut taas ehkä 5-10 lisää. Kuitenkin ajattelin että varmaan käy niin että joku päivä sitä vaan alkaa sitten tulvia. Että keräillään sanavarastoa tuonne pienen mielen sopukoihin kiivasta vauhtia valmiiksi :). Syksyllä Telma tuli 2,5v ja me saatiin uusi neuvolatäti joka on melkoisen virkaintoinen... Tiedän, että hän suosii kaikenlaisia tukitoimia aloitettavan hyvin nopeasti ja pitää suunnilleen taulukkoa seinällä että tässä iässä tämä TÄYTYY osata... TAI MUUTEN! Aloin panikoimaan (ihan suotta) 3-vuotistarkastusta. Varmasti puheterapiaan iskevät. Vaikka mitäs sitten vaikka oliskin käynyt niin, ei kai siinäkään mitään!

Mutta ans olla, Paavon syntymän jälkimainingeissa, likka rupesi höpöttämään! Ensin pienesti ja sitten PALJON ja kokoajan kiihtyvällä tahdilla. Nyt voidaan puhua jo 4-5 sanan lauseista, jotka on vieläpä järkeviä! Ja ymmärrettäviä! Tosin kyllä äiti toisinaan tulkkaa... Ehkä vähän liiankin helposti. Mies sanoi just tänään että sä taidat oikeasti olla vielä ainoa joka ymmärtää kaiken mitä Telma yrittää sanoa. Pitäis varmaan olla vähän blondimpi niin saatais vielä enemmän kuulla juttuja. Ja nykyään luetaan ne samat Barbapapat 4-5 kertaa päivässä plus kasa muita kirjoja, sanavarastoa! Pisimpiä juttuja tälläiset (ja muuten on sitten paljon niitä 2-3 sanan lauseita!):

"Laittaa pupun tähän Paavon viereen."


"Ei muumi pysy! Äiti auta!"


"Paavo huutaaaaaaaa! Paavo oota hetki, äiti tulee!" (:D ehkä pikkasen multa kopsattu tuo loppu)

Verbit ei vielä taivu mutta olkoon se sitten seuraava haaste. Tällä hetkellä eniten pop on kaikki "MINÄ laittaa, MINÄ osaan, MINÄ auttaa äitiä, se on MINUN vauva". Sanavarasto on tosiaan kasvanut ihan todella huimasti! Varmasti ainakin yli 100 sanasta puhutaan jo. Ymmärrys on ollut jo pienestä tosi hyvä ja siitä en ole koskaan huolinut. Mutta nyt sitten tuotetaan tätä soomenkieltä ihan itsekin upeasti.

Että tässä Telman kuulumisiasanomisia. Tästä aiheesta ruoskin itseäni aika pitkään että tyttö ei puhu, koska en ole laittanut häntä päiväkotiin. Aika ekspertti ajatuksenjuoksu siis, eikä muuten ollu edes ainoa kerta. ;)

Asuuko teillä pieniä papukaijoja tai papupatoja?

edit: Barbatyypeistä tunnistetaan ja osataan sanoa papa, mama, pörrö, lala, tipu, pupu ja paavo! Komiasti soivan Barban kera tietysti!