Mama L

Yritän

2011-11-30T11:43:00.000+02:00

Moi! Täällä mä oon. Ei oo inspiroivia kuviakaan juuri nyt tai varsinkaan aikaa rajailla ja yytsiä niitä koneen uumenista mut täällä mä yhtä kaikki oon ja yritän vilkutella edes sen verran et lukijat pysyis mukana. Elän ruuhkavuosia ja väsymystasoni ylittää tällä hetkellä sellaset sfäärit kodinhoidon, lastenhoidon, miehen, kavereiden ja salilla vietetyn ajan jälkeen että iltaisin losautan itseni sohvalle tai vaihtoehtoisesti ensin löylyihin ja sitten sohvalle enkä liikahda siitä mihinkään muualle kuin yöunille ja sekin tapahtui mm. eilen miehen kantamana kun uni tuli silmään jo pisteessä b, siis siellä sohvalla, ei löylyissä...

No sitten kirjoitan lapsista. Uskallan sanoa että Telmalla alkaa uhma ehkä iiiihan pikpikriikkisen helpottaa... Tai sitten se on se flunssa mikä on jyllännyt lapsilla viikonlopusta saakka mikä väsyttää Telmankin duracel-nuppia sen verran et ihan joka muussinnokareesta ei jaksa vängätä. Todellisuus iskee silmille viimeistään huomenna kun ollaan kerhoilukunnossa. Telma leikkii jo jonkinverran omatoimisesti eikä enää ihan joka kerta Paavoa ohittaessaan iske pikkuveljeä kanveesiin. Paavo on myös oppinut pitämään kiinni omistaan (pikkuautoista), vaaran lähestyessä hän alkaa kiljua kuin kinkku pistoksissa, hyvin raivokas ilme pienillä kasvoillaan, auto rusennettuna toiseen nyrkkiin huitoo vimmatusti toisella hyökkääjää kauemmaksi. Toimii! Ihan joka kinaan ei siis tarvita enää mutsia hätiin, Pave osaa kynsiä ja Telma perääntyy.

Paavolla on nyt vähän rankkaa, kun maitobaari on yt-neuvottelujen kourissa jotka luultavasti päättyvät siihen että kaikki lafkan työntekijät irtisanotaan ja ovet laitetaan säppiin, tai tässä tapauksessa imetysliivit pakataan laatikkoon jonka päälle kirjoitetaan kirpputorikamaa mustalla tussilla. Olemme siinä pisteessä että soijamaitoahan siis juodaan, apteekin. Voitin b-lausuntotaistelun maitoallergiasta jonka viimeisenä etappina myös Kela pisti kapuloita rattaisiin alkuperäisen lausunnon paskan kirjoitusasun takia, 10kk meni siis epäilystä korvattuun maitoon. Kaverille piti tuupata jo kalkkilisää kun maitoa en saanut enää parhaalla tahdollanikaan itsestäni annettua yhtään enempää ja sitä nokkamukia multa ei huolita. Päälle vielä se että Paven ehkä 5 sanan aktiivisesta sanavarastosta yksi on "TISSHH" ja oman herkistysasteen multihuipentuma tämän "viimeisen vauvani" imetyksen lopettamisesta (toim. huom. itkin viime viikolla top chefia katsoessani) niin me ei olla vielä ihan hirveästi edistytty tässä nokkamukiasiassa... Toistaiseksi Paavo saa tissinsä iskän ollessa töissä, iltamaidot ja viikonloppumaidot hoidetaan sit pääosin siitä mukista. Mun deadline dieetittömälle elämälle on 24.12... Jouluruoasta en tingi! Ni.

Joulusta puheenollen, huomenna on joulukuu!! Tunnustaudun henkeen ja vereen jouluihmiseksi ja 1.12 eli huomenna, huomenna aion laittaa jouluvaloja (sitkeästi, huolimatta siitä että juuri TÄNÄÄN kaikista päivistä huikeat ensilumet päättivät sulaa ja lämpötila palata +5 asteen paikkeille). Telman kanssa ollaan leivottu jo pipparskaakkorit (sydämenmuotoiset, näistä juteltu syys-loka-marraskuut saunan lauteilla) ja torttujakin pari satsia, niistä Telmis tuumasi PTHYI ja mut voi ripustaa kohta palloksi joulukuuseen!

Eilen tilasin joululahjoja muka-organisoinnin ihmeenä netistä, Kodin1:sesta onnistui tosi hienosti, sen sijaan H&M:n nettikaupan kanssa sai räyhätä ihan yhtä paljon kuin aina ennenkin ja muistin taas miksen tilaa netistä mitään koska niillä vaan on jotain mua vastaan. Tänään soitin asiakaspalveluun kiukkuisena. Yritin näyttää eilen ostoksiani miehelle illalla ("katso kulta, olen näin tehokas!") ja koko tilauslista oli hävinnyt bittiavaruuteen. Vähän kuulkaa väsynyttä kotiäitiä ottaa kupoliin! Niin, siis soitin asiakaspalveluun ja nuori mies kertoi miellyttävään sävyyn että koska loin uuden tunnuksen ks. nettikauppaan eilen (olin unohtanut salasanan eikä automaattipalvelu suostunut lähettämään uutta) ja sukunimi on vaihtunut muutenkin niin näppäränä tyttönä keksin tosiaankin uuden tunnuksen ratkaisuksi!! Niin että siellä oli sit 2 tunnusta mun hlötiedoilla, hups... Ja siitä varmaankin sitten johtui tämä katoamistemppu, totaalisesti niiden vika..............!

Mut nyt on sekin homma plakkarissa ja paketteja matkalla kynttilänhämyistä puketointisessiota varten. Touché!

mummo-sarjakuvat

Salille siitä!

t. sinä itse

Modern/sick family

2011-08-23T11:22:00.000+03:00

AAAAAAARG. Herkkävatsaiset silmät kiinni...

Kivaa, kun arki on alkanut. Perhekahvilat, kerhot, lähmätassujen läpsyttely ja nuoleminen... Bakteerit alias BAKUT on fiilareissa. Syksyn ensimmäinen vaan ei viimoinen vatsaflunssa on saapunut meidänkin perheeseen! Lisäksi sama tauti on kaatanut 85% tuttavaperheistä, se on nyt syksy indeed.

Pave aloitti kovalla kuumeella, lääkkeellä sai aluksi laskettua parhaimmillaankin 38,6 asteeseen... Paavo kuitenkin selvisi 2 päivän kuumeella ja parilla lörövaipalla. Seuraavaksi Tuomo (tyypillisesti) ilmoitti että vähän heikottaa ja päätä särkee... Selvisi muutamalla särkylääkkeellä, eikä yhtäkään sairaslomapäivää. Sitten sopivasti arjen alkaessa mun kurkkuun muutti merisiili tai pari, en muista koska viimeksi olisi ollut flunssassa todella näin kipeä kurkku, syön pelkkään kurkkukipuun panabura-comboa ja jotain placebo-mustaherukkapastilleja... NOH, Telmalle nousi eilen aamupäivällä kova kuume, ajattelin et se on sitten neitin vuoro kun ei jaksanut leikkiä, eikä halunnut lukea kirjoja vaan meidän sänkyyn aamu-unille... Päivä meni Telmalla pitkälti nukkuessa, välillä vaan särkylääkettä kuumetta laskemaan. Illalla päätettiin käydä suihkussa kun kuumetta ei ollut, tsätsdääää yskäisi portaissa ja laatotti 4 porrasta sekä alakertaan valui soppelisti sieltä portaiden väleistä säkkituolin, karvamaton (oikein kiva nyppiä laatanpalasia, sanoi Tuomo!!) ja lelujen päälle... Hetki siinä piti keräillä ajatuksia ennenkuin sain tartuttua toimeen, Telmalta vaatteet pois ja suihkun alle, Paavo oli nostettu alakertaan, kiljui kuin pistetty sika kunnes tuli hiljaista ja Tuomo kuuraa sitä yrjöä ja minä Telmaa... Sitten sellanen *tsädäm* mitähän se Paavo puuhaa... NO SIELLÄHÄN SE ON MAISTELEMASSA YRJÖTAPAKSIA... ei perkl... Näin. Koko remmi suihkuun ja säkkituolikin pääsi mukaan. :D Tuomolla tietysti vielä työkaverin tapaaminen keskustassa ja minä jäin panikoimaan kuka purjottaa seuraavaksi... Telmalla onneksi pysyi mansikka-buranat sisällä ja sain molemmat 20 maissa jo nukkumaan.

Yö meni ihan harakoille, Telmakin nukkui alakerrassa ja kerran-pariko taas purjuiltiin ja vuorotellen penskat meidän keskellä nukkumassa... Minä valvoin merisiilini kanssa ja Tuomo kuorsaa autuaana!! Näin meillä sairastetaan, AINA :D!

No tänä aamuna huokasin helpotuksesta kun Telma oli juonut sen yhden Tripin loppuu mitä yritin tarjota koko yön... Huokaisin myös väsymyksestä kerran jos toisenkin kun huomasin pissaisen sohvan... No ainakaan ei oo mitään nestehukkaa!

Nyt Paavo nukkuu ja minä alan pyykkäämään... Yksi pyyhe hävisi kyllä taistelun Georgea vastaan :(

http://www.vanhemmat.com/jmedia/oksennus.jpg

Nyt jää salit, lapsiparkkitutustumiset, kerhot ja perhekahvilat kaikki välistä taas... Tuleehan se ensikin viikko, mutta masentaa kun pääsin hyvään alkuun jumppien kanssa. Iltoja piristää ihana sarja, mille hirnutaan kilpaa miehen kanssa, oletteko tutustuneet ja jos ette niin suosittelen lämpimästi:

Hilarious! MODERN FAMILY.

A satirical look at three different families and the trials they face in each of their own uniquely comedic ways.

Henkilökohtainen suosikkini:

Cameron /Eric Stonestreet

Kuvat Google

MTV3, torstaisin 22.35 !

To the gym

2011-08-21T11:18:00.002+03:00

Ne jotka tuntee minut hyvin tietää etten ole mikään maailman urheiluhulluin ihminen... En seuraa televisiosta minkäänlaista urheilua (paitsi MM-kiekosta Ruotsi-Suomi), olin koulussa suhteellisen huono kaikessa liikunnassa, huono ja haluton tekemään vaadittuja lenkkejä/hyppyjä/piruetteja... Kouluhiihto oli kaikista hirveintä ja korkeushyppy 140-senttisellä varrellani. Koululiikunnasta onkin jäänyt ehkä sellainen hikinen pakkosuorittamisen tunne joka koskee kaikkea liikkumista. Joskus yritin lenkkeillä mutta yksin en sitä jaksanut kyllä kovin montaa kertaa jankslata samoja reittejä. Pyöräily on ihan ookoo, mutta nykyään sekin tuntuu vaan raskaalta. Mies on tosi kova pyöräilemään ja olisi joskus kiva mennä yhdessäkin, tai vaikka vaan kävelylle rattaiden kanssa mutta useimmiten en kuitenkaan jaksa, vaikka jälkikäteen tietysti on king of the world-olotila pitkään. Se itse lähteminen on vaan mulle tosi vaikeata.

n. 17-18 vuotiaana hankin kavereiden innoittamana kuntosalikortin SATSille Helsingissä ja tutustuin ohjattuihin ryhmäjumppiin. Les Mills-sarjoista tykkäsin erityisesti BodyPumpista ja siellä kävinkin ahkerasti melkein vuoden 3-4 kertaa viikossa. Parasta oli se kun sai lähteä yhdessä kaverin kanssa hikoilemaan. Tykkäsin myös BodyCombatista ja Pilateksesta. Kuukausimaksu oli melko suolainen, mutta äiti taisi maksaa suurimman osan tuosta harrastuksestani... Sitten alkoikin baaririentokausi, kesä, kärpäset ja kuntosali-innostus lopahti kavereidenkin lopettamisen myötä. Johonkin muistin syövereihin jäi kuitenkin ajatus siitä että löysin jonkun urheilumuodon joka tuntuu hyvältä ja kiinnostaa lähteä paukuttamaan. Myös kropasta tuli nopeasti mukavan kiinteä kun tuonikäisenä ei hirveästi mitään poltettavaa rasvaa varsinaisesti ollut.

Noniin, näinä Jyväskylä-vuosinani (2007- present) olen liikkunut hyvin hävettävän vähän. Satunnaisia aerobicceja ja niitä kävelylenkkejä. Siinäpä se sitten oikeastaan. Mammajoogassa taisin käydä kolmisen kertaa kunnes totesin että ihan kuutamo-hommaa. Raskauksia ja selkävaivoja on helppo syyttää (iskias-oireitahan lievitetään nimenomaan säännöllisellä liikkumisella ja kropan kunnossapidolla...). Extrakiloja ei ole ollut mutta kyllähän sitä vähintäänkin kahden raskauden jälkeen löytyy jos jonkinlaista kiinteytystä kaipaavaa nahanlärpäkettä. 8 kuukauden maidoton dieetti on karistanut sen verran painoa että painan 5 kiloa vähemmän kuin Paavon odotuksen alussa... En halua kiloja pudottaa enää yhtään. Minulle suurin syy oli ihan yleisesti HUONO KUNTO tälle ajatukselle että jotain on nyt tehtävä. Mielelle, keholle liikkumista ja hyvää oloa. Bonuksena omaa aikaa hektiseen lapsiperhearkeen.

Mieleen iskivät taas nämä Les Milssit ja salikortti. Tutkiskelin kaupungin mahdollisuuksia ja päätin että en sitoudu mihinkään 60-70euron kuukausimaksuiseen saliin mikä on suunnilleen yhtä kannattava kuin kytky-puhelin (molemmista huonoja kokemuksia!!! SATSilta oli aikoinaan tosi vaikea irtaantua). Ajattelin että täytyy olla joku backup-plan jos käy liian raskaaksi. En halua yhtään että tulee sellanen pakkopuurtamisen maku koska maksan paljon rahaa, sellainen ei sovi mulle, en kaipaa mitään taloudellista painetta vielä samaan syssyyn.

Viime viikolla mammakaverini oli kylässä ja kertoi salista, missä kotiäidit ja työttömät saavat -25% alennuksen vuosikorteista (hintaa jää nykyisellään 39euroa kuukaudessa, itse sain vielä vanhan hinnan mukaan 37,50euroa kuukaudessa kun oli juuri vaihtunut). Sopimus on määräaikainen vuodeksi, mutta sen voi halutessaan keskeyttää il-mai-sek-si kuukauden irtisanomisajalla milloin tahansa. Tunsin monta tyytyväistä asiakasta jo ennestään, en ollut vaan tiennyt noin hyvistä eduista ja tuosta katkaisumahdollisuudesta. Salilla on myös ilmainen lapsiparkki arkiaamupäivisin ja -iltaisin. 14 naisjumppaohjaajaa ja Jyväskylän monipuolisin Les Mills-tarjonta. Lisäksi mm. KilleriSumbaa ja muita "tanssitunteja", kahvakuulaa, pilatesta, spinningiä, corea, functional trainingia ym. Killeriltä löytyy myös Baby- ja Taaperojumppa joihin mennään se oma rakkauven hetelmä avecina!

Kyseessä on siis Killerin Liikuntakeskus Jyväskylässä.

Killerillä ryhmäliikunnan platinakortti joka sisältää siis myös ilmaiset kuntosalikäynnit 12kk ajaksi on hinnaltaan 52euroa kuukaudessa normaalihinnaltaan. Huokea sekin kun vertaa kaupungin muiden salien hinnastoihin!

Eilen kävin ensimmäisellä jumpallani 3 äitikaverin kanssa. Core+venyttely. Kuulosti kevyeltä keskivartalon pikkujumpalta. Core-osuus kesti 30 minuuttia ja olikin aikamoista rallia! Mutta tykkäsin itse kovasti sekä treenistä että ohjaajasta. Paras oli tunne tänä aamuna vatsalihaksissa kun en meinannut päästä sängystä ylös, tietää tehneensä jotakin oikein. Eilen oli vaan kädet ja jalat tagliatellena ja naureskeltiinkin että tehtiin sit niillä lihaksilla keskivartalojumppia kun vatsalihakset on hädin tuskin olemassaolevia tässä vaiheessa treenikautta.

Seuraavaksi menen sumbaamaan ensimmäistä kertaa! Tanssilliset jutut on mukavia joten uskon innostuvani sumPasta! Varmaan sekoan askeleissani ja mummut edessä vatkaa kuin vanhat tekijät. Revitään sit vaikka siitä seuraavaksi sitä huumorinkukkasta... :)

Tässä pari astetta innokkaampaa sumPaajaa! Ja meitsin tulevat äbsit!

Vielä vinkkinä JKL-seutulaisille, ensi lauantaina 27.8 Killerillä suuri tapahtuma,

Killeri Moves - avoimet ovet!

Ohjelma:

10 Taapero 45´ alle 3v. lapsen ja aikuisen yhteinen tunti, sali 2

11 KilleriSyke

11.30 Danzation

12 TanssiTeema, Voguing

12.30 KilleriSumba

13 Bodycombat

13.30 Bodyattack

14 Functional Training

14.30 Venyttely

Ryhmäliikuntatunneille ja kuntosalille vapaa pääsy koko päivän ajan!

Lapsiparkki avoinna tapahtuman ajan!

Ilmoittautumiset ainoastaan Taapero-tunnille, muille tunneille ei tarvitse ilmoittautua.

Tapahtuma on salibandykentällä

Tervetuloa!

Onko muita kuntosali-kunnonkohottajia linjoilla? :)

Kerhis ja virtuoosi

2011-08-18T16:04:00.001+03:00

Arki alkoi eilen reippaalla kaatosadepuistoilulla! Toki kotoa lähtiessä oli vaan pientä ripsua, mutta samantien kun sain köörin puiston porteista sisään niin siitähän se sitten läsähti päälle. Seisoin siellä puiston yhden ainoan katoksen alla muutaman muun uskaliaan äidin kanssa ja taas iski se pieni "kotiäiti toivoa täynnä"- tunne takaraivoon. Telma tietysti ei oo sen puoleen sokerista kuin pippuristakaan ja raivasi tietään sademuurin läpi liukumäelle joka luisti paremmin kuin koskaan, varmaan Serenan vesiliukumäen veroisesti! Eväsmurotkin meni siinä katoksen alla ja vettä omasta pullosta päälle. Me Paven kanssa hytistiin ja ehdottelin että josko tästä kohta nyt siirryttäisiin tuonne sisätiloihinko, kö?!

Telman kerhoili taas tänään, se on siis 2 kertaa viikossa. Alkuvaikutelma tosi hyvä, mukavat vetäjät ja Telmakin on saanut kavereita. Tänään oli jopa tosiaan ensimmäistä kertaa syönyt koko lautasen tyhjäksi (kanakeittoa, wow!) ja vielä jälkkäriksi marjarahkaa (tuplawow!) kun täti oli uhannut että jää synttäripiparit saamatta! Olikin eka kerhokerta sitten kun ei alkanut se "mitämeilläontänäänruoaksiiiiiiiminullaonkovanälkähaluanspagettiaaaraejuustoaaaaaaakurkkuaaaa..." hoilotus metrin päässä kerhon porteilta.

Pieni kerhis-herhis.

Sillä aikaa kun Telma kerhoili niin me Paven kanssa pistettiin kotia kuntoon ja kaivoin Telman pieniä vaatteita myyntiin. Pistettiin samalla pientä fotosessiota pystyyn.

maistuis varmaan sullekki!

tukkaa... :D

Sitten aloitteleva pianisti pisti pienet nakkinsa pöytää vasten...

adagio...

forte...

fortissimo!!!

pianissimo...

so där!!!

...ja sitten alettiinkin jo lopetella...

Vielä käytiin kirpparilla Telman kerhon jälkeen, siis kävin molempien lasten kanssa can u imagine... Paavo söi sukkaa kärryissä ja Telma päräytteli pelle rattaissa ympäri käytäviä. Mutta kannatti käydä, tein hyviä löytöjä pitkästä aikaa Telmstiipperille!

1) UUSI babyGap tunika

2) H&M pirteä mekko ja HK-paita

3) H&M vihreä motskari-paita auto- ja mopofani-tytölle (nää on nyt NIIN in meillä, sulassa sovussa helokikkien ja titinallen kanssa :)

Pave pitää sentyylistä tuutulaulua pinnasängyssä että varmaan löytyy sontapommi housuista! Bis später!

Älä SINÄ komenna minutaaaaa!!!

2011-08-16T16:32:00.000+03:00

Meille on muuttanut asumaan neiti UHMA megaUulla! Syitä tähän yhtäkkiseen tunteiden paloon olen listannut päässäni monenlaisia, ikä 3 ja puoli, pikkuveljen liikkumaan oppiminen, hence mikä lelu on sinulla kädessä sen juuri haluan-Pave, pitkä kuuma kesä kodissa, uudessa sellaisessa, myöskin uudessa ympäristössä ilman vanhoja rutiineja ja vanhoja kavereita, kesälomailevat kerhot ja perhekahvilat eli kesälomailu noin yleensäkin, tänä kesänä Tuomo oli lomalla 7 viikkoa (tänään vika lomapäivä)! Remonttisarkaa kämpillä, vähän mökkeilyä, vähän reissunpäällä Saarijärvellä ja Haminassa mutta ilmeisen tylsää Telman mielestä sillä! Vaikka siitä että dvd-kotelosta putoaa levy räpellettäessä ja pyydän kauniisti "laittaisitko kulta sen sinne takaisin" seuraa ensin päätön älämölö RRRRÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄGGGHH ja sitten "ÄLÄ SINÄ KOMENNA MINUTAA!" pariakymmentä oktaavia korkeammalta.

Toinen minun henkilökohtainen suosikkini "äiti huutaa minulle KOKOajan!!!" Tätä viljellään myös naapurinmummoille liikuttavien nappisilmien kera räkä poskella :)

Paavo-reppis saa tietysti myös osansa. Törkitään, tönitään, raavitaan, läpsitään tai muka hyväntahtoisesti pakkosyötetään muovilusikalla kaikella voimalla ruutaten suoraan suuhun kun "Pavella on kato pikkusen nälkä". Ja toinen toljanteri kiljuu vieressä kivusta... Eilen Telma juoksi kovaa kyytiä eteisestä olohuoneeseen rätkättäen, arvasin että se on taas pahanteossa ja kuinka ollakaan oli houkutellut Paavon meidän makuuhuoneeseen, läntännyt oven kiinni nokan edestä ja huusi olohuoneesta "Paavo on kuule siellä rauhoittumassa jäähyllä!" kun avasin oven. Se on sitten toinen tarina kuka sinne jäähylle loppupeleissä pääsi kahdeksannen kerran parin tunnin aikana.

Huomiota haetaan ja mihinkään ei enää keskitytä itsekseen, joskus harvoin keksii barbileikin yläkerrassa mutta sitten jossain vaiheessa haluaa roudata ne kaikki 727 barbia ja triplamäärän barbinkenkiä alakertaan Paavon syötäväksi ja villiintyy kuin pieni nenärenkainen sonni lattiaa kuoputtaen kun kiellän etteivät päädy pikkuveljen kitusiin.

Jos joskus sallin tuoda autot tai muumitalon alakertaan niin sehän on selvä että Paavo ei saa edes muuminhännän puolikasta päin vilkaistakaan! "PAAVOÄLÄKOSKEEENÄMÄOVATMINUNMINUNMINUNMINUN".

Ainoa mikä kysytään nätisti on "mitä jälkiruokaa?" "mitä meillä on äiti ruoaksi" (nälkäisenä tämäkin huudetaan) "minne mennään tänään" (ei mennä aamu 7.30 puistoon niin kuuluu taas HMH kokoAJAN!!!) "saanko katsoa ohjelmaa" (MISKI EIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII) et ce teraa. Ehkä ymmärrätte!

"ET PUE minua!!! Tässä ei ole HIHAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA........."

Vitsi ku saisin teille vielä äänitehosteet tähän mukaan!

Onneksi päivässä on ne unilta heräämishetket kun oma aurinkoni purjehtii syliin, käpertyy ja ottaa kaulasta ja kuiskaa "minun oma Leena-Mari"... Äitikin kävisi mutta on aika liikuttavaa! Ollaan opeteltu siis äitin isin siskojen veljen nimiä. Ja me ollaan sitten usein Tuomo ja Leena-Mari. "Tuomoooo tule pyyhkimään" ja sitä rataa!

Niinkuin monessa muussakin perheessä meilläkin tämän uhmailun kanssa meni niin että vasta nyt kun Paavokin kävelee ja haluaa osallistua leikkeihin ja viedä ne lelut käsistä niin on pahentunut meininki Telman kanssa ja paljon! Ja jotenkin sekin että kaipaa minun huomiota ihan hirveästi. Täytyy yrittää muistaa pieniä asioita päivän mittaan, eilen katettiin pöytä yhdessä ja sen Telma tekikin tosi innoissaan. Pitäisi päästää irti siitä olettamuksesta että niin hirveä säätö ja antaa osallistua nyt kun vielä tekee sen mielellään.

{kuvat weheartit.com}

Mutta olen ollut puhki tämän kesän. Niinkuin tuossa jo edellä mainitsin niin Paavo lähti töpsyttämään omilla pikkukintuillaan viikkoa vajaa 10-kuisena ja nyt aletaan jo todenteolla treenata kiipeilyä. Ras-kas vai-he. Telma aloitti uudessa kerhossa ja on ollut siellä nyt 2 kertaa, menee upeasti paitsi että ei vieläkään oikein syö siellä mitään. Uudet tädit vaikuttaa kyllä paljon tehokkaammilta kuin vanhat sen asian suhteen että yritetään jotain eikä vaan sanota että ota yks pottu ja tässä on karjalanpiirakkaa. Tänään toinen täti sanoi että yrittää ensi kerralla laittaa pienen annoksen ja kannustaa syömään se kokonaan että tulisi sitten onnistumisen kokemus siitä että lautanen on tyhjä. Kuulosti minusta ihan järkevältä. Kotona Telma syö jo hyvin kun tietää että muuta ei sitten tipu.

Laitan vielä pari kuvaa Pave-Parsinneulasta, kohta nimittäin pakataan kööri kasaan ja lähdetään kaupungille syömään daddyn viimeisen lomapäivän kunniaksi. Pave-Parmesaani menee mummin huomaan.

mio piccolo don corleone!

Moi!

Kesäjollotusta

2011-07-10T11:35:00.001+03:00

Blogi on ollut vähän kesätauolla! Aika säpäkkää on ollut meininki.

(Pahoitteluni asiapostauksien vähyydestä, tai oikeastaan puuttumisesta... Palaan aiheeseen keksittyäni nokkelasti sellaisen!)

Niin että kerron taas kuulumisia!

Tuomo on aloittanut kesäkuun lopulla ISÄkuukauden ja kesälööbit siihen perään, yhteensä 7 viikkoa 4 käden pyörittämää arkea. Mutta ettei maistuisi pelkästään mansikalta niin loman alla perheen 7s jäsen, pieni sininen koppakuoriaisemme merkiltään Fiat Punto sammutti moottorinsa keskelle moottoritietä Vaajakosken ABC:n tuntumaan. Oli kaatosade, oli auto täynnä kamaaruokaakassejasäkkejärattaita, oli kaksi kiljuvaa väsynyttä lasta... arvaatte varmaan; oli siis juhannus! Tuomo työnsi auton huoltoaseman parkkiin ja minä ohjasin paniikissa, tästä on hieno havainnoillistava kuva meidän mökkikirjassa, harmi kun ei oo datamuodossa. Appiukko tuli noutamaan ja sinne jäi sininen soturimme yksinäisenä! Kyllä sitä sitten hinattiin pariinkin otteeseen ja loppupeleissä saatiin siitä vaihdossa pieni summa, mutta on se surkeeta että vain 101 tkm ajettu ja nuin potslojona.

Mutta päästiinpä autokaupoille ja nyt meillä on Olof-niminen seksikkään ruosteen sävyinen (4-OVINEN) Skoda Octaaavia jota minä en uskalla ajaa. Joskus on ehkä pakko :D Syksyllä sitten uuteen nousuun!

Nohjoo. Ja sitten, Paavolla oli ne maitoaltistukset ja kesäkuu meni siinä mielessä vähän epätoivoisissa merkeissä että reaktio maitoon ei ollut ihan niin SELVÄ kun olin "toivonut" (kun niin varma siitä maitoallergiasta olen itse ollut ja ajattelin että ei tarvitsisi toista rääkätä). Viikon käytin maitoa, syötin mansikkapilvi-soseita, kasvissoseita NANilla, korviketta pullosta, nokkamukista, hörpyttämällä... Läiskiä jotka hävisivät, muutama läiskä pysyi, pikkusia läiskiä eikä järin suuria. Mutta ympäri kehoa ja päässä taas enimmät. Rinnalla kuopsutti ja raapi ja noin joka toinen yö tosi horror. Masuoireita ei ollut muita kuin sitten ehkä se että öisin oli niin itkuinen mutta sekin saattoi olla sitä ihon kutinaa.

Paven päiväannos oli 1-2dl korviketta missä tahansa muodossa 5 vrk. Itse ihmettelin tota korvikemäärän vähyyttä kun yhdellä ystävällä oli vaan vähän aikaa sitten määrä 3-5dl päivässä ja 7vrk. En tiedä onko sitten eri määrät korvike ja rintalapsille. Mutta ajattelin kyllä itsekseni että jos olisi pitänyt ruutata 6-8dl (mikä on käsittääkseni se vrk-annos maitoa tämänikäisille) nannia menemään niin missä määrin olisi rehahtanut kun tuosta desi-parisatsistakin jo oireili.

Viimeisenä altistuspäivänä lähetin sitten niistä länteistä kuvia sairaalaan ja hoitaja oli kanssani samoilla linjoilla näistä oireista että ei tarvitse enää arpoa. Lääkäri soitti kauan odottamani puhelun joka kesti 20 sekuntia, hän ilmoitti että ihottuma ei ole tarpeeksi laaja-alainen eikä näinollen tarvitse pelätä maitoallergiaa olevan nyt eikä myöhemminkään ja muisti myös töräyttää että rintamaidosta ei tule läpi mitään minun ruokavaliostani eli suomeksi olen dieetannut huvikseni puoli vuotta ihan liian hätäisillä päätelmillä. Päässä humisi niin etten osannut kuin KIITTÄÄ ja sulkea puhelimen. Märisin yhden päivän kotioloissa ja soitin omalle hoitajalle joka ihmetteli yhtä paljon kuin minäkin ja sanoi hankkivansa uuden soittoajan. Luulin että se on samalle lääkärille, mutta ei onneksi vaan lempeälle miestohtorille joka kuunteli muutamat a4-muistiinpanoni aiheesta ja sanoi että laittaa b-lausunnon postiin. Niin että nyt Paven papereissa on "altistus negatiivinen" ja "altistus positiivinen iho- ja suolioirein". -___________- Yritän nyt itse jatkaa dieetillä ja lisäkalkilla ja ehkä sitä Nutrilon soijaa sitten vuoden ikäisenä. Toivottavasti sopii.

Mulla piti olla teille ihania kuvia uusista verhoista, mansikka-amppelista, hieman lähmäisistä kesälapsosista... Mutta en saanutkaan vielä transportattua kuin yhden Haminan reissulta, oltiin Pitkillä hiekoilla zuumailemassa.

Telman lippis Haminan Sokokselta, mun 1/4 uima-asu Kuhmon Maxi-maksiinista, huivi äitin muodikkain ja ilmeet paparazzin yllättämisestä johtuvat. Otetaanko pieni hiljainen hetki sille että tää oli PARAS niistä Tuomon neljästä ottamasta kuvasta. Hmm. Tyttöni on tietysti ihanin kaikissa!

Me otetaan nyt Olof alle ja lähdetään käymään jättikirppiksellä ja Jyskissä luvassa pimennysverhon metsästystä. Tuomo meinasi pudottaa eilen leukansa Kodin1:sen lattialle kun metrin levysen rullaverhon hinta oli kepeät 30,95!Se piti tottakai myös ääneen lotkauttaa, ei yhtään hävettäny! Jyskiin siis... :D

Vuoden mauttomin kivanpäiväntoivotus:

(Vähän) tuskaiset terveiset meiltä

2011-05-27T15:14:00.001+03:00

kuva: weheartit.com

Tuskainen toukokuu:

* tahtojen taistoa
* taukoja yöunissa
* tarpeetonta huolimista
* tissiä vaan ei pulloa
* takuuvuokra-riitelyä (muutto tehty jo maaliskuun lopussa, saatavia 700 euroa, kuluttajansuojasta tänään konsultoitu...)
* tekemättömiä kotitöitä
* tahatonta äksyilyä
* tuppoina lähtevät hiukset, EDELLEEN. Olen kohta kalju.
* tarvittavien huonekalujen kuumeista metsästystä, ja kokoamista...
* _trött, TIRED, tööttiväsy_

Oikeasti tosi masentavaa minkä verran olen käyttänyt minusta riippumattomiin asioihin energiaa tässä kuussa. Olen mielestäni tehnyt kerrankin kaiken aikuisen tavoin ja hoitanut muuton oikein, iloinnut että vihdoin meillä on oma asunto ja kaikki kondiksessa ja sitten pläjäyttävät tälläisen pommin meidän naamalle että 2kk muuton jälkeen ilmoittavat sähköpostissa että takuuvuokraa on sitten turha odotella takaisin etceteraa. Lyhyesti pähkinänkuoressa, maalattiin siellä muutama seinä ja saatiin siihen lupa, lopputarkastuksen yhteydessä sanoivat että listoihin on roiskunut (????), lopputulos= kaikki seinät on _jo uuden asukkaan muutettua sisään_ maalattu uudestaan (listat on toki jätetty entiselleen, ne "roiskeiset!!!!!!!") ja meidän oletetaan kaivavan nyt sitten kuvetta. Ei muuten tule kesää.

En vaan jaksaisi, en nyt yhtään jaksaisi. Mutta siihen kai ne siellä luottavat et me ei vaan jakseta enää tapella tästä, mutta terkut kuulkaa teille että näilläkin yöunilla tässä muorissa vielä veri virtaa suonissa ja henkikin pihisee!!!

Minä en tiedä pässinläjääkään lakipykälistä mutta sen verran ymmärrän että näin ei voi toimia. Niin.

Ärsyttää ja raivostuttaa kun kaikki energia menee tuollaisten pökkelöiden kanssa asiointiin. Onneksi Tuomolla on enää kesäkuu töitä ja 29.6 alkaa meidän perheellä yhteinen loma kun mies on yhteensä 7 viikkoa kotona. Suunnitelmissa on jokakesäinen Kuhmo-tour (lapsuudenmaisemiin ainakin viikoksi), mökkeilyä ja kodinlaittamista, yhdessäoloa ja eloa ja mies saa tottakai ISÄkuukaudellaan viettää lasten kanssa aikaa oikein todenteolla, mulla on jo ainakin yksi 2tunnin kasvohoito valmiiksi itselleni ostettuna ja muuta pientä mukavaa ;).

Tuomon ja mun synttärit lähestyy, nehän on meillä samana päivänä 13. kesäkuuta, kuin myös Paavon maitoaltistus tänä vuonna. Mä oon edelleen sillä maidottomalla ja nyt pitää karsia sitten myös kananmuna 2viikkoa ennen altistusta. Toivottavasti siellä uskotaan mua vaikka iho onkin nyt tosi hyvä kun en käytä maitotuotteita, ja kaikki menee hyvin. Muuten näyttää loistavasti siltä että maito olisi ainoa allergia, kaikki kotimaiset kasvikset on maisteltu, hedelmätkin sopii ja possunlihaa menee jo. Viljoista olen kokeillut kauraa ja sekin käy, toinen puuro mitä ollaan syöty on riisi. Vehnän ajattelin vielä kotialtistaa ennen noita testejä, niin jos tulee jotain äkkioireita voin niistä siellä sitten mainita ja pistävät prickeihin suoraan toivonmukaan.

Synttäreitä juhlistetaan sitten 18.6, on jättikemut suunnitteilla. Yhdistetään siihen sitten uuden kämpän tuparitkin. Paavo menee sitten ensimmäistä kertaa mummin hoivaan yökylään, sekin kyllä mammaa vähän jännittää!! Onneksi on sisko siellä tuttuna ja turvana vaikka vähän joskus säpäyttääkin päin näköä. Mutta ovat toisilleen tukena <3

Mut viitsisittekös kuulkaa vilkasta, mitä moon oppinut!!! :

Tadaaaaa!! Tätä vasten pystyy tälleen kivasti nousee! Mul on muutama taisteluarpi jo olemassa kans kun joskus nää antaa vähän liian helposti jotenkin periks... Mut arvet on miehekkäitä! Mul on yhtä kiire ku siskolla, mäkin opin tän siis pian 7kk täytettyäni. Nykyään tää on jo aika OLD STUFF, nyt mä oon hyödyntäny tätä ihan samaa tekniikkaa ja osaan kivuta meidän portaat jo pualeenväliin asti! Äiti on uhannu asentaa koiraportit :(

Mitäs me taistoturrikat

Noni,

oikeesti tääl meillä on jokapäivä paljon siistimpää!!

Nää oli mun terkut, moro!

t. Pave

Tönö-tön-tön

2011-05-08T16:36:00.003+03:00

Sain Ninalta ihanan tunnustuksen, kiitos! Mahtavaa etenkin, kun kyseessä on yksi lempparibloggaajani!

Minä haluaisin ojentaa tämän eteenpäin *drumroll*...

Oussille My kind of livin'iin ! Tästä blogista löytyy asialinjaa (ja asiattomuuksia! :D) kirijoootettuna suoraan ja rehdisti ja siitä mie tykkään. Ei kaiken tarvii olla niin vakavaa aina. Ja oussia kuuntelis mielellään myös livenä kun se murre on niin mahtava! Ja suloset pojat! Ja ihana koti! Hieno blogi! Hyvää äitienpäivää :)!

Äiskän hemmotteluvohvelit tuoreilla mansikoilla ja maidottomalla suklaa-vispikermalevitteellä. Namimam.

Äitienpäivä alkoi minun osalta sillä että sain nukkua kymmeneen asti ja sitten murut tulivat herättämään herkkutarjottimen kanssa. Telma kampesi viereen ja sopotti "hyvää äiteeenpääävääää". AWWW. Sain upean kerhossa tehdyn kortin (Telma kyllä ensin sano että SAARALLE kun kysyin kenelle se on! :D Onnea Saara! :D). Tuomo oli hankkinut mulle kauan toivomani little black book-muistikirjan blogia varten ja Sosuli-mukin. Telma tuumasi "Äiti, missä minun lahja! Hyvää MINUNpäivää!!!" Itsehän ostin itselleni äippälahjaksi jo n. kuukausi sitten Citydealin kautta 2 tunnin nassuhoidon kaikkine lisukkeineen, sinne mennään sitten äitin ja siskon kanssa viettämään tyttöjen päivää tässä kunhan ehditään :). En ole koskaan ollu kasvohoidossa joten odotan innolla (ja niin odottaa myös raskaushormonien runtelema hipiäni)...

Vähän kuvia parin päivän ajalta, mm. materiaalia Paven tönötyksestä, meidän vauva istuu ja konttaa ja syö possua ja puuroa. Voihan vauva!

Alkuasetelma...

...kas näin! Tönö tön tön :)

Olitte laittaneet ihania kommentteja edelliseen murheenkryyni-postaukseen. Tuli tosi hyvä mieli. Välillä hattaraa pää täynnä mutta minä olen minä. Ja mahottoman onnellinen siitä. Suloista äitienpäivää kaikille blogimaailman äityleille myös täältä <3 Meillä nukkuu 3/4 "pikkupäikkäreitä"... Lähden herättelyhommiin ja sitten anoppia kukittamaan!

Mitä jos

2011-05-01T15:34:00.003+03:00

K-hormonihuuruiset.

Minä se olen sellainen murehtija oikein isolla ämmällä. Ja jos mahdollista niin vielä enemmän märehtijä. Jään hyvin helposti, liian helposti, murheitani märehtimään. Ja huolia, niitä löytyy tästä päästä roppakaupalla. Suurin osa sellaisia joilla on hyvin hatarasti todellisuuspohjaa... Ennen lapsia tämä piirre oli hallinnassa, ainakin suurinpiirtein. Useimmat huolistani koskivat muita ihmisiä, tai sitä miten muut ihmiset minua katsovat. En voi koskaan sanoa että ihan sama, voi kun voisinkin! Tai voin, mutta en sitä tarkoittaisi kuitenkaan. No, mun mies on sitten ihan toista maata. Se ei huoli ikinä mistään, sen motto on että ei sitä etukäteen kannata miettiä! Tai että tulee jos tulee, tapahtuu jos tapahtuu. Tämä päivä on elämistä varten. Ja se mitä se vähiten miettii on se miten muut ihmiset hänestä ajattelee! Ei todellakaan kiinnosta! Yritän aina imeä tota asennetta itseeni hullunlailla mutta sitten se piipittäjä istuu taas olkapäälle ja alkaa kuiskia että mitä jos... Ja nyt kun on omia lapsia niin pääsen välillä ihan mielettömiin sfääreihin mielikuvituksessani. Äidin huoli lapsesta... Kamalin tunne maailmassa. Eikä se koskaan lopu, ainakin minun äitini sanoi niin :). Ei se lopu, mutta mitenhän tuon työntäisi syrjään välillä ettei päivät menisi vaan ohi ja taas huomaan että katson lasta surusilmin ja mietin miten eläisin ja voisin jatkaa jos hänelle kävisi jotain tai jos häntä ei enää olisi.

kuva

Ja toisinaan sitten mietin, mitä jos minua ei kohta enää olisi, jos jotain sattuisi. Miten nämä täällä sitten pärjäisivät. Tietenkin pärjäisivät, onhan lapsillani paras isä maailmassa, mutta kyllä minä sitä joskus mietin kun lapsi tulee tukka tötteröllä yöpuvun housut päällä pyykkikorista kiskaistu paita yllä sanomaan että "isi puki, tuli nätti!". Itku pääsee ihan viimeistään siinä vaiheessa kun ajattelen että pitkä muisti alkaa vasta 3-vuotiaana kehittyä, muistaisikohan Telma minua edes. Pitäisikö alkaa pikaisesti taltioimaan videopäiväkirjoja. Rakastan sinua lintuseni, olet äidille kaikkein tärkein. Tältä minä näytän ja tuo kihara pellavapää on minulta ja sinisilmäsi iskältä. Ja toinen video pojalleni, miten kauan sinua odotin. Sinun persoonastasi en vielä edes paljoa tiedä, olet vain aina niin aurinkoinen velmu, pikkuveli.

Tottakai ottaisin vaikka kaikki ne tikarit keskelle otsaani jos sillä voisin lapsilleni jonkin turvan terveestä ja pitkästä elämästä taata. Se käytännön toteutus on vaan vähän hankalampi juttu. En minä voi mitään taata, en yhtään mitään... Yritän vaan parhaani mukaan nauttia tässä ja nyt, ja vaikka suivaannun kaatuneesta vesikupista kerta toisensa jälkeen niin ei se ole turhaa. Turhautuminenkin kuuluu tähän kauppaan. Ja valittaminen! Kyllä minä sitten niistä murheistani valitankin, ja taas Tuomo toppuuttelee. Mitä sä nyt tollasta mietit... Niin. Ylianalysoija ja huithapeli ne yhteen soppii.

kuva

Haluaisin uskoa että järkiinnyn tässä matkan varrella kokoajan enemmän. Tai sitten tajuan että en järkiinny koskaan, tämä on osa minua ja minä olen tällainen. Haluaisin olla tyyni, rento, ottaa asiat sellaisina kuin ne tulevat (tämä on kuulemma vanhempina vanhemmiksi tulleiden taitolaji- onko?). Haluaisin olla järkevä, viisas, uskoa että kaikki järjestyy, että lapseni pärjäävät, että lapsiani ei kiusata koulussa. Yritän olla tukipilari, kannustaa, ohjeistaa, näyttää siltä että mulla on kaikki lapasessa ja tiedän mitä teen. Pelkään ampiaisia kuin ruttoa ja varmaan vaan Telma nostaa niistä meillä isomman metelin... Arvaatte varmaan keneltä opittua. Huono omatunto. Ja jos oma itsetunto on huono, niin miten sen voisi olla siirtämättä. Tai onko se sitten ylipäänsä ainoastaan huono piirre ihmisessä, huono itsetunto. Minusta ei.

Ampiaispelkoa olen ehkä levittänyt mutta olen yrittänyt muutakin antaa itsestäni. Minun tyttöni on tosi empaattinen. Tulipa poru kaverille sitten hukkuneesta lapiosta tai siitä että sukka on makkaralla niin Telmalta kyllä saa nopiaan kunnon rutistuksen. Telma tietää että nyt on toverilla paha mieli ja pistää itsekin huulensa rullalle ja ynisee empatiaporua. Tai sitten riisuu oman sukkansa ja on jo änkemässä sitä sen makkaran kaveriksi. Tietysti tämä voi olla hyvinkin jostain muualtakin kuin kotoa opittua, ihan vaikka vaan sisäänrakennettua! Iloitsen thirty-seventy onnistuneesta kasvatustyöstä/lapsen omasta luonteenpiirteestä tai oivalluksesta. Eikö noin puolet opita ympäristöltä ja puolet geeneistä. Toki voi olla siltä toveriltakin opittua, eikä äitimuorilta! :D Toivottavasti olen kuitenkin jotain eväitä osannut antaa enkä vain sitä että autosta survotaan tarvittaessa vaikka ikkunan kautta ruho ulos mökkipolulla kun takalasissa on hevospaarma. Vitsi mikä pisto tuntuu sydämessä kun nään tyyniä äitejä jotka huitaisevat kevyesti yhdellä sormella kun ampiainen laskeutuu ipanan eväsomenalle ja tadaaaaaaaa! sinne meni. Minätyttö painelen jo surinan kuuluessa kentän toisella laidalla, ipana kainalossa.

Murehtimisesta mentiin näköjään sujuvasti pelkotiloihin. Niin ne aikalailla miksaantuvat päässäkin. Toivoisin kuitenkin olevani sellainen äiti että minuun voi pahassa paikassa luottaa. Että en mene itse siihen hörhellykseen mukaan jos lasta sitten vanhempana joku kovasti huolettaa, niinkuin varmasti huolettaakin. Tähän mennessä Telmaa on huolettanut eniten roskat, pölyt, ampiaiset, muurahaiset ja uusimpana nyt linnut. Jotka kuulemma lentää ruokapöydässä selkään. Siihen en ole vielä mukaan lähtenyt, että ai kauheeta! Mitä jos!

Telmaa ei muuten pelota yhtään kaikkien lasten kauhu- muumien mörkö. Se sanoo vaan että "Mörkö on mun kummisetä!".

kuva

Mummoihin ei kyllästy koskaan

2011-04-22T11:09:00.001+03:00

Mulle käy kans aina noin vesijumpassa :(

Mummosarjakuvia täällä ja mummokortteja voi tilata täältä :) Mie taidan tilata ja kumpaakin mummoani muistaa!

Maukasta ja leppoisaa pääsiäistä kaikille, me yritetään rempata, puunata ja levätä sopivassa suhteessa. Syökää suklaata munkin edestä, Mignon-muna on kyllä maidoton mut mä en tykkää niistä, nyyh...

Wanted

2011-04-20T15:54:00.000+03:00

Hejsan allihopa!

Yksi tälläinen melko väsynyt kotiäiti täällä taas kirjoittelee. Mulla on teille kuulumisia ja kuvapläjäys mutta aloitan reippaasti tälläsestä aiheesta kuin,

Telman kevätpuvun metsästys

kuva

Kyselisinkin nyt teiltä että lojuuko juuri sinulla nurkissa/kaapissa/viikattuna tai ei,

VÄLIKAUSIHAALARIA / 2-osaista hyväkuntoista pukua

josta haluaisit luopua soppeliin hintaan, koossa kokoavastaava/reilu 92cm tai nafti 98cm? Väreistä meidän Telmun mieleen olisi eniten pinkki/lila/fuksia/tummanruskea/vihreä. Merkeistä kelpuuttaisin mieluiten Ticket to heavenia (Uffo, Plain rain), Minymoa, Molo kidsia, po.pia... Tai jotain vastaavaa. Iskehän mulle tarjouksesi mieluusti kuvan kanssa sähköpostin kautta, leenamarim@gmail.com tai hihkaise kommenttiboksissa. Olispas tosi hieno homma jos tätä kautta löytyisi pikaisesti, vanhasta plain rainista alkaa nilkat vilkkua ja kevättä kohti ulkoillaan taas reippaammin.

No ni,

me ollaan muutettu ja meidän uusi koti on aevan mahdottoman ihana. Pienet ja isommatkin jätesäkkitemppuradat on saatu suurelta osin purettua, takapihalta on sulanut kinokset kokonaan mitkä yltikin meikäläistä kainaloon ja kuulemma pääsiäispyhinä päästään omaan vastavalmistuneeseen saunaan! Suihku on onneksi ollut jo pari vkoa käytössä mutta ollaan elelty reilu 3 viikkoa ilman pesukonetta! :D Mielenkiintoista... Mutta sain juuri Gigantista tekstarin että tuliterä parivaljakkoni Whirlpoolin pesukone ja kuivausrumpu(!!!! <3<3<3) ovat saapuneet varastoon ja saan ne tänään kotiin, jihuu!

hello my love!

(edit: you've got to be kidding me. Iloitsin pari päivää sitten siitä että mattoteline on tosi lähellä meidän etupihaa mutta en enää kun joku otti sen hyötykäyttöön juuri Paavon päikkäriaikaan :|.)

Meidän Paven asiat etenee siihen malliin että hän on nyt muikean puolen vuoden iän saavutettuaan (3.4) aloitellut sosetaipalettaan ja aukoo jo suutaan kuin talitintin poikanen. Lemppareita on mango ja maissi. Murmeli inhoaa jääkaappikylmiä soseita joten lämmitetään pikkuisen hedelmävaihtoehtojakin. Helmihampaita on kaksi, noin puoliksi puhjenneet ja eilisen ja tämän päivän kitinäsaldosta päätellen ne ovat kohta kokonaisia tai sitten teemme legoja lisää... Paavo RYÖMII ja enpä oo hetkeen taas nähnyt mitään sulosempaa kuin pikku norppamönkijäni. Telma skippasi ryömimisvaiheen kokonaan niin tää on ihan uusi juttu meille mutta sööttiä on! Ja allergiaepäilyjä on sen maidon suhteen mutta ei onneksi muun, kananmunaakin olen voinut käyttää. Julkiselle ollaan saatu nyt aika altistukseen, 13.kesäkuuta... Imetän ja olen dieetillä siis mutta me nyt vielä pohditaan että mennäänkö suoraan yksityiselle vaikka vakuutusta ei olekaan. Maito riittää hyvin että sen puolesta ei ole kiirettä mutta kyllähän se asia varsinkin minua kaihertaa, huolettaa ja ahdistaa.

Kotiäitihän bloggaa lapsistaan joten jatketaanpa Telman kuulumisilla. Neiti minimyy kävi 3-vuotisneuvolassa suorittamassa liudan testejä ja läpäisi kaikki kirkkaasti. Mutsi se meinasi poksahtaa ylpeydestä, varsinkin tuon puhumisen suhteen kun Telman sanainen arkku on nyt tosissaan levällään kuin jokisen eväät ja kauan odotettua pulputusta koti tulvillaan. Ihana asia. Neuvolatätikin kehaisi että Telma puhuu selkeästi ja pitkiä lauseita. Mitoissa päästiin 11,3 kiloon ja 91,6 senttiin. Ihan siellä omalla käyrällään menee, äidin jalanjäljissä. Kerroin että Telma nukkuu vielä 2 tunnin päikkärit kotona ja siitä tuntui täti olevan vähän ihmeissään. Eikö kenenkään muun 3-vuotiaat nuku enää? Meillä ei kyllä iltaisin hengailisi Erkki tai sen puoleen Annikkikaan jos neiti minä-itse ei nukkuisi.

Kotiäiti laittaa nyt liudan kuvia lapsukaisistaan tähän ja ehkä jo seuraavassa postauksessa uskallan esitellä vähän uutta kotia...

Täytin puoli vuotta ja maistelin naksuja... mm'm!

Nyt tarttis vähän Activiaa...

Äiti, ashhhkellaan!

käry kävi!

Virpoja. Iskä lavastaa... jep!!!

Jaa et anna kinderei vai! ...*puppy eyes*

Mun sisko on tuol!

Kuullaan taas pian! :)

Väsyy ja yttää

2011-03-07T15:26:00.004+02:00

PUUH. Onpa ilmoja pidelly ja silleen. Keksin tähän näppärän aasinsillan päivän postausideaan, miksi en ole pahemmin bloggaillut: kerron vähän mikä väsyttää. Höystetään remonttikuvilla.

Aateltiin tollasta abstraktia linjausta.

Mua väsyttää tällä hetkellä aika monet asiat. Meillä on remppa täysillä höyryillä menossa uudella kämpillä ja se nyt verottaa ainakin siitä syystä että kotona on tasan yksi käsipari jaettavana 2 lapsen kesken tai parhaimmillaan 4 lapsen jos isot neiditkin on tässä osoitteessa. Helmikuuta tähditti tosiaan myös se vatsatauti joka kiersi koko porukan lukuunottamatta Tuomoa ja nyt on vuorossa niin sitkeä flunssa että oikeastaan ensi kertaa pohdin mitä hiivatin yskänlääkettä ostaisin tolle pian 3-veelle kun mikään ei auta... Muutaman kerran olen ollut keskellä yötä varma että se ON se laryngiitti ja toinen jalka oven välissä jo menossa ulos neiti kainalossa ja peitto toisessa. Mutta ei se se ole vaan ihan vaan rehellinen yskä.

Sitten on niitä iltoja jolloin mies on kotona mutta se on reppana niin kanttuvei kaikesta puurtamisesta, duunista ja remontista että ei me paljon mitään hyödyllistä saada koskaan aikaiseksi, vaan tuijotetaan jotain aivosaippuaa telkkarista ja saunotaan keskellä päivää päiväuniaikaan ja yritetään kerätä voimia taas seuraavaan päivään. Josta sitten seuraa se että seuraavana päivänä huomaan taas että mulla on se yksi käsipari yhä edelleen, 2 lasta yhä edelleen ja kuka *vetti tämän kodinkin on taas torpedoinut... Sit on se pian 3-vee kintussa roikkumassa, yhtä kannan lantiolla, ai juuuu monettakohan päivää noi pyykit on tuolla koneessa...

7 tapettikerroksen seinä ja Suomen kaunein lamppu.

Tuomolla ei oo kiinalaista ponnaria.

Siirrytään öihin. Paavo on osoittautunut täysin tuurinukkujaksi. Joskus menee loistavasti 11 tuntia 2 syötöllä ja toisena yönä taas pomppaan joka tunti ylös. Joskus kutittaa ja ihottumat nousee ja joskus taas ei ollenkaan. Ihan suoraa yhteyttä en ole havainnut oman maidonkäyttöni kanssa edelleenkään (ja täysimetän edelleenkin...), ollaan menossa lääkäriin 11.3 ja siitä toivottavasti aika pian sitten maitoaltistukseen. Tällä hetkellä olen kuitenkin maidottomalla. Pave ottaa kaiken onneksi edelleenkin tosi lunkisti ja ainoat harmituksen aiheet jotka viikonlopun sotkivat unia oli taas ne juupelin rokotukset. Mutta selvittiin.

Meidän mummi on ollut ihan korvaamaton lapsenlikka viikonloppuisin (kiitos mummi, luet kuitennii <3) raksa-aikana ja mä oon päässyt päästelemään paitsi maalipurkeista höyryä niin myös omasta päästäni, maalaaminen ja rokkenrollin huudatus on oikeastaan aika terapeuttista hommaa. Kunhan ei sudi suutuspäissään vähän liian raivokkaasti, siitä olis sit harmonia kaukana kun Tuomo huomaa työn jäljen. Tai ite seuraavana päivänä.

Heikki-setän kahvikuppi!

Mä oon sitten sitä sorttia että kun väsyttää niin ei suju oikein mikään. Ja en osaa nukkua päikkäreitä, musta tulee entistä väsyneempi ja varsinkin vihaisempi. Onneksi meillä on noita parempiakin öitä ja niiden ansiosta en edes koe kulkevani kovin sumussa vielä. Aika kaukana ollaan niistä ajoista kun Telma oli 0-6kk. Niistä ajoista, mistä ajoista...? En muista, valvoin ja valvoin. Syötin ja valvoin. Itkin ja valvoin. Nyt ei ole edes itkettänyt vielä, että antaahan tulla vaan. Yritän kokoajan muistaa että vaivannäkö palkitaan ja pian meillä on omin pikku kätösin remontoitu oma pikku koti.

Kevätauringolta saa energiaa. Saa sen verran ainakin että kyllä siinä tulee vipinää kinttuihin kun säteet silkkaa veemäisyyttään paljastaa kaikki puudelit nurkista. Kyllä mä sitten viimeistään aina kaivan sen imurin kaapista, oli nyt pieni nilkkasilppuri paikalla tai ei :). Ulkoilukin maistuu Telmalle tällä hetkellä yhtä paljon kuin kököt kaurapuurossa... ÄITI MENNÄÄN SISÄÄÄÄÄÄN. MENEN KATSOMAAN TITIÄÄÄ. MENEN SUIHKUUN. MINÄ PELKÄÄN TRAKTORIA. Joo. Ollaan sairasteltu, tässä tulos.

Mua väsyttää nyt niin paljon taas sattumoisin ettei oikein ajatus kulje tämän enempää. Kuuntelen Telman lähes-laryngiittia ja ahdistun taas kun paistaa aurinko. Alan kaivaa imuria esiin... Tuomolla on flunssa ja se on ollut pitkän päivän töissä, seuraavaksi menee nostamaan jotain jättilevyjä kylpyhuoneeseen takapihan ja parvekkeen kautta koska ne ei mahdu portaikosta ja pelkään että se saa sydänlihastulehduksen... Nostoavustajista toisella on myös flunssa ja selkä tohjona ja toisella polvi reistaa. Loistokolmikko.

Mikä teitä väsyttää?

ps. Mä olen saanut ainakin 3 ihanaa tunnustusta, kiitos teille kiitos kiitos <3 Olen tsekannut ne ja sitten tyylikkäästi unhoittanut, pääni on hieman seula nykyään... Mutta muistan kiittää vielä: KIITOS!

Nillitystä ja hankintoja

2011-02-18T15:31:00.002+02:00

Me saatiin sitten vieraaksemme se perinteinen helmikuun yrjötauti (2008, 2010, 2011 CHECK!!!) mun megaflunssan jälkeen melkein heti perään, Tuomo säästyi onneksi (tälläkin kertaa) ja hoiti meitä muita. Mutta nämä pöpöt on nyt taaksejäänyttä elämää ainakin toviksi! Meillä pikkunen Paavo on parina yönä nukkunut niin hyvin että melkeen itkettää! Eilisen toivuin itse siitä vatsapöpöstä nukkumalla koko päivän ja sitten vielä Paven kanssa kiskastiin keveät yöunet 20.30-7.45 yhdellä (1!!!!!!!) syöttökerralla. Jösses... Meinasin pudota sängystä kun katsoin aamulla kelloa. Jei!

Tarvitsin itselleni pikaista piristystä sairastelun jälkeen ja tehtiin kaverin kanssa kimppatilaus Tohvelisankarille, tälläiset meille lähti sieltä tulemaan (ja aika kauan jolkotteleekin, 17.3 vasta oli toimitus...):

Supersöpöt paloautot! Eihän likoille tarvii aina niitä sytämmiä ja kirsikoita olla. Meillä ainakin asuu ehkä maailman isoin pieni piipaa-autofani tällä hetkellä niin nämä on oikein oivat :D

Napatkaas täältä alekoodi matkaan ja tilaamaan, vielä ehtii helmikuun ajan!

Muita hankintoja tein mm. Me&I:lta pitkästä aikaa kun kävin kutsuilla. Ensimmäinen Me&I-kutsuiluni meinasi johtaa asumuseroon tai vähintään lukkojen vaihtamiseen Tuomon osalta kun innostuin hieman vinguttamaan visaa oikein olan takaa... Miesparalla hieman huonoja kokemuksia ks. merkistä ja kyllä mullakin siinä mielessä että kyrsii vieläkin yhdet reippaasti yli 20€ legginssit joissa kuminauha kiertää 4 kertaa tunnissa jos ne iskee päälle. Jos olisin joku käsityöihme niin olisin ehkä osannut tehdä niille jotain snipsnapandsow-temppuja mutta koska en ole niin lipastossa lojuvat. Ja jos tuon verran laitan pätäkkää haisemaan niin en kyllä oleta että täytyy itse alkaa palauttamaan tuskallisia muistoja muinaisista kässäntunneista mieleen...

Mutta tässä nämä meidän uudet Meandit joista muuten tuon pipon vaihdan, ovat tosi paljon reilumpikokoisia kuin viime kauden... 3 oli niin jätti että olis mahtunut koko jamaikkalaisen kylän rastapäät alle.

Tämä siis minulle :)

Ja tämä Telmulle. Sitten voidaan kesällä samistella. Autoteema siis jatkuu...

Meillä oli viikonlopuksi kaikkea kivaa ohjelmaa tulossa mutta mr. George muutti suunnitelmia eikä viitsitä tosiaankaan lähteä tartuttamaan joten kotioloilua ja loikoilua tiedossa. Ei mitenkään huono vaihtis sekään, nyt kun vielä saisi itsensä sen verran kasaan et pystyisi esim. herkkuja syömään ja hankkimaan sen vatsataudille menetetyn kolmesta viiteensataagrammaa äkkiä takaisin ;).

Ihanaa ja terveempää viikonloppua teille kaikille <3

Telmu-töpökkä lähdössä ulkoilemaan, 4/2010. <3

pssssssst,

saadaan (pankin) oman kodin avaimet käteen sunnuntaina... remonttilupa saatu ja homma tiiviisti lapasessa. juhuuuu!

Helmi Kuu

2011-02-10T16:42:00.001+02:00

Tälleenpäin oli ukolla hattu päässä kun hain vaunu-unilta sisälle :D

Silmät on sielun peili...

MOI. Hiljasta on taas pidellyt! Ei oo oikeestaan vaan ollu niin hirveesti asiaa tai sit vaihtoehtoisesti ihan järkky kiire. Asuntoasiat jyrää meitin ja remppajuttuja on pyöritelty, 20.2 alkaa tositoimet sitten. Maaliskuu kun on lopussa niin kerätään nyssäkät kasaan ja seuraa _muutto_.

Mulla jyllää vielä vähän päällimmäisenä surumieliset ajatukset sen suhteen et koko kotiäidin verkosto (perhekahvilat, äitiystävät, Telman kaverit, Telman kerho, tutut puistot...) on täällä. Kaikki mitä me ollaan Telman kanssa kohta 3 vuotta rakennettu. Täällänäin ja tänne ne jää. Me vaan lähdetään. Ei mahda mitään, vuosi yritettiin kaivaa joka kiven alta kämppää täältä mutta kun kyseessä on yksi halutuimmista (ja "parhaat" hinnat omaavasta) asuinalueesta niin ei vaan onnistunut. Sniiiiiiisk. Ahdistusta lievittää tietysti se et saatiin juuri se ja paljon enemmänkin kuin mitä uskallettiin toivoa seuraavaksi tutuimmalta ja mukavimmalta alueelta, ja ei tää nyt NIIN iso kaupunki kuitenkaan oo et tavattomasti tuhraa aikaa vaikka parikin kertaa viikossa hurautettais autolla perhekahvittelemaan entisille kotimestoille!

Ainaskin tuparit on niinku NÄÄÄÄÄIIIIIN IIIIISOA kaliiberia. Sitten joskus, mahdollisesti vuonna 2018 kun P täyttää 8 vuotta ja on ehkä ruokailuasiat jotenkin hanskassa (toiv. mukaan muukin kun tissimaito maistuu!). Pullo on Paavon mielestä inhottava juttu, sen sisko on varmasti pitänyt sille jonkun puheen et kantsii sitten tälleen tehä niin äiti ei pääse liian kauaks karkuun... Eihän siinä mitään. Dieetille tässä nimittäin sit alettiin, maito ja kananmuna nyt ensiksi, vajaan viikon oon ollut jo. Toisiksi alimmaisesta kuvasta näkyy miten pahaksi se iho sitten taas Paavolla helahti :( Tai oikeastaan sahasi kokoajan... Sain hoidettua sen hyvään kuntoon ennen dieettausta ja sellaisena se on myös nyt pysynyt... Katson kolmisen viikkoa tätä nyt ja otan sitten yksi kerrallaan aineet takasin ja yhteyttä omalääkärille. Toivon ihan megana ettei olisi kauhean pitkä tie kuljettavana... Mä oon ollut tosi positiivisesti kuitenkin yllättynyt miten paljon kaikkea saa syödä kun soijaa käyttää. Korvaavia on löytynyt ja pikku-alligaattoreiden äidit on auttaneet mielellään. Söin eilen jopa TOSI herkkua juustokakkua (maidoton, munaton!), ei olis uskonut että tollasta saa tehtyä. Nam!

Nyt alan valmistautumaan vesijumppailuun ja huomenna saadaankin mun sisko viikonlopuksi tänne kylään joten kivaa vaihtelua arkeen. Toivottavasti teilläkin on mukava torstai toivoa täynnä :*

Psst1, jakakaa teiän parhaat maidoton/munaton-dieettivinkit!

Psst2, eikö ookkin ihana tää:

Flu

2011-01-26T15:57:00.002+02:00

Olen ollut aivan älyttömän kipeä nyt 5 yötä ja 4 päivää. Äiti-apujoukko lähti juuri sopivasti 300km päähän kotiinsa perjantaina kun mulla sit yöllä nousi kohisemalla kuume ja aamulla olinkin jo ihan kanttuvei. Päivät on noudattaneet sitä kaavaa että iltapäivää kohti kuume nousee ja yleensä jo 16 maissa mennään lähellä 39. Yleisesti ottaen mies on ehtinyt kotiin töistä aika nopeasti lasten päiväuniajan jälkeen enkä ole joutunut yksin noita kuumeisimpia aikoja pärjäämään. Maanantaina vähän säikähdin kun polleana lähdin hakemaan Telmaa päiväunilta, nostin syliin, otin askeleen ja huomasin keräileväni säkkituolin pohjalta neito silmät pyöreinä vieressä. Otti vähän nupista! Olen tosi tottumaton kuumeeseen syystä että mulla ei sitä yleensä ikinä ole... Tutina alkaa jo 37 paremmalla puolella :D 39 ja rapiat näin jo vihreitä sumupilviä ja pölisin sängyssä omiani.

Ibuprofeeni on poissuljettu koska imetän. Panadolia mulla on 1g kaapissa ja sitä olen syönyt 3 päivässä että pystyn tekemään pakolliset hommat ja hoitamaan lapset. Tarkasti puolittanut tabut ja laskenut että jos otan nyt tämän niin se kestää tuohon asti ja yölle on oltava ainakin kaksi puolikasta, lääkenarkki! Tänään kävin lääkäritädin jutuilla ja crp oli 61, mutta ei kuulunut rohinoita eikä näkynyt peitteitä. Katellaan perjantaihin jos menis itsellään ohi. Sanoi että voipi olla influenssakin. Jokatapauksessa aikamoinen täräys!!! Tervetuloa imetys, tervemenoa vastustuskyky... Onneksi lapset ja mies on pysyneet terveinä. Ja mukavaa jos ei tarvitsis antibiootteja aloittaa, Paven masu ei tykkää.

Toivottavasti ei oo bird flu eikä pig flu! Jaik! Mut on kyllä piikitetty possua vastaan vuosi sitten... Eikä oikein oireetkaan mätsää.

Nyt hiihdän vielä panadol-pöllyssä mutta odotan kokoajan koska alkaa päässä kohisemaan ja kaivan taas sen kahdeksan villapaitaa kaapista päälle... Pliiiiiiiiiiiiiis ei enää, no more! Olen puhunut!

Mun lapset on ollu kyllä kelpo mini-ihmisiä, mm. yksi päivä ne otti KOLMEN (3!!!!!!!) tunnin tirsat yhtäaikaa (se oli juuri se 39 astetta+ päivä kun meinas vintti pimetä). Mutta ihanaaa!! Miten ajattelevaista! <3 äipän murut.

ps. Mistä nää pakkaset taas hojahti päälle (meiän atoopikko-aatun iho kiittelee :( )ja PALJONKO teillä on lunta???!! Täällä Keski-Suomessa on n. 1,5 metriä liikaa... Mun mies on tunnetusti hyvin innokas lumitöiden tekijä ja meidän piha myös näyttää siltä!

Leffoj movieez

2011-01-18T16:34:00.001+02:00

Joulupukki lahjoi meitä leffalipuilla! Nyt oltais siinä mielessä onnellisessa pisteessä että äitini on huomenna tulossa tänne meille muutamaksi päiväksi ja meinasin jekuttaa hänet lapsia vahtimaan ja mieheni minun loistavaan seuraani cinemaan! Katselin Finnkinon sivuilta ohjelmistoa...

Harska Potterin kävin katsomassa jo ja odotukset ei ihan kohdanneet toteutusta. Muuten olisin voinut uusia senkin kokemuksen! Mutta löytyi muutamakin kiinnostava:

Fockerit on täällä taas! Komedia ei oo mun mielestä se THE genre, mut nää on kyllä ollu hauskoja! Jos Pave jatkaa yöllisiä bileitään ja ollaan aivan tillintallin niin sais ainakin hyvät naurut, vaikka läpät oliskin vähän sinnepäin!

"Hereafter" kertoo kolmesta ihmisestä jotka joutuvat kohtaamaan kuolevaisuuden eri tavoilla. Sopivan melankoooolista ehkä mulle, mut Tuomo ei tykkää synkistellä. Matt Damon on siitä aina hyvä et se on 1/4 suomalainen! ;)

Tartteeks tähän sanoo muuta ku että Mikael Persbrandt.. drool! Onkohan tää joku romanttinen lällerilylleri... Vois ainakin shöpistellä kainalokkain (Tuomo kyl arvaa heti et tää on vaan tekosyy et mä saan sen kattomaan romantiikkoja mun kanssa)

Dome Karukosken taattua suomalaista. Tykkäsin kyl mm. Helmistä ja sioista! Suomileffa vois olla mukava pitkästä aikaa. Jasper Pääkkönen on vähän noob mutta muuten!

Ootteko te käyneet kurkkimassa jonkun näistä? Mikä on suosikki? Oli siel muitakin mut nää oli mun suosikit jyväskyläisistä. Älkää ehottako sellasii leffoja mitä tääl käpykylässä ei pyöri, käy vaan ärsyttämään...

We heart it

2011-01-17T16:15:00.052+02:00

tag: couple

tag: black and white

tag: photography

tag: kids

Mikä ihana sivusto! Weheartit.com! Inspiraatiokuvia, valokuvaus on mun mielestä yksi maailman parhaimmista ja kiehtovimmista jutuista! I like this! Aikoinaan pläräsin Deviantartia läpi (ja joskus vieläkin) mut tää on kanssa tosi kiva. Muutenkin jos vaikka postaukseen etsii kuvitusta. Jes!

ps. Mun lapset on nukkunu yhtäaikaa melkein 2½ tuntia... Mitä tämä on!

pps. Käytiin Paven kanssa hoitsun vastaanotolla. Lääkäri antoi viereisestä huoneesta dg:n pitkäaikainen ihosairaus ja reseptin isoihin rasvapönttöihin vilkaisematta edes koko poikaa saati sitten sitä IHOA. Näin julkisella! Jäämme innolla seuraamaan jatkoa, vaihdamme mömmöt ja katsotaan mitä tapahtuu. Tällä hetkellä iho on taas yllättävän hyvä... Ois hoitaja pitänyt mua varmaan ihan luulosairaana mut mäpä olin kaukaa viisas ja otin kuvat mukaan niistä ihottumista pahimmillaan! Johan pomppas!

ppps. Taistelin näiden kuvien asettelujen kaa taas AIKA kauan. Sit meni hermot ja tyrkkäsin kaikki sekasin! Koittakaa selviytyä! :D Yritän harjotella aka konsultoida it-neroani jatkossa...

Oodi alekoodeille

2011-01-16T16:04:00.001+02:00

Se menee näin:

Olette niiiiiiin ärsyttäviäääääää

vaikeakäyttöisiääääää

tai ehkä mä olen vaan maailman isoin palikka, päässä tyhjä narikka

typerää, typerää, typerää

heitän läppärin jorpakkoon rrrräääääääääääää

raivostuttavaa, ahdistavaa, käytin tunnin ajastani et saisin ipanoille vaatteitaaaa

ja vielä kehtaatte laittaa jotain alekoodeja ilman käyttöohjeita

ei tällänen idiootti anti-lastenvaateshoppailija tajua

ei oo kuulkaa mitään hajua

että kiitos vaan H&M tämä muistetaan

en oo tulossa enää teidän nettipalstalle asioimaaaaaaaaaan

HUH helpotti, reilun tunnin äyskäröin ja LOPPUJEN LOPUKSI sain nämä tilattua!!!

Ekat 2 tosiaan Telmaliinille ja loput sitten Pavelle. Ne kirotut alekoodit vauvanvaatteista -50% käytin noihin yöppäreihin. Katotaan vaan niin sieltä lähetetään mulle jotain määrittelemätöntä skuttaa niin voin sanailla teille uuden oodin H&M pakettien palautusrumbasta!

Tack och adjö!

Telman sanainen arkku

2011-01-15T16:21:00.008+02:00

-Because you're worth it!

Tämä neiti se on tajunnut että viesti menee parhaiten perille kun aukaisee suunsa! Ei tuolta sölpötyksen pölpötykseltä meinaa saada itsekään suunvuoroa enää, tähti on syntynyt! Telma on niin mielissään kun saa asiansa sanotuksi, ja vielä enemmän ihastuttaa sen huomion määrä mitä saa osakseen kun lohkaisee jotain oikein fiksua tai vaikka uuden sanan mitä ei olla ennen kuultu! Siis ilman että toistaa aikuisen perässä vaan osaa ihan itse.

Telma oli pienempänä tosi aikainen liikkuja, seistä töpötti pienillä kintuillaan 7-kuisena ja 10-kuisena käveli, eikä puhuttu mistään kovinkaan haparoivista ensiaskelista vaan oli taitava noissa hommissa hyvin nopeasti. Osasin jotenkin odottaa ehkä sitä että juttelussa voi sitten kestää, kun monesti sanovat että "puhe jää jalkoihin". Näin siinä sitten kävikin siinä mielessä että tuli sieltä ikätovereiden tahdissa ne muutamat äiti ja ssssi ja kakka, myöskin ensimmäinen lause saatiin aika sutjakkaasti, se oli innovatiivisesti "kakka tuolla". Mutta sitten jäi ikäänkuin levy päälle ja niitä muutama samaa sanaa toisteltiin parista ikävuodesta eteenpäin hyyyyyvin pitkään... Niiden lisäksi sellasta ihkaomaa siansaksaa kyllä jutskattiin sitäkin enemmän :). Suloista sekin! Muutama ystävä lähti päiväkotiin ja niistähän kehkeytyi hirmuvauhtia melekeen valmiita uutisankkureita! Telma edelleen sitä tääääääääiti ja eepä. Ja paapia. Äiti, leipä ja kauppa. Ja isi.

Kesän korvilla aloin jo vähän huolestua... Sanoja oli kyllä tullut taas ehkä 5-10 lisää. Kuitenkin ajattelin että varmaan käy niin että joku päivä sitä vaan alkaa sitten tulvia. Että keräillään sanavarastoa tuonne pienen mielen sopukoihin kiivasta vauhtia valmiiksi :). Syksyllä Telma tuli 2,5v ja me saatiin uusi neuvolatäti joka on melkoisen virkaintoinen... Tiedän, että hän suosii kaikenlaisia tukitoimia aloitettavan hyvin nopeasti ja pitää suunnilleen taulukkoa seinällä että tässä iässä tämä TÄYTYY osata... TAI MUUTEN! Aloin panikoimaan (ihan suotta) 3-vuotistarkastusta. Varmasti puheterapiaan iskevät. Vaikka mitäs sitten vaikka oliskin käynyt niin, ei kai siinäkään mitään!

Mutta ans olla, Paavon syntymän jälkimainingeissa, likka rupesi höpöttämään! Ensin pienesti ja sitten PALJON ja kokoajan kiihtyvällä tahdilla. Nyt voidaan puhua jo 4-5 sanan lauseista, jotka on vieläpä järkeviä! Ja ymmärrettäviä! Tosin kyllä äiti toisinaan tulkkaa... Ehkä vähän liiankin helposti. Mies sanoi just tänään että sä taidat oikeasti olla vielä ainoa joka ymmärtää kaiken mitä Telma yrittää sanoa. Pitäis varmaan olla vähän blondimpi niin saatais vielä enemmän kuulla juttuja. Ja nykyään luetaan ne samat Barbapapat 4-5 kertaa päivässä plus kasa muita kirjoja, sanavarastoa! Pisimpiä juttuja tälläiset (ja muuten on sitten paljon niitä 2-3 sanan lauseita!):

"Laittaa pupun tähän Paavon viereen."

"Ei muumi pysy! Äiti auta!"

"Paavo huutaaaaaaaa! Paavo oota hetki, äiti tulee!" (:D ehkä pikkasen multa kopsattu tuo loppu)

Verbit ei vielä taivu mutta olkoon se sitten seuraava haaste. Tällä hetkellä eniten pop on kaikki "MINÄ laittaa, MINÄ osaan, MINÄ auttaa äitiä, se on MINUN vauva". Sanavarasto on tosiaan kasvanut ihan todella huimasti! Varmasti ainakin yli 100 sanasta puhutaan jo. Ymmärrys on ollut jo pienestä tosi hyvä ja siitä en ole koskaan huolinut. Mutta nyt sitten tuotetaan tätä soomenkieltä ihan itsekin upeasti.

Että tässä Telman kuulumisiasanomisia. Tästä aiheesta ruoskin itseäni aika pitkään että tyttö ei puhu, koska en ole laittanut häntä päiväkotiin. Aika ekspertti ajatuksenjuoksu siis, eikä muuten ollu edes ainoa kerta. ;)

Asuuko teillä pieniä papukaijoja tai papupatoja?

edit: Barbatyypeistä tunnistetaan ja osataan sanoa papa, mama, pörrö, lala, tipu, pupu ja paavo! Komiasti soivan Barban kera tietysti!

Parempi

2011-01-14T15:38:00.001+02:00

Jos joku on tässä taloudessa varma kuin taivas, niin se on se, että kun oman pääsi painat tyynyä vasten pikku-päikkäritarkoituksessa niin kolmeen laskiessa kuuluu joko Telman huoneesta tai itkuhälyttimestä kiljaisu. Tänään kuului itkuhälyttimestä. Ensin viatonta linnunlaulua (!huh väärä hälytys) ja sen jälkeen komea karjaisu (sittenkin oikea hälytys...). Ei päiväunia äitille tänäänkään, mutta emme masennu tästä vaan kohti viikonloppua ja pitempiä aamu-unia!

ISO KIITOS edellisen postauksen kommentoijille <3 Jaoitte tosi paljon hyviä vinkkejä! Paven iho on nyt mun mielestä paremmassa kunnossa tosi ahkeran rasvauksen myötä, edelleen kyllä isoin ongelma-alue on toi otsa. Olen varaillut maanantaille meille ajan tk:seen, ystävällinen hoitaja kysyi puhelimessa että tiedänkö miltä karsta näyttää... Ja että ihanko varmasti on verille asti raapinut... Menemme ensin hoitajalle, lääkäriä voi kuulemma sitten konsultoida viereisestä huoneesta tarpeen vaatiessa. Minä en muuten eväänikään liikauta sieltä huoneesta ennenkuin tulee lekuri paikalle ja tarkastaa tilanteen. Siitä sitten lähdetään etenemään. Jos kellään ei ole siellä mitään kommentoitavaa niin menemme sitten joko yksityiselle suoraan tai vaihtoehtoisesti koitan dieetata pari viikkoa maito-muna-soijan kotona.

Nassu justiinsa rasvattu ja näköjään vähän vaihtelee tuo valosta riippuen miten helottaa otsa. Mutta näissä iho tänään. Parempaan suuntaan. :) Paavo-urhea 3kk ja 11 päivää piäni.

Onnittelen itseäni nyt päiväunettomuudesta kahvikupposella, termiitti kerhoili tänään pitkästä aikaa ja pulkkamäki taisi kerrankin viedä mehut ihan kunnolla. Vielä on hiljaista... Mukavaa perjantaita teille!

pssst. Ollaan eksperimentteilty vähän NANnin kanssa ja annettu sitä Paavolle testihuikkina 2 iltana n. 10ml kerrallaan. Ainakaan vielä ei ole noussut mitään extraläiskiä tai huudettu pyllylaulannan säestyksellä... Päinvastoin, olemme nukkuneet 5-6h putkeen ensimmäisen pätkän menneestä pariviikkoisesta suuresti poiketen! Voihan se reaktio tulla jälkijunassakin toki, mutta vielä näin. Pave on kyllä enemmän tissi- kuin pullumiehiä! Mutta toivoa on, että vielä joku päivä voidaan hoitoonkin nakittaa eikä nälkää näe.

pssst2. Hiljasuus on ohi.

Poor baby

2011-01-12T14:45:00.003+02:00

Simmottis tämmöttis. Tältä näyttää meidän vauvelin iho tällä hetkellä. Kauhuskenaarioita on pyöritelty päässä tämä päivä... Soiteltu tutuille allergikkojen äideille, kyselty neuvoja... Tämä Paven ihottuma alkoi sillon kun kovat pakkaset tuli eli joskus vähän ennen joulua... Siitä on sitten hiljalleen mennyt pahemmaksi. Kortisonia määrättiin 3kk-neuvolassa ja sitä se pieni kuuri laitettiin mutta heti kun sen lopettelin niin pläjähti uudestaan näppylät päälle. Aqualan-duo ja Bepanthen auttaa hetkellisesti...

Nyt sitten mietitään syitä, että mitähä! Mulla on diagnosoitu joskus nuoruudessa atooppinen iho, joka ei kylläkään oo enää juurikaan oireillut aikuisiällä. Mitään allergioita mulla ei ole. Miehellä on diagnosoitu joskus lapsuudessa astma, mutta ei ole siihen mitään lääkitystä. Lisäksi häneltä löytyy paha kissa-allergia, jonkinlainen kaniallergia ja huonepöly! Nuo nyt ainakin. Ruoka-aineallergioita ei ole Tuomollakaan.

Tein sellasen pikku kotialtistuksen maidolla tänään että lykkäsin 2 kertaa tipat maitoa iholle puolen tunnin välein... Siitä ei noussut mitään. Ihottumaläiskiä löytyy tällä hetkellä tosiaan päälaesta ja kasvoista isoimmat (alueella posket-korvanlehdet-kaula-otsa). Kyynärpäissä oli mutta ne lähti, ei taipeissa vaan toisella puolella. Jaloissa, vaippa-alueella, masussa, selässä ja rinnassa ei ole mitään, noista kohdista iho on tosi hyvä.

Olen ajatellut et vois hyvinkin johtua vaan siitä että on ollu kovia pakkasia ja leutoja peräjälkeen. Välillä pukeminen sit vähän hakusessa vielä ja pää kun hikoaa niin siinä sitä sit taas mennään viimestään... Perusmeikäläisenä en oo ees tajunnut miettiä noiden pyykinpesuaineiden osuutta, kyllä niissä jostain sensitivesta puhutaan mut huuhteluainetta oon käyttänyt. Se lähtee ensimmäisenä nyt sit pikku-konsultaation jälkeen roskikseen... Ajattelin kokeilla noita pesupähkinöitä ja sitten tällästä on mulle myös suositeltu:

Ecoverilta löytyy myös oma huuhteluaine mut en mä tiedä uskallanko sitäkään kokeilla.

Että katson nyt ensin olisko tällä pesuaineen vaihdolla merkitystä... Ja sitten jos ei auta sekään niin aletaan miettiä ruokajuttuja. Maidoton-munaton-soijaton? Varmaan parempi sulkea kaikki kerralla pois. Mitään selkeitä mahaoireitahan meillä ei oo, huutoja tms... Vaipasta löytyy yleensä ihan normaalit kakkostavarat, väli on kyllä pitkä 5-9päivää mut niin se on ollut aina... Eikä se näytä Pavea kamalasti vaivaavan. Ilmoja päästelee aika rehvakkaasti, mut niidenkin lisääntymisen mä oon laittanu rotarokotteen syyksi josta saatiin toinen satsi viime viikolla... Nyt on alkanut ähräämään ja heräilemään öisin enemmän, mutta ei huuda. Varmaan enemmänkin ikävaihejuttu (tai sitten ne ihottumat kutisee kauheasti). Aion tänään hakea apteekista Physiogelia siihen kutinaan.

Pesin nyt ensalkuun Paavon lakanat pelkästään hajusteettomalla pyykinpesuaineella. Illalla sitten Prismaan Ecover-ostoksille. Toivotaan että tää olis nyt pelkästään äipältä perittyä taipumusta atooppiseen ihoon...

Löytyykö toveriatoopikkoja? Jotain vinkkiviitosia atooppisen ihon hoitoon? Ja saa kertoa jos teidän mielestä näyttää jotenkin erikoisen allergiselta toi ihottuma...

Kotia kohti

2011-01-10T15:34:00.001+02:00

Tänään oltiin pankissa sopimassa viimehetken viilailuista ja sisustuskuume vaan kasvaa kokoajan... Taitaa hujahtaa tovi remontoinnin parissa ennenkun siel pystyy tekemään mitään sisustamiseen viittaavaakaan mutta tyydyn nyt haaveilemaan! Meillä on 3 makuuhuonetta ja yhdestä tulee myös vierashuone. Haluaisin sinne jonkun vuodesohvan, sisko ja äiti tulee kauempaa joten he on aina yövieraina myös.

Ensin katselin Ikeasta ihan perinteisiä Beddingeja,

..sitten hokasin Askon mainosta selaillessani tälläisen ihanuuden, nyt -62% tarjouksessa! (ovh. 525€, nyt 199€)

Toi on levitettynäkin nii-in kivan näköinen! Yritin apinoida Askosta sitä kuvaa tänne, mutta en jaksa taistella...

Meidän omana sänkynä toimii tällä hetkellä sellainen perus-parisänky, runkopatjat ja petari. 160 senttiä leveä. Petariparka on hieman matkan varrella nahistunut ja sen verran kuopalla että minä esimerkiksi en voi syöttää siinä öisin Paavoa niin että olisin Tuomoon päin kyljelläni koska vauva parka valuu keskikohtaan päin... Ihan kiva mutta EI! Ensimmäiseksi me siis investoidaan meille uuteen sänkyyn. Sitä vielä jäämme odottelemaan että makkarikin on meidän oma.

Kivoja esim. Ikean Malm ja Hopen

Täällä on tosi mielenkiintoinen keli, ihan nollassa mutta karmea lumimyräkkä? Say what. Menin vielä ottamaan auton aamulla pankkireissun jälkeen mikä meinaa sitä että kuuden maissa pitäis pakata muksut ja lähteä hakemaan Tuomoa töistä... Ajoin kortin vasta viime maaliskuussa ja tää talvi tai sanoisinko ALKUtalvi on ollu ajokelien puolesta harvinaisen (?) pelottava... Vielä en oo tussauttanut mihinkään penkkaan tai puskuriin. Ei vaan oo yhtään kiva yhdistelmä että tiellä lumiloskamoskaa kolme metriä söherössä ja sit siellä alla parhaimmillaan viel jostain jäästä kunnon urat. Terrrve.

Tahdon tähän loppuun vielä välittää erityiskiitokset Jyväskylän kaupungin aura-automiehelle (/traktorin/lumilingon kuljettajalle) joka ystävällisesti tietä auratessasi aikaansait h*lvetinmoisen kinoksen suoraan meidän parkkipaikan eteen. Siihen oli kiva sihdata lumi pöllyten ja talla pohjassa aamulla. Naapurilla meinas leuka pudota postilaatikolla.

Ilmaset stand-up komiikat tarjoaa Lensku ja Punto :)

Uusi ulkoasu

2011-01-09T18:50:00.001+02:00

:) :) I LIKEY LIKE IT!

Tuomo käytti aika ison osan päivästään tähän, thank you very many my darling <3

Tässä Mummoa teidän sunnuntai-iltaan, mun lempparistrippi! :D

Mitäs tykkäätte uudesta ulkoasusta, bannerista, fontista jne. Risut ja ruusut! Vielä ehdit vaikuttaa (konsultoi Tuomoa! :D)

Aamu

2011-01-09T10:29:00.004+02:00

pieni aamukiukku

äbsölyyt feivörit aamuohjelma, jos multa kysytään...

aamu-atoopikko

aamurasvaus

aamun ihmettelyä

aamupyöriäinen

iloinen aamusta

aamuhalit, tietty

aamun lööbimistä

aamuassari

stop aamun taltioinnille

Kohtapuoliin alkaa muuten läski tummumaan jos en löydä jotain helppoa, suhtkoht nopeeta ja TOIMIVAA kuvansiirtotapaa tänne... Luulin olevani ihanjees-osaaja näissä atk-hommissa mut tätä mä en vaan nyt oo sisäistänyt. Kun otan järkkärillä kuvia niin ne on kokoa 3880px jotain ja yleensä oon pienentänyt ne Tinypicilla/Imageshackilla tänne suoraan koolla 640x480px. Se on tosi aikaavievää hommaa, Tinypicille on tullu se typerä koodivarmennus ja Imageshackikaan ei toimi kaikilla... Bloggerin omalla niistä kuvista tulee ihan typerää röpöä kun siinäkin on joku automaattiskaalaus.

Auttakaa :( Mitä kautta te lisäätte kuvia? Mä henk. koht. haluaisin et mun blogissa ne ois juurikin sellasta 640x480 kokoa eli sopivan isoja vaan selattavaksi ettei tartte klikkailla auki, mut ei liian isoja ettei koneet ala jumittamaan. Mä en jaksais millään mitään Picasa-kollaaseja alkaa väsäämään... Haluan vaan ei-röpösiä kivoja kuvia listata tänne ilman et menee pari tuntia per postaus kun skaalaan niitä ja kiroan kun sit ne ei kuiteskaan teillä näy.

Teknistä tukea, hjälp! Ja nyt menen hyvänä vaimona herättämään miestäni kahvilla sänkyyn!

Päiväkodin lapset ovat pihalla taas

2011-01-07T13:47:00.003+02:00

Telman lempikirja on nykyään tämä pukilta saatu Maisa menee päiväkotiin. Tämä kaivetaan ainakin pari kertaa päivässä esiin ja luetaan sitten kolmesta viiteen kertaa kerralla putkeen! Mä en tiedä onko tää olevinaan joku hiljainen vihjaus että mamma sun kanssa on boooringia kotona. Tai sit mä vaan ite taas kerran nyhjäsen tyhjästä näitä juttujani.

Päiväkotiasia on ollut mulle vähän vaikea aihe jostain syystä aina. Kun Telma syntyi niin sanoin heti että oli mikä tahansa, tuli sisaruksia tai ei, saisinpa koulupaikan tai en, niin haluan olla Telman kanssa kotona kunnes hän täyttää 3 vuotta. Edelleen mennään samoilla linjauksilla, ja neitokainen saavuttaakin maaliskuussa tämän rajapyykin. Telma aloitti kunnan kerhossa viime syksynä vähän ennen Paavon syntymää, se on kerran viikossa 3½ tuntia aamupäivällä. Kerhoiluun sisältyy ulkoilu, leikkiä ja lounas. Olen ollut kerhoon tosi tyytyväinen ja musta se on prikulleen oikea paikka (ja sopivasti äitivapaata aikaa) Telmalle tällä hetkellä. Kerhon vetäjät on mukavia ja melkein kaikki lapset Telmalle entuudestaan tuttuja (äidit myös mun ystäviä). Pari ensimmäistä kertaa oli vähän lähtemisen vaikeutta mut sitten kun hiffasi että täältä haetaan myös pois alkoi hokea että "äiti hakee pois" ja kirmasi kovaa vauhtia leikkimään.

Minä menin itse hoitoon alle vuosikkaana, joskus 9-kuisen paremmalla puolella. Mulla ei ole nyt ihan varmuutta siitä meninkö ensin hoitotädille vai päiväkotiin mutta jokatapauksessa jossain vaiheessa minun ja mahtavan perhepäivähoitajani tiet kohtasivat. Hänellä oli vain 2 hoitolasta sillä hetkellä ja minun mielessäni he olivat mulle niinkuin toiset mummi ja pappa. Siellä oli aina niin kodikasta, siistiä, kunnon kotiruokaa, Hugo-peli tietsikalla ja karkkeja kupissa joinain päivinä. Perheen isäntä oli metsuri ja meidän oven takana tönötti aina joka joulu suoraan metsästä tuotu kuusi muutamaa päivää ennen aattoa. Kesällä vietin aikaa heidän perheensä kanssa mökillä ja mulla oli siellä oma Barbie-tyyny jonka muistan vieläkin... Summa summarum; varhaislapsuuteni muistot on todella paljolti siitä ajasta mitä vietin perhepäivähoitajan kanssa... Sitten muistan ulkoleikit siskon ja kavereiden kanssa. Mutta mä en muista juuri mitään ajasta mitä olisin viettänyt äitin kanssa, kyllä sitä varmasti oli ja tiedän että olikin mutta en muista.

Tuossa nyt sitten yksi syy, olisi aika kauheaa jos Telma muistaisi ensiksi päiväkodin hoitajan ja sitten vasta minut isompana lapsuuttaan miettiessään... Mua kirpaisee jo nyt joka kerta ihan pikkisen sydämestä kun Telma sanoo myös 9-vuotiasta isointa siskoaan välillä äidiksi... (tosin sanoo myös isiä tytöksi, ja itseään paavo-vauvaksi, että). Mä en mitenkään ajattele että joku äiti on huonompi äiti jos lapsi on päiväkodissa. Joskus se on paras ratkaisu sen perheen kannalta ja joskus ainoa vaikka taloudellisista syistä. Mun on silti sanottava että olen tosi onnekas mielestäni kun voin olla kotona ja meillä riittää vielä rahatkin. Olen tehnyt mielestäni ihan hyvän ratkaisun kun elän elämääni näin päin, olen nyt kotona lasten kanssa ja sitten kun lähden kouluun ja töihin, niin sitten lähden. Enkä mene ensin kouluun, jää sitten kotiin toisen/kolmannen lapsen kanssa, keksi sillä aikaa etten haluakaan kouluttautua tuolle alalle, jolloin menen taas kouluun jne... Mä tiedän tasantarkkaan mille alalle haluan, se on kyllä selvää minun kohdallani. Ja sit kun minä paiskon hommia niin ikätoverit taitaa olla lapsentekopuuhissa. ;)

Joskus aina ajattelen nyt pikkuveljen syntymän myötä että tarjoanko tarpeeksi virikkeitä täällä kotona, annanko katsoa liikaa lastenohjelmia... Miksen muistanut taaskaan pitää jotain musisointihetkeä (pianokin seisoo nurkassa)! Vesiväreillä voisi maalata mutta sormiväreistä tulee kamala sotku, mutta hei mustikkamaalausta ettei mene kemikaaleja suuhun! Mikä houkutteleva ajatus... Meidän viikko-ohjelmaan kuuluu kuitenkin 2 perhekahvilaa, se Telman yksi kerhokerta ilman äitiä ja vähintään yksi aamupäiväkyläily kaverin perheen luona, sekä mulle että Telmalle taattua hyvää seuraa. Ulkoillakin yritetään taas kevättä kohti entistä enemmän!

Voin kertoa että on ollut hetkiä, pitkiäkin ajanjaksoja, välillä tuntuu että en jaksa tätä, haluan haasteita, haluan lähteä johonkin kotoa aamulla, en kirosana soikoon jaksa nousta sängystä vaan sitä varten että pääsen täyttämään tiskikonetta kolmannen miljoonannen kerran elämässäni ipanan roikkuessa puntissa, räkä valuen ja sitä vasta venailen että pääsen taistelemaan pitääkö syödä puuroa vai saako kerrankin banaanijugurttia... Sit sitä miettii että voiko aivot oikeesti surkastua kun käyttää päivänsä siihen että ripustaa pyykkiä ja leikkaa pastillin rääppeitä tukasta irti tai vie sen uhmiksen jäähylle kerta toisensa jälkeen. Mainitsinko jo sen kahden lapsen pukemisen kun pitäisi lähteä perhekahvilasta kotiin...

Mutta nämä tuntemukset ei ole vielä kertaakaan kumonneet niitä parempia, pilkahduksia. Halauksia ja pusuja päivän mittaan. Sylissä istumista ja kirjojen lukemista. Ja sitä että minun lapselleni sillä on merkitystä, että se olen juuri minä joka luen sitä kirjaa. Se olen juuri minä joka menen hakemaan päiväunilta ja nostan syliin. Minä olen se, joka pyyhkii sitä pientä räkänokkaa ja se on Telmalle tärkeä asia. Ja sen tärkeämpää asiaa ei ole minulle kuin se, että tätä Telman ja Paavon yhtä ainokaista varhaislapsuutta heidän kanssaan elän arjessa.

Kirjoituksen ei ollut tarkoitus olla mikään paatos, mutta sellainen tästä nyt näköjään vähän tuli. Pahoittelut! :D Aihe joka kirpaisee aina syvältä. My heart goes to varsinkin kaikille ihanille perhepäivähoitajille ja varmasti jokainen äiti ja lapsi päiväkotielämään tottuu sitten kun sen aika kussakin perheessä on. Meidän päiväkotiaikaa jäämme odottelemaan innolla ja kauhulla, sekaisia olotiloja... En ole vielä päättänyt todellakaan milloin Telman taival alkaisi.

Kertokaa teidän mielipiteitä ja kokemuksia aiheesta? Ihastuttaako, vihastuttaako. Tai vaikka lastenne päiväkotikuulumisia :).

Have I got neeeews for you

2011-01-05T14:21:00.006+02:00

(jollain oli ongelmia sen Tinypicin kanssa mitä käytin ennen, näkyykö nyt kuvat? Taidan jatkossakin käyttää tota ImageShackia, oli aika mylly! bloggerin omaa en hanskaa yhtään...)

Pöpilästä terkkuja! Tai no ei vaan, hyvin meillä menee! Suurimman haasteen päiviin taitaa tuoda ehkä pikku leinikkini 2v9kk ynnä päiväunikielteisyytensä. Äitiii, pissaa, kakkaa, vettää, peittoOOO, vauvaa, PAAVO-VAUVAAAAAA, aeJUUSTOO. Tiedättehän :). Ja voin kertoo että konstit on monet! Äiskällä ei niinkään. Tähän mennessä olen keksinyt yhden toimivan konstin; yksi sellanen jyrähdys että alkaa laastit ropista katosta... Ipanalla silmät lautasenkokoset "sehän onkin tosissaan... O.O" pieni tekoitkutirautus, halit, peittoa päälle ja nukkumaan. Tämä toistuu melkein joka päivä, oikeastaan tänään taisi olla pariin viikkoon ensimmäinen päivä kun kävi nukkumaan ensimmäisellä yrittämällä ilman melusaastetta. Sanoin että "äiti ei haluaisi huutaa tänään...". Taisi kerrankin kuulla ja ymmärtää.

Ja kyllä ei missään nimessä meidän matami pärjää vielä ilman päiväunia. Kuitenkin kun nukahtaa niin nukkuu melko tarkalleen 2h ja öillekin riittää vielä n. 20.30-07.30. Näin.

Telma on alkanut puhua pälpättämään yhtäkkiä ihan sarjatulella! Musta se on niiiiiiiin hauskaa kuunneltavaa. Vieläkun ei oo ihan papukaija niin jaksaa kokoajan viehättää. Yrittää yrittämistään sanoa sanoja perässä ja välillä tulee sellanen HEUREKA-ilme ja sanoo ihan itse jonkun uuden. Olen tosi ylpeä! Enkä pelkää enää 3-vuotistarkastustakaan ton puheen suhteen, meil on aika virkaintoinen neukkutäti joka laittais kovin mielellään mm. sellasia 5-kuisia ei ryömiviä toimintaterapiaan... Mihinköhän sit vähän puhuvan 3-vuotiaani... Terkkuja vaan sinne!

Paavo täytti toissapäivänä 3 kuukautta ja on aika velmu! Pave on elämäänsä tyytyväinen yksilö, kunhan on äiti ja tidit lähettyvillä. Pave on kääntynyt kuukauden päivät masulta selälleen ja nyt mennään jo ihan milliä vaille toisinkin päin. Muutama viikko on myös tartuttu kovalla tohinalla kaikkeen mitä isketään nassun eteen! Suosikkeja pehmeät lörpät lelut. Kaikilla kovilla meinaa kajauttaa aina ottaansa... Viimeksi eilen sillä klassikko äp-helistimellä. Ja kyllä kenkuttaa!

Paavo painaa jo 6145g ja on 61,5cm pitkä eilisten mittausten mukaan. Kaikki oli siellä ihan mainiosti. Piikkejä saatiin 2 ja yksi ruutta rotaa suuhun. Ei ollu oikein lempipuuhaa... Musta semi-käsittämätöntä et niitä laitetaan noin paljon NOIN pienelle kerralla. Pave on kyllä ollu urhea, aamulla oli pientä lämpöä mutta uni paras lääke on!

Unta kiskotaan siihen malliin että ei voi kun kiitellä. Yöunille 21-22 ja unipätkät on sellasta että ensimmäinen 4-6h ja loput 2-3. Päiskyt yhdet pitkät 3-4h ulkona ja yleensä sit vielä noin kahdet tunnin tirsat siihen päälle. Piiperöiset nukkuu 1-2h päivittäin yhtäaikaa, mannaa mielenterveydelle... Taitaa tahallaan totuttaa äitiä liian hyvälle!

Siinä lasten terveiset ja tässä seuraavaksi asuntokaupoista jotka olemme tehneet! Saadaan vihdoin, vihdoin, finally kaipaamamme yksi makuuhuone lisää. Alakerrassa sisääntulo+kunnon eteinen, makuuhuone, keittiö, wc ja olohuone josta käynti hyvänkokoiselle ja suojaisalle takapihalle (looooooong waited also). Yläkerrassa 2 makuuhuonetta, wc, kylpyhuone+sauna (tonne pitäis saada kodinhoitokin jotenkin tuupattua), parveke ja portaiden päälle piilotettu vielä pieni työtila ja extraneliöt. Tehtiin tarjous ja saatiin! Kerrankin jalka oikean oven väliin oikeaan aikaan, puoliksi varmaan ihan munkilla. Kylpyhuone ja sauna menee täysremonttiin, samoin seinäpinnat. Lattiat on uudehkot joten niille ei varmaan tehdä mitään ja keittiö on myös hyväkuntoinen ja kiva. Vessan kaakeleiden valitsija (en ees alota niistä puolipaneeleista) kaipais ehkä hieman FabFiven avustusta sisäisen sisustajansa kanssa... Maaliskuu on remppa(yh)kuu ja huhti-toukokuuta kohti muutellaan. Tunnelmat on innostuneet ja vähän haikeat koska rakkaaksi tullut asuinalue pitää nyt jättää... Asiassa on myös hyvät puolensa mutta kun oon 3 vuotta rakentanut verkostoa tänne ja saanut ihania ystäviä ja sillälailla elämän mallilleen niin suru on puserossa. Onneksi tää on aika pieni kaupunki ja mulle on luvattu auto ainakin yhdeksi päiväksi viikossa käyttöön. Täytyy ehkä ottaa toi viel kirjallisena!

Tässä elämää meiltä. mama-L toivottaa vuoden 2011 tervetulleeksi. :)

Ei mitään paineita

2010-12-14T15:29:00.005+02:00

...kirjottelemattomuudesta! Tääl on ollu kuulkaa kaikennäköstä. Niin vauhdikasta loppuvuotta vietetty. Juhlaviikonloppuna 27-28.11 vietettiin ensin nimittäin

MEIDÄN HÄITÄ!

Pääsin rouvien jännittävään kerhoon, jihuu! Kolme vuotta kihloissa oli riittämiin! Maistraatissa sanottiin toisillemme tahdon siis 27.11.10, vanhemmat ja minun sisko todistajina ja iltasella juhlistettin hieman ensin Fransmannin kabinetissa ja sitten miehen vanhemmilla. Ihanat pienet häät. Avioliiton siunaus ja pirskeet luvattu sukulaisille (ja mies minulle ;) vuoden sisään!

Siinä ihastellaan!

Mrs H!

(mullon yks toinenkin kuva sieltä fransmannin vastaanotolta, harkitsen vakavasti sen lähettämistä suurin pudottaja 2011-tsempalon järjestäjille!!!)

you had me at hello

No sitten! Vuorossa ristiäiset. Sunnuntaina 28.11.10. Äitini kastoi, niinkuin Telmankin! Oltiin päädytty järjestämään kaste kirkon tiloissa, loistava ratkaisu. Isot ja pienet mummit ottivat tarjoiluja hoitaakseen. Äitille jäi lähinnä vauvan ja itsensä valmiiksi laitto.

PAAVO.

Poika niin prameana! Harmi et näissä kuvissa missä herra on yksinään niin piuhat taitaa olla jo aika tiukalla... Jonkunlaista huutoa joka fotossa :)

Paavo sai kolme nimeä niinkuin Telmallakin on, mutta riittäköön tänne blogisfääriin jaettavaksi tämä yksi! Paavo sai nimensä Tuomon suvulta, en oikein edes tiedä että monennessako polvessa... Telma ja Paavo on meidän mielestä loistokaksikko nimiltäänkin!

Ristiäiset oli ihanat ja meidän näköiset. Kasteveden sylikummi nakkasi hankeen, siellä oli istutettu hiljattain puuntaimia ja kirkon työntekijä ehdotti että laittakaa sinne puunjuurelle, niin tehtiin ja Paavon puu on sitten siellä rivissä se kolmas oikealta!

Juhlien jälkeen vauhdikkaaseen arkeen. Paavo täytti sunnuntaina jo 10 viikkoa ja hienosti meillä on mennyt. Paavolla on jo oma päivärytmi, oikein sopiva meille. Tämähän ehtii vielä miljoonaan kertaan muuttua mutta nyt on jo menty pidempään näin: 8 noustaan ylös koko perhe, P menee ensimmäisille unille ulos n. 9.30-12. Sitten syödään taas, seurustellaan... Kunnes n. 14 Telma ja Paavo menevät molemmat päiväunille, Paavo ulos ja Telma sisälle. Telma nukkuu n. 15.30 saakka ja Paavo n. 16. Sitten taaaaas natustellaan ja nöpöstellään ja P ottaa vielä pienet tirsat n. 18-19, useimmiten nämäkin ulkona. Sitten alkaa virkein pätkä, silmät ymmyrkäisinä seurataan ympäristöä, otetaan vähän ilmakylpyjä, harjoitellaan pyörähtelyä ja paukutellaan sarjatulta! Yöunille poikanen käy melkein poikkeuksetta 21.30 ja yösyötöt on sitten n. 2 ja n. 6. Tehokasta imurointia viitisen minuuttia ja son siinä! Viime yönä olin havaitsevinani kylläkin jotain tiheän imun kautta kun nostin kaiffarin kahdeksannen kerran koppaansa... Mutta täytyy toivoa että ensi yönä leijaillaan taas höyhensaarilla.

Kuitenkin, päivät täyttyy... Yritän pitää kodista huolta. Onhan tämä mun työpaikka enkä viitsi läävässä työskennellä. Hyvin kyllä on ehtinyt vielä kotityöt hoitaa. Ylimääräistä en haali, joulusiivousta olen tehnyt koko joulukuun... Kaappi kerrallaan ja muutama hylly päivässä. Hyvin toimii. Vaikka Martat kuulemma sanookin että siivoa kaapit jouluksi jos aiot viettää joulusi siellä kaapissa!

Jouluvalot on vielä laittamatta ja joulukuusi tönöttää ulkona. Tuodaan se varmaan vasta ensi viikon alussa sisään. Telma-tonttu ei tykkää pipareista (siis ei tippaakaan nirso) ja joulutortuista syö sen lehtitaikinan mutta ei hilloa. :D Joulupukkia hypetin Citymarketissa niin nasun silmät tiirasivat vaan tarkasti karkkikoria! Ovela mukula... Telman joulunodotukseen olisi kyllä pitänyt kuulua kerhon joulujuhla eilen mutta pahaksi onneksi äitillä oli viisaudenhampaan poistopäivä ja iskällä ylitöitä... Mulla on ihan mahoton reikä kitusissa ja särkee ja jomottaa!!! Kipulääkkeet on rajalliset imetysaikana... Mutta ehkä tästä selvitään, oon niin onnellinen että selvisin siitä piinapenkistä hengissä!

Nyt täytyy kunnostautua tuon kuvailun kanssa tai lapsiraukoista ei jää mitään dokumentteja...

Telma-balleriina steppailee juhlissa!

pssst. Tontun vinkki! Täällä ihanat tintun hatut ja muutkin söpöstykset -30, -50 ja -70% alessa, tällä viikolla tilatut ehtivät vielä joulupaketteihin, sanoi asiakaspalvelun täti!

Pic by pic

2010-11-27T08:31:00.003+02:00

Viime päiviä kuvina... Kaikkea oleellista, kuten Anniina Balleriinaa ja Emmerdalea!! Mun salainen (tai ei niin salainen) lemppari, tunnustan kun Agathakin uskalsi. ;)

Sisko on hoivannut ja vähän harkinnut veikan sängyltä alas tuuppaamista, mutta on kuitenkin parhaaksi onneksi jättänyt tuuppaamatta...

Äipällä on uus tukka ja tukan lisäksi nyt kulmat ja ripsetkin, valmiina viettämään juhlavaa viikonloppua!

Tahvo hymyilee enemmän ja enemmän, ja me ollaan ruokailtu mm. kanarisottoa.

Telman kone kävisi kyllä pelkillä Cheerioseilla ja mamman kahvilla.

Tahvelo nukkuu sitä paremmin mitä pajakammat pakkaset! Nyt enkka taitaa olla sellanen -13 astetta. En oo vielä päättänyt pakkasrajaa ulkoilulle...

Tahvo on löytänyt omat nyrkkinsä ja pelkää omaa aivastustaan. :) Telma pelkää omaa varjoaan ja yrittää juosta kiljuen karkuun (...... how's that workin for ya).

Telma osaa laskea "yyyyksi, kassi, kooome, neeeja, VIISI VIISI VIISI VIISI (se on helpoin ja tulee yleensä noin 8 kertaa peräkkäin), puuuuuusi... ja siihen loppus!

Ihanaa viikonloppua teille!!! :)

Honey can you hear me...

2010-11-22T14:49:00.006+02:00

... I have been so good this year! *<:)

Joulutoiveita. Oikeastaan sain ensimmäisen pikkujoululahjani Tahvo-tontulta jo viime yönä, nimittäin 6 tunnin yhtäjaksoiset unet! Mentiin pienen kanssa nukkumaan samaan aikaan 23 maissa, vauva söi yhden kerran koko yönä 5 maissa ja nukkui siitä sitten vielä 9 asti.

Eniten toivoisin jouluksi siis näitä lisää! Hyviä yöunia! Sekä Tahvolle, että mulle!

Sit jos mennään tähän materia-puoleen niin kyllähän sitä aina jotain pientä... ;) Listaan tähän nyt enimmäkseen mun ja Telman juttuja, Tahvo on ehkä aika pieni vielä avaamaan paketteja... Sisko kyllä luultavasti auttais mielellään. Tuomo-torvelo meni heti lankaan kun joku lehti mainosti autorataa osuvasti "ISÄLLE JA POJALLE". 130 euroo. Se ehkä ostaa sitten 2-kuiselle pojalleen autoradan lahjaksi. Jep!

Telma toivoo itselleen

Muumitaloa, mummolasta löytyy Muumi-laiva, tämä olisi kiva kotiin.

Late lammasta pehmon muodossa! Lelukirjasta etsitään aina ekana kaikki Latet!

Äiti toivoo Telmalle

Pyjamia, mitä barpappapapapbaambambii sen parempi :)

Muistipeli vois olla aika kova juttu Telman mielestä, palapelien kaveriksi.

Lorupussi on Telman suosikkijuttu perhekahviloissa. Miksei mulla oo laminointilaitetta! Lorupusseja tosin löytyy näköjään nettikaupoistakin :) Tästä saatais vauhtia toivottavasti tohon puheenkehitykseenkin!

Lisäksi toivottaisiin esim. omat vesivärit, ja kirjat on myös suosittuja meidän perheessä! Tällä hetkellä erityisesti Muumi- ja Pikku Traktori-kirjat on pop :). Oikeestaan mikä vaan on pop missä esiintyy Muumilaakson asukkaat.

Äiti toivois itselleen

Nominationeja. Tuomo tais ostaa mulle tän helyn siks et sillä on varma toimiva lahjaidea joka juhlaan... ;) Mulla on jo yksi sydän niin haluaisin siihen L ja T kirjaimet ympärille, tai sitten lapsille jotain. Myös risti olisi ihana.

Nelliinan blogista bongattu Remingtonin kiharrin.

Tuomo sanoi, "Kulta, justhan mä ostin sulle suoristimen... Ja nyt sä haluut KIHARTIMEN???" Miehet... :)

Yksi oloasu per joulu on saatava, jotta sitten voi 25-26.12 pyöriä pelkästään se päällä kotioloissa, syödä suklaata ja katsoa leffoja!

Voisin ottaa myös esim. lahjakortin kirjallisena tai suullisena että päästäisiin Tuomon kanssa katsomaan tätä leffaan yhdessä

Tämmöset itsetehdyt on aina kanssa tervetulleita. Vilukissalle pelkät sukat tai sit joku kokovartalovillasukka :) Itse taidan panostaa tänä vuonna ja neuloa koko suvulle villasukkia talveksi, mullahan kesti ala-asteella se perus 4 vuotta saada yksi sukka valmiiksi... Eli tolla vauhdilla suunnilleen 2052 oon sit ready!

Telma toivoo äitille

Lehmän hermoja...

Äiti toivoo Tahvolle

Ruskovillan kypärälakkia kylmemmille keleille, silkkivillamyssy (kokoa 0-3kk!!) kinnaa jo... Tahvo toivoo äitille samansortin maidontuotantoa kuin tuolla emoolla kuvassa ylempänä :).

Isi toivoo itselleen

Xbox360selle uutta mätkittävää... :)

Telma toivoo isille myös

Lehmän hermoja... tämän sakin kanssa!

Mitä toiveita teillä on? Ehkä jotain innovatiivisempaa kuin lehmän hermoja ja yöunia?

Syntymäkertomus

2010-11-19T14:50:00.012+02:00

Tämän synnytystraumaisen äiti-ihmisen synnytyskertomusta nro2. on kyselty ja yritän nyt vuodattaa siitä jonkinlaista juttua tähän. Antakkee anteeks mahdolliset asiavirheet, syytetään pätkittäisiä yöunia...

...tässä kohtaa ehdit vielä muuttaa mieles tämän postauksen lukemisesta jos lapsen syntymätapahtuman kuvailut ei ole your cup of tea!

Valotetaan taustaa vielä sen verran että ensimmäisessä synnytyksessä ei ollut mitään muuta hyvää kuin lopputulos, kaikki muu meni pieleen, sain sentään työn päätökseen ilman sektiota, mutta kaikki mahdollinen kätilön päänaukomisista 18 tunnin avautumisvaiheeseen ja 2 tunnin ponnistusvaiheeseen tuli koettua... Tiivistetään ponnistusprosessi nyt vaikka niin että seuraavana aamuna löysin molemmista silmänvalkuaisistani sekä ylä- että alapuolelta nuppineulan pään kokoiset verenpurkaumat (..tuli vähän työnnettyä). Ihme kun ei verisuoni poksahtanut päästä. Mullehan ei myöskään epiduraalia tai spinaalipuudutusta annettu, joten se kivun määrä oli aika sanoinkuvaamaton. Lapsikin joutui happikaappiin toviksi syntymän jälkeen ja siinä oli kaikenlaista. Kukaan ei kuitenkaan tullut osastollakaan kysymään, olisinko halunnut vaikeasta synnytyksestä puhua. Enkä sitten puhunutkaan. Johonkin kauimmaiseen mielen lokeroon sen episodin elämästäni työnsin ja vannoin että en mene ikinä enää. Ei ikinä enää! Toiveet toisesta lapsesta katosi aika pitkäksi aikaa, kun ajattelin vaan että en tahdo sektiota ja synnyttämään en mene.

No tulin sitten kuitenkin erittäin toivotusti raskaaksi toisen kerran ja päätin oikeastaan että ennen viimeistä kolmannesta en kaiva sitä kokemusta sieltä kauimmaisesta lokerosta ollenkaan esiin... 30 viikon paikkeilla kävin pelkopolilla ja se oli sillälailla ihan hyödyllinen käynti, että käytiin koko synnytys läpi ja mikä siinä meni pieleen. Sain painoarvion ja lääkäri lohdutti että vaikka olen muuten pienikokoinen niin mun lantiosta mahtuu isompikin vauva (pelkäsin isokokoista tyyppiä kun tiesin että on poika tulossa). Mietittiin kivunlievitystä valmiiksi. Ymmärsin silti että millään muulla en siitä traumastani kokonaan pääse kuin kohtaamalla sen uudestaan ja ottamalla tilanteen vastaan sellaisena kun se tulee.

Alotetaan Tapsan syntymäpäivän aatosta, se oli lauantai 2.10. ja oikein kiva päivä, sain 2 mun vanhaa ystävää tänne meille kylään ja vietettiin iltaa johonkin 21 asti, heitin heidät sit vielä autolla keskustaan, vielä ei ollut mitään erityisiä tuntemuksia. Itse olin veikannut Tahvon syntymäpäiväksi juurikin 3.10 salaa mielessäni, koska se oli se the laskettu aika menkoista laskettuna (Telma syntyi silloin the laskettuna aikana myös!).

Noo sitä lauantaipäivän iltaa vietettiin miehen kanssa, saunottiin ja katsottiin muistaakseni Survivoria. Menin ihan hyvissä ajoin nukkumaan. Mies jäi vielä valvomaan, onnessaan siitä et oli SEN nukkumisvuoro aamulla, oltiin molemmat kivan univelkaisia kun Telma-parka oli edellisellä viikolla sairastanut angiinan ja ollut 5 yötä 40 asteen kuumeessa.

2-3 maissa aamuyöllä päivä oli vaihtunut sunnuntaiksi 3.10. ja heräsin siihen että polttaa! Meni pieni hetki sängyssä kuulostellessa, ja taas polttaaaaa... Muistui melko pikaseen mieleen että no tältähän se tuntuu! Nousin sängystä parin supistuksen jälkeen todettuani että ei tässä enää nukuta. Mies oli vielä hereillä (!!), sanoin vaan ohimennessä että sun kannattaa ehkä nytsillään nukkua jos vielä meinaat ehtiä...

Vessassa bongasin vielä jotain verensekaista tulppaa ja yllätin ehkä itsenikin ajattelemalla vaan että JEE tänään mennään :)

4 pakkasin sairaalakassia, kyykötin Telman sängyn vieressä (meidän vaatekaapit on neidin huoneessa) ja yritin olla hiljaa, pengoin imetysliivejä vuodelta 2008 ja äkäilin et eikö tätäkin nyt olisi voinut hieman aikaisemmin alkaa laittaa valmiiksi... Laitoin myös Telmalle kamppeet mummolareissua varten. Supistukset oli aika harvassa, väli 7-10 minuuttia, mutta ihan mukavan tuntuvia. Sitä sorttia että kumminkin pysähtyä piti ja vähän hönkäillä. Synnytyssorttia.

5 menin suihkuun todetakseni että juuri sinä aamuna meidän suihkusta ei tule kuin kylmää vettä... Aaahhh jääkylmää supistuskipuiselle selälle, ggggreat! Soitin synnäriltä ohjeita ja sanoivat että välin pitäisi olla viitisen minuuttia ennenkuin edes harkitsee sinne lähtevänsä, kun mulla ed. synnytys kesti 20 tuntia ja sairaalaan on matkaa muutama kilometri.

6 katoin pätkän jokaisesta Dr. Philista ja Oprahista mitä meidän boksilta löytyi... Laskin supistusvälejä, edelleen ~10min. Googletin "meille on syntynyt"-runoja ja nyyhkin ehkä ihan vähäsen. Keksin etukenoasennon sohvaa vasten joka oli tosi hyvä aina supistuksen aikana. Vatkasin lanteita ja pohdin kuvaisinko söpöä videomateriaalia Shakira-avautumisvaiheesta Tuomolle!

7-8 sattuu jo mutta sama santanderin 10 minuuttia se väli! Telma heräsi ja kömpi viereen sohvalle, laitoin lastenohjelmat ja purin hammasta, Telmalla on nyt sellainen vaihe että on tosi huolissaan jos jollain on pipi. Siksi yritin olla näyttämättä ettei mene pasmat sekaisin.

8.30 päätin että nyt olen sinnitellyt yksin tarpeeksi kauan ja herätin Tuomon. Join puoli kuppia kahvia ja söin 2 leipää. Rynnin pois Telman näköpiiristä jos supisti niin että teki mieli kirota... Tuomo oli aika väsynyt mutta jaksoi se vielä naureskella että tänään meille tulee PII AUVA niinkuin Telma sanois elikkäs pieni vauva!

10 lähdettiin viemään Telmaa mummolaan. Siellä supistukset tiheni mukavasti kun liikuin, väli viitisen minuuttia. Kävin suihkussa mutta kaipasin kotiin (mummola siis n. 200m päässä). Telma touhotti jo mummin kanssa ja me lähdettiin kotiin vielä. Nyt olin jo hyvin linkussa kaksinkerroin kun supisti, mutta väli vaihteli...

11 lämmitettiin vielä sauna, puuskutin siellä ja Tuomo heitti varmaan jotain laadukasta läppää, muistan vaan et meitä nauratti joku kokoajan :D. Lauleskelin jotain aa-aa-aaaaa-lalalalaa kun sattui iloisena siitä että Telma ei ollut enää sivustaseuraajana (ihan oikeesti siinä Vauva tulossa kun ne parivuotiaat on ihan O.O kotisynnytyksissä vieressä, what's that?!?!?!? apuuuuvaa...).

12 oltiin sairaalalla P-hallissa, kirosin ehkä hieman sitä VÄLIMATKAA mikä sieltä on itse osastolle... Kävely ei ollu ollenkaan kivaa, toisia auttaa liikkuminen synnytyksessä mut mulle se on ollu molemmilla kerroilla ihan järkyttävän tuntuista, liikunnallinen ihminen kun tunnetusti muutenkin olen! ;). Mummot sunnuntaikävelyllä katteli ihmeissään kun parin metrin välein roikuin miehessä ja puuskutin... Onneks osas kuitenkin sen verran 1+1 laskee ettei tullu kommentoimaan mitään, ois pian voinu alkaa läski tummua...

12.30 käyrillä, kätilö oli ihan sen näköinen et meikäneiti lähtee vielä kotiin sieltä... Viikkojakin "vasta" 39+6 ja supistusväli taas käyrillä 8-10 minuuttia, liian pitkä siis. Katsottiin kuitenkin "varmuuden vuoksi" se sisätutkimus ja tattadadadaa...

...6 senttiä auki ja kalvot piukeena vastassa! Naurettiin Tuomon kanssa että ei voi olla totta miten on menny näin hyvin! Olin kyllä kipeä mut ei MITÄÄN verrattuna niihin sfääreihin missä kipu huiteli esikoisen synnytyksessä 6 sentin kohdalla... Supistusväli oli se 5-10 minuuttia vieläkin ja supistusten kesto ei ollut puolta minuuttia enempää varmaan kertaakaan. Mahtavaa, greaaaaaat!!! Sain avoselkäisen paidan koska toiveenani oli spinaalipuudutus, Tuomo kuvasi jotain "viimeiset tunnelmat"-videota kännykällä, vuoden hehkeyspalkinto siitä mulle! :D Sitten lähdettiin salia kohti.

13.30 tuli anestesialääkäri ja spinaalin laitto joka oli kyllä TOSI inhottavaa. Oikeaan jalkaan tuli muutama sellanen sähköiskua muistuttava täräys ja se asento ei ollut kovin kiva myöskään... Koska en ollut niin taju kankaalla kivusta kun viimeksi tajusin pelätä myös sitä neulaa ja pidin vaan huuli väpättäen Tuomoa kädestä kiinni. Ei siinä onneksi kauaa mennyt ja lämpö levisi joka puolelle. Lääkäri lupasi 2 tuntia puudutusaikaa. Lupasin lähettää anestesiatohtorille joulukortin! Spinaali aiheutti kutinaa rintaan ja kasvoihin ja raavin itseäni jokapuolelta. Nenän ja suun ympäriltä kutitti eniten.

Salissa oli 2 ihanaa kätilöopiskelijaa meidän seurana ja juteltiin kaikenlaista. Muistin myös juoda mehua pari kannullista että saisin vähän virtaa... Kateltiin supistuskäyriä joissa oli jo melko nättejä huippuja ja kappas väli 3 minuuttia! Ajattelin vaan että luojan kiitos ei tarvitse tällä kertaa tuota pahinta vaihetta kokea... Kalvot puhkaistaan mutta vettä tulee vain pieni pisara, se mikä on vauvan pään edessä.

15 aikaan ei vielä kipua, mutta painetta. Tuntuu aika erikoiselta. Kätilö tsekkaa ja täydet 10 senttiä auki, joku reuna siellä vielä oli.

15.30 aletaan yrittämään ponnistamista "pikkuhiljaa"... Reuna ei meinaa väistyä ja tehdään myös kertakatetrointi, joka on sekin tosi inhaa. Ärsyynnyin itseeni kun en muistanut taaskaan käydä ajoissa pissalla, katetrointi on tehty mulle molemmissa synnytyksissä ja siitä on koitunut vaivaa pitkäksi aikaa. Olen ensin puoli-istuvassa asennossa ja sitten kyljellään. Oksitosiinitippa toisessa kädessä ja toisessa verenpainemittari, ärsyynnyn lisää kun olen taas sidottuna kaikenmaailman letkuihin... Yritän työntää mutta mielestäni vauva ei liiku mihinkään suuntaan. Puudutusta ei tunnu enää ja alkaa olla tuskainen olo, pelkään että olen vääntämässä siellä salissa vielä seuraavana päivänäkin.

15.45 siirryn istumaan metalliselle höskälle jota kätilö sanoo osuvasti "pytyksi" vauvan pienen tarjontavirheen vuoksi. Pää kiertyy heti hienosti oikeaan asentoon ja tunnen ihan selvästi miten jotain alkaa tapahtua ponnistaessa. Kätilö karjaisee opiskelijalle että äiti äkkiä sänkyyn ettei lapsi putoa pönttöön!

Puoli-istuvassa asennossa mennään taas ja vaikka ponnistamisen tarvetta en tunne tälläkään kertaa niin kaiken muun tunnen, erityisesti sen että vauva tosiaan tulee alaspäin kun ponnistan. Vaikka sattuu aivan sairaan paljon niin tajuan iloita siitä että olen tällä kertaa vähän enemmän kuin 10% tajuissani ponnistaessani. Ärisin tietysti miehelle kaikki perinteiset että en pysty enkä jaksa, mutta se oli vaan sanahelinää ja olin kuitenkin ihan virkeä vielä. Tuomolla piti pokka mun kanssa ja jaksoi taas kuiskia kannustavia sanoja jatkuvalla syötöllä. Korvaamaton tuki tälläkin kertaa! Kätilö oli aika rempseä tapaus ja sanoi kokoajan että "älä mene karkuun, vauva tulee nyt". Olin välillä aika ihmeellisen kiemuroissa asennoissa sen kivun takia. Yritän olla huutamatta ja onnistun ehkä puolet ajasta.

Nopeasti syntyy pää joka on kyllä kipein osuus koko synnytyksessä, kun se vaati niin pieniä työntöjä ettei mikään repeä. Kätilöopiskelija siirtyy ottamaan vauvaa vastaan. Taisi vetää ensin väärään suuntaan ja pitivät jotain neuvonpitoa siinä. Minä vauva puoliksi sisälläni mietin että koittakaa nyt päättää!!! Pääsivät sitten yhteisymmärrykseen ja vauva tuli ensin ja vedet isolla kohinalla perässä. Sänky lainehtii niin että Tuomonkin paita on ihan märkä. Vauva on putipuhdas ja kiekaisee ensimmäisen kerran jo ennenkuin on kokonaan ulkona. Meillä jo kyyneleet virtaa ja kätilö sanoo "olihan se poika!".

Tämä täsmällinen sunnuntain lapsi saa pisteiksi 9-9. Iho on niin hyvänvärinen ja lapsi virkeä! Minä ja Tuomo ihmetellään... Opiskelija sanoo että vauvaa ei tarvitse edes pestä. Saan hänet paidan sisään ensi-imetystä varten. Jälkeisiä saa vähän painella mutta ei niissäkään onneksi kauaa kestä. Tikkejä tulee pyöreä nolla! Episiotomiaakaan ei tehty. Muutama pieni nirhauma muistuttaa koitoksesta.

Imetän parikymmentä minuuttia, poika on tosi taitava. Kävelen omin jaloin suihkuun, omin jaloin osastolle, olo on epätodellinen. Tytöstä istuin pyörätuolissa ensimmäisen vuorokauden valkoisena kuin lakana... Nyt tuntuu että voisin juosta ehkä puolikkaan maratonin! Ja ylpeys omasta ja lapsen onnistumisesta on valtava. En voi uskoa että synnytystapahtuma voi olla näin mahtava ja helppokin omalla tavallaan. Kun siihen edelliseen horroriin vertaa.

Summa summarum; jaksoin iloita monta viikkoa siitä että olen kohdannut pahimman pelkoni ja tästä eteenpäin kun ajattelen lasteni syntymää en jumitu vain siihen miten se oli elämäni hirvein vuorokausi tytön syntymiseen saakka. Toivoa on ja parin päivän päästä olin jo sitä mieltä että josko sittenkin vielä kerran, sitten joskus 10 vuoden päästä... Iltatähtönen meillekin.

Maailman täydellisimmän pienen pojan syntymäaika siis

16.01 sunnuntaina 3.10.2010.

Synnytyksen vaiheet I: 5:35 (säännöllisistä supistuksista), II: 0:25 ja III: 0:19.

Miehiset pikkuveljen mitat 3610g / 49cm.

Tiitiäinen, metsäläinen

pieni menninkäinen

posket tehty puolukasta

tukka naavan tuppurasta

silmät on siniset tähdet...

Tahvopoikanen eilen 19.11 menossa vaunu-unille pakkassäähän

Katsaus

2010-11-17T14:44:00.006+02:00

Terveisiä meiltä!

Täällä tapahtuu nyt tosi paljon kaikenlaista, vielä en yksityiskohtia paljasta, muuta kuin sen verran että ristiäiset on 28.11 ja mm. niitä pitäisi ehtiä suunnitella ja laittaa. Vakaa aikomukseni oli ensin järjestää kotikaste niinkuin Telmallekin. Äitini tuli sitten ensivisiitille vauvan syntymän jälkeen, vilkaisi mua kerran ja alkoi soittelemaan seurakuntataloja läpi :D Onneksi, koska tässä olis kyllä pakka melkosen levällään jos vielä pitäisi 30 ihmistä tähän luukkuun saada mahtumaan, ja hammasharjan kanssa käydä lattialistoja läpi (pus sinne, granny!). Vakaa aikomus nro 2. oli lähettää kauniit kutsukortit (kuten Telmankin kohdalla). No me pannaan tekstarit (en oo muuten ihan varmaa saako toi samainen granny tekstareita avattua... hmmm).

Kattokaa ku Tuomon työpaikka lahjo meitä Marimekolla vauvan johdosta! :)

Tahvo täytti maanantaina 6 viikkoa, Tahvon elämäntaipaleeseen on mahtunut jo kaikenlaista sählinkiä mm. minun yksi rintatulehdus ja 10 päivän antibioottikuuri joka ei tullut pienen poikasraukan massun kanssa toimeen ollenkaan. Tissi teki onneksi sen verran yhteistyötä ettei lakannut toimimasta kokonaan ja selvittiin tuosta koettelemuksesta, huh! Äskettäin loppui sitten kuuri ja nyt meillä on asuu taas aurinkoinen ja rauhallinen pieni lulleroinen :). Vielä vähän vauvan kuulumisia...

...Tahvon iltajäynät, osa 1:

Tahvo on viettänyt nykyisin iltojaan sellaisella kaavalla että yrittää ensin hämätä meitä nukahtamalla loistavasti 20-21 maissa "yöunille" jotka osoittautuvat sitten 20-30 minuutin päästä pikku iltatirsoiksi, pirtsakka herääminen ajoittuu sopivasti suunnilleen niillä main kun ollaan lastattu sipsikulhot nassuun eteen ja Ellu ja Anne pyörimään ruutuun. Tahveli-Vohveli on onneksi relaksoitunut alkuajoista eikä kilju kuin syötävä vaan haluaa vain istua uudessa hianossa sitterissään ja tapitella meidän illanviettoa. Niin ja mieluiten homma etenisi sitten vielä silleen että sapuskaa pitää olla tarjolla 3 tunnin ajan 5-20 minuutin välein. Eilen äiti kehtasi mennä nukkumaan kesken iloisen yhteisen perheajan ja Tahvo oli katsellut isin Silent Hill-Xboxpeliä ainakin yhtä suurella mielenkiinnolla kuin äipän naamaa... Kumma juttu!

Tänään meillä on Tuomon kanssa plan c)! Yritetään harhauttaa Tahvo ottamaan ne pikkutirsat jo 18-19 aikaan josta sitten EHKÄ valvoisi suoraan n. 22 josta sitten MAHDOLLISESTI siirtyisi nukkumatin matkaan yöunimaahan. Plan b) oli yrittää pitää Tahvelia hereillä piiiitkä ilta (n. 16-20) mutta ryökäle otti sitten vielä nuo kauneusunet asiakseen!

..unihommat to be continued!

Telma-Vohveli on 3 päivän päästä 2v8kk ja omaa tahtoa riittää!!! Lempparilauseita nykyään mm. "ÄITI POOOOOOOOIIIISSSSSS!" hyvin äkäisellä äänensävyllä, jos esim. on ihan ite pyyhkimässä takamustaan tai muuta sellasta mitä tunnetusti ton ikäiset osaa erittäin hyvin tehdä. Sitä paperisuikaletta löytyy sit ihan jokaisesta muusta paikasta kylppäristä kuin vessanpöntöstä... Toinen Telman protestikohde on vauvan syöntihetket. "EI TISSIÄÄÄÄÄÄ!!!" -Kyllä täytyy antaa tissiä, kun se on vauvan ruokaa. Telman ruokaa on spagetti ja vauvan ruokaa on tissi. Joskus menee perustelut perille mut useimmiten ei... Kaikki krediitit täytyy kyllä Telmalle antaa omatoimisuuden hurjasta kasvusta, kun kehuu tarpeeksi niin sujuu pukeminen, syöminen, vaipanvaihtoavustus ynnä muut oikein tosi hyvin! Mustasukkaisuutta ei ole juurikaan, enemmän sellaista että hän osoittaa itseä ja sanoo "tuo vauva" ja sitten "yäää byääääääää!!!" ja pitää pidellä hyvin samallalailla kun veikkaa ja rauhoitella :D. Oikeastaan kyllä aika suloista tuokin.

Tämän päivän muruset:

Äipän 2 murusta ja Telman 1 murunen!

nöpönokka.jpg

Äkäinen vohveli!

Pisteenä iin päälle Telman ensimmäinen ihkaoma kerhoaskartelu, isänpäivälahja sydänsydän:

Rentouttavan leppoisaa keskiviikkoiltaa kaikille, pidetäänkö kaikki yhdessä plan ceelle isosti peukkuja! -joo!

Mulla senkun rentoutuminen jatkuu kun Telma äkkäsi ettei saa enää viidettä Marie-keksiä...

Failure

2010-11-04T14:17:00.005+02:00

(Arkistojen aarteita. Telma 1/2010, veikkaan et tässä on taas itsestailattua asustusta...)

Mitäpä sitä kahdella kumpparilla!

Pirtsakka kuvitus sopinee tähän postaukseen, kun muuten on ollu just niin synkkää ja kohmeloa meininkiä kuin marraskuun 4. päivältä voi odottaa... Tahvo on nuhassa ja enpä tosiaan muistanut miten säälittäviä nuhveloita noin pienet sairastajat on. Polosen sieraimet häviää koossa varmaan yhteenlaskettunakin nuppineulan päälle, koitappa niistä sitten jotakin imeä kun räkä rohisee nielussa asti... Kokeiltiin me sitä nenäfriidaa mut se oli kyllä aika plusmiinusnolla, Tapsa kiihdytteli itsensä sellaseen raivariin friidailun jälkeen että röhnää oli taas vähintään yhtä paljon rööreissä kuin ennen imuttelua... Imetys on myös tällä hetkellä erittäin pöllöä hommaa, mä oon imettänyt nyt suurimmaksi osaksi makuullaan kun muuten menee hotkimiseksi, mut nyt pitäis yrittää pitää jätkää niin pystyasennossa kuin mahdollista että suostuu edes yrittämään syömistä... Eilen oli jo yksi melkein 6 tunnin syömätauko joka päättyi siihen että syötiin sitten yksi annos pullosta omaa maitoa, tulipahan sekin testattua että pullo kelpaa, isosisko aikoinaan irvisteli ja yökkäili niin Ainuille kuin Tommee Tippee-tissipullollekin ja niin sitä oltiin ns. pallo jalassa 5kk kotona, herkkua kun neiti söi tunnin välein!

..eksyin aiheesta.

Tahvolla ei oo ollut kuumetta ja nukkuu siis uniaan ulkona ainakin yhdet päivässä kun siellä kosteassa ilma kulkee pikku putkistoissa edes vähän paremmin. Olen lahjakkaasti haalinut tekemistä tälle räkäisyys-viikolle niin et saan ite silmät ristissä zombailla paikasta toiseen ja illalla sitten itkeä sitä miten paljon väsyttää. Semisti menee tää meikäläisen ajatusmalli taas siihen että "Telma kärsii jos ei ole aktiviteetteja"... Ei se ehkä yhdestä aamupäivästä kärsisi.

Tänäänkin sit singahdettiin perhekahvilaan ja Tartsani oli hereillä helatiden, kannoin kiljuvaa itikkaa ja Telma teki pahojaan minkä kerkesi. Kotimatka oli niiiin horror, yks riisu saappaita ja rukkasia ja yritti tehdä jotain kommandoiskuja ajotien puolelle, toinen onneksi nukkui kun oli itkenyt vasta sen kolmisen tuntia nuhaansa ja mahaansa... Viimeisen mäen työnsin kärryjä itku silmässä kotiin kun oli taas niin FAILURE ja bad momma year 2010 prize-voittajaolo. Kauankohan tässä kestää että tajuaa elämän pikkufaktoja, mulla on käsiä 2 kpl ja aina en ehdi joka paikkaan ja joskus ehkä jompikumpi joutuu huutamaan ennenkuin kerkeän hätiin mutta hei Tapsa täytti eilen kuukauden ja tässä me vielä hengissä porhalletaan menemään.

Että ehkä se siitä. Tää nyt oli vaan tällänen purkaus. Kylläpä helpotti. Ja nyt täällä pienet nukkuu, ja mieskin tulee tunnin päästä kotiin, että joo, täältä tullaan elämä!

Tahvo ja isi kenguruina, 30.10.

Valokuvassa

2010-11-01T16:21:00.007+02:00

Ihania kannustavia kommentteja sain teiltä edelliseen postaukseen, k-i-i-t-o-s! Alan jo uskoa, että vähitellen helpottaa, kunnes taas keksin jonkun uuden riipaisevan äitiyden tuskan... ;)

Tänään on pyörähtänyt toinen arki-viikko kolmestaan käyntiin, aamusella oltiin sutjakkaasti jo 9 jälkeen liikenteessä kun Telmalla oli kerhokuvaus. Ryhmäkuva meni loistavasti, yksittäiskuvissa mammat sai siirtyä kuvaustiloihin niin Telma meni ihan lukkoon sitten tietenkin...

"Tuletko Telma kuvaan?"

-EIIIIIIHH

"Katoppa mitenkä ihana nalle!!"

-EiiiiiiiijJJJHHHH

-"Eikös olekkin upee kamera!! Muistatko kun äitilläkin on kamera!"

-EIIIIII yäääääääBBBYYYYäääää

..ja sitä rataa. Fiksu valokuvaaja-tätinen kutsui tätä "äiti-ilmiöksi" ja sanoi et lähdeppäs äiti tuonne toiseen huoneeseen... Telman seuraksi jäi sitten mun yksi kaveri joka on Telmalle tuttu tyyppi ja kas kummaa kun alko salamat räpsymään ja saatiin kuvat! Kuvaajalle kyllä kaikki propsit, tuskin ois Korpelan Riitallekkaan sadellut enemmän hymyjä ja tähtisilmiä!

Tartsan-pallero otti onneksi rennosti ja veteli sikeitä kaukalossa kun siskoa filmattiin. Ite harkitsin kanssa kysästä että otattaisin itestäni myös siinä samalla muutamat muotokuvat, olis löytyny varmaan ripsarinjämät poskilta ja silmäpussit muutenkin leuassa asti ja silleen, tästä tukasta en ees alota!!! No en menny muotokuviin!

Alan sitten kyhäämään tässä teille sitä synnytyskertomusta kun saan jostain sen verran aikaa... Littleblackbookia mulla ei oo vieläkään mut sitä virkaa toimittaa nyt sit joku lehtiöstä repäisty ruutupaperi.

Tää oli vaan tällänen pikapäivitys, oottelen miestä töistä ja kokkaan jotain tosi gurmeeta, esim. spagettia pikaohjeella! Vähän ihania nää meidän sapuskat kun käy esim. tota Katrin blogia lueskelemassa...

Loppukevennys:

Lisää mummoja täällä!

Riittämättömyyttä

2010-10-29T15:04:00.003+03:00

Meidän Tahvolullero on pääosin tosi rauhallinen tapaus, mutta aina välillä kajahtaa siihen malliin et äiti on hyvin äkkiä ku kakolasta karannu. Tänään oli Telman kerhoaamu, iskä vei ja me jäätiin rauhassa heräilemään Tapsan kanssa, keitin kahvia, hymistelin tralalallaaa, ihanaaa! Laatuaikaa kaksin! Tahvo köllötteli sohvalla ilman käpylöiviä pikku tahmatassuja, äiti täytti tiskaria toivomatta 8 silmäparia niskaan. Ihan mahtavaa! Telman hakukin sujui hyvin, pakkasin ukon vaunuihin jo vähän ennen lähtöä ja hän veteli hirsiä koko matkan, Telma sen sijaan roikkui tulomatkan pää melkein ajotien puolella menossa, kakat housussa ja karjui aakkii aakkii (=Anniina Balleriinaa). Ei siinä mittään!

Kotia kun päästiin niin oli ekaa kertaa ns. helvetti irti. Apua, molemmat huutaa!!! Aappuvaa. Teki mieli itekin huutaa että tämä soppa on mun lusikalle ihan liian iso. Hytkyttelin vauvaa vasemmalla kädellä ja tungin lihaperunasoselaatikkoa yhelle toisella kädellä. Hytkytin vauvaa oikealla kädellä ja kokosin palapeliä Telman kanssa vasemmalla kädellä. Vauva vaan huusi ja karjui, Telma ehdotti "anna tutti" mut ei se oikein kelvannut, eikä syöminenkään kelvannut... Päällimmäisenä ajatus ahdistuuko Telma nyt kovasti jos vauva huutaakin kauan (?!?! huutaahan se itsekin puolet päivistä).

Mä ajattelen kamalasti nykyään asioita niin että Telma jää nyt tuosta ja tuosta paitsi, kärsiikö sen psyyke kun värityskirjan värittelyn lomassa sanonkin että äidin täytyy nyt käydä antamassa tutti vauvalle. Vai onkohan sittenkin ihan hyväksi lapselle nähdä että koko tellus ei nyt pyörikään juuri minun napani ympärillä. Jälkimmäinen on miehen mielestä totinen tosi ja se on Telmalle pelkästään hyvä asia että kaikki ei tule justnythetitähännäin ja äitikään ei enää kieputu niin tiukasti neitin pikkurillin ympärille. Me ollaan oltu Telman kanssa 2½ vuotta kaksin elämässä tätä arkea ja siitä ei niin vaan irtaannuta... Sydäntä riipii kun toinen kiskoo hihasta että äiti äiti, Muumitalo-kirja kainalossa. Juu en nyt ehdi, ihan kohta kulta.

Yritän kyllä jokaisessa välissä mitä vauva nukkuu ottaa sitten siitä ajasta kaiken irti Telman kanssa. Haen itse sen Muumi-kirjan ja luetaan. Telmalle tärkein hetki on päiväunilta herääminen, sitten istutaan sylikkäin viltin alla ja silitellään ja rutistetaan, pelkään hysteerisesti sitä päivää kun Tahvo kiljuhanhi aloittaa huutamisen ja Telma silittelee sitten vaikka jotain jumbonallea äidin sijaan...

Mutta huoh. Tätä kai se on. Riittämättömyyttä... Tällä erää Tahvolla on vain 3 perustarvetta, uni, kuiva vaippa ja maito. Telmalla varmasti omasta mielestään taas tuhatkertainen määrä mutta nyt mennään sillä että ensin veikka ja sitten taapero. Surettaa vaan!!!

Surettaako teitä muut kahden (!! ja herranisä useamman) lapsen äidit... Miten siitä selviää!? Sanokaa pliis että se on sen väärti, odotan sitä että lapseni leikkivät yhdessä, nauravat yhdessä. Todellisuudessa mä ja mun sisko kyllä varmaan tapeltiin jostain suurin osa lapsuudesta mutta sisaruus on ehdottomasti sellainen rikkaus jonka halusin myös oman lapseni elämään.

Tää nyt on vaan tätä, ehkä sitä tottuu.

Telma heräsi, Tahvo nukkuu ... SILITTELEMÄÄN->

Isi lähti töihin ja...

2010-10-25T14:31:00.006+03:00

...ehdin syödä aamupalaleivistäni toisen, toinen oli kuiva käntty kun sen puolen päivän aikaan pöydältä löysin, söin silti

...keitin 3 kuppia kahvia, muistin viime yön mahanpuruitkeskelyt ja join vain 1 kupillisen

...Tahvo täytti koko aamun terhakkaasti pyykkikoria, ensin pissasi lakanoille ja sitten heti perään parin desin kaariyrjöt omille ja äiteen päivävaatteille, sysse vaan katto vierestä että "OHO"

...Telma sai kattoo ehkä muutaman ylimääräisen kymmenminuuttisen Anniina Balleriinaa, mä vaihdoin niitä lakanoita ja kanniskelin mahakipruista veikkaa

...Tahvo valvoi 9-12.30, puklasi siinä välissä muuten myös meidän kangassohvalle ja omiin lakanoihinsa (...mites tää puklun määrä, ihan oikeesti??! onks vauvat tälläsii pukluruuttia? Telma ei puklannut melkein ikinä yhtään, ei multa tosin sitä maitoakaan näitä määriä tullut ettäh... kysynnän ja tarjonnan laki hieman hakusessa at the moment!)

...laitettiin Telman kanssa pyykkejä narulle, äiti osta mulle kuivausrumpu

...Telma purki just sen lelulaatikon huoneensa lattialle missä on ne kaikki pienimmät tilpehöörit, siivottiin sitten Telman lelulaatikot, tai minä siivosin. Kassillisen roskaa sai taas viedä sieltä pois.

...Enää olis jäljellä tekemätön työ vol. 120021931831 Telman vaatelipaston siivous, olen tulossa siihen!

...Telma oli koko päivän päikkäreihin asti ilman vaippaa, äitin reipas mehiläinen! Hyvä, hyvä! One diaper user to go!

Googletin "tired mom"... Ei hyvää päivää. Viilt, viilt.

Äkkiä jätkä kainaloon ja tangoomaan.

Tangosta puheenollen mites toi Satu Silvon eilinen salsa Maikkarilla. Meinasin kuolla nauruun kun katoin boksilta... Anteeksi :D:D

Tyhjää lyö tämä pää... Oon monena iltana miettinyt jotain ihan kingi-postausideaa ja enhän mä mitään enää muista ku tähän koneelle asti pääsen. Haluaisin sellasen littleblackbookin mihin vois suoraan laittaa kaikki idikset. Muuten saattaa olla aika kuivat jutut tulevan vuoden täällä...

Nyt sain tähän 22pvää vanhan kirahvipöksyisen poikaseni seuraksi joten coffee break on ohi!

postscriptum,

siihen asti et saan käsiini sen littleblackbookin eli tätä vauhtia ehkä suunnilleen 2028 kun kuopuksenikin saavuttaa täysi-ikäisyyden sataman niin nyt saa heitellä postaustoiveita kehiin! :)

Kahen äitinä

2010-10-20T15:10:00.005+03:00

17 päivää jo. Ja siis vaikka olen pitänyt hiljaiseloa blogin puolella niin hengissä me ollaan täällä kaikki! Asianlaitahan voi olla toinen ensi viikolla kun daddy lähtee töihin takaisin. Telma on kyllä ollut tosi kiltti. Tahtoisi hoitaa vauvaa ja sylitellä, ja juoksee heti kopan viereen kun alkaa kuulua itkua. Ainoastaan imetyshetket aiheuttaa välillä kiukkuista huutoa "ei tissiä!!!". Rauhallisesti yritän selittää että kyllä täytyy antaa vauvalle ruokaa. Sitten kuuluu "joo, UOKAAA... anna EIPÄÄÄÄ (=leipää)".

Tahvo-vauva on rauhallinen kaveri. Maitoa hän tankkailee kuin pieni kameli! Painoa Tapsalle kertyykin tällä hetkellä suunnilleen sellasta 400g viikkovauhtia. Huomenna mennään neuvolaan tarkistamaan tilanne. Tapsan lempparihommia on kylpeminen, isin sylissä röhnääminen ja äitin vieressä nukkuminen. Tapsa on saanut ainoastaan kerran siskon pikkuautosta kevyen pajautuksen päähän ja sen kakofonian keskeltä oli vaikea päätellä kumpi konfliktin osapuolista oli enemmän loukkaantunut tapahtuneesta...

Välihuomautuksena että mulla on raskauskiloja jäljellä 11:sta vielä 3. Tuomo löysi (once in a while) oikeat sanat ja lausui että ne on sitten hinkeissä! Kiitos rakas!

Katottiin Tapsulin kanssa eilen Tanssii tähtien kanssa ja tässä vähän kuvamateriaalia bloggerin kautta kun en jaksa enkä itseasiassa myöskään ehdi niitä pienennellä tinypicin kautta (päikkäriaika on päättynyt ja kuulen molemmista ilmansuunnista vinkunaa)... Kuvia voi klikkailla isommaksi!

Uotisen Jormalle vaan terkut ja voin lähettää vaikka videomatskua ensi kerralla et pääsiskö koe-esiintymään! Jone Nikulalle en lähetä terkkui koska äiti ei todellakaan tajua mitä varten sen nahkahousuperä istuu jossain kilpatanssituomaristossa... Mä diggasin tästä. Olipas asiantuntevaa.

Tämä kahden lapsen äiti lukee muuten tällästä kirjaa (parin sivun päivävauhtia mutta kuitenkin) tällä hetkellä:

Mä luen paljon surullismielisiä ja ahdistavia kirjoja mutta ensimmäistä kertaa itkin, siis itkin lukiessani. Millaista helvettiä ihminen voi elämästä toiselle ihmiselle tehdä.

No nyt oikeasti meijerille olis taas töitä! Vamos!

Olen täällä

2010-10-08T14:33:00.004+03:00

Synnyin Mikaelin päivänä, sunnuntaina 3.10.2010

Olen poika

Painoin 3610g

Olin 49cm pitkä

Olen kiltti äidin pieni tiitiäinen,

karjun kuin leijona oikeastaan vain kun minulla on nälkä, pienikin nälkä riittää syyksi!

En tykkäisi oikein odotella ruokaani.

Vaipanvaihto pistää suupielet alaspäin,

mutta onneksi pikku isosiskoni auttaa isiä ja homma sujuu ripeästi.

Tykkään nukkumisesta ja äiti kehuu ja kiittelee minua unenlahjoistani,

vielä en tiedä käännänkö kelkkani sen asian suhteen.

Isomummini on kätevä käsistään ja sain häneltä postissa upeat pehmusteet

ensisänkyyni, äitiyspakkauksen laatikkoon, ks. kuva alla.

Äiti antoi minulle lempinimeksi sairaalassa "törinä-taneli" ja "imuri". Jälkimmäisellä hän ei viittaa siihen että kärsäni muistuttaisi Hooveria, vaan olen kova poika syömään tissiä! Ja olen siinä hommassa aikamoinen luonnonlahjakkuus! Isi osti mulle eilen tosin kaupasta tutin, koska tykkään huvitutteilla äitin meloonien kanssa erityisesti öisin tunnin-pari kerrallaan vaikka yöllä olisi ehkä erityisen suotavaa nukkua.

Mummi sanoo minua Tahvoksi. Mutta se nimi ei lue serveteissä ristiäispäivänä, sanoi isi. Ja äiti.

Olen onnenpoika kun minulla on 3 siskoa. Pienin niistä on vasta 2 ja puoli ja äiti sanoo että häntä pitää ymmärtää, jos meinaa tulla purulelusta päähän. Ei ole kyllä vielä tullut, sisko on yllättänyt kaikki ja hoitanut minua mielellään, hän tykkää viedä pyllyrasvan vaatelipaston ensimmäiseen laatikkoon säilöön. Pienin isosiskoni saa kyllä toisinaan ihmeellisiä kiukunpuuskia, niitä esiintyy enimmäkseen silloin kun minä olen aterioimassa. Äiti yritti opettaa siskoa antamaan omalle nukkevauvalleen tissiä samalla, ehkä se siitä alkaa helpottaa...

Isi ja äiti on ylpeitä ja äärettömän onnellisia koko meidän pesueesta.

Olen vihdoin täällä!

Tässä kylven ensi kertaa kotona, 7.10.

5 days

2010-09-29T15:29:00.008+03:00

Meinasin otsikoida että "and then there were five", mut se kuulosti ihan liikaa siltä et oisin mukamas tästä vielä jakaantunut yhtään mihinkään...

Mustavalkonen hoikistaa, eikö totta!

Kuvat vieläpä valehtelee, koska ne on viikko sitten otettuja. Tuumasin et en saa enää tällä viikolla sovitettua itseäni yhteen frameen... Enkä uskalla kokeilla.

Nii että OLOJA PIISAA. 5 päivää laskettuun aikaan. Mulla on sellanen vahva mututuntuma joka sanoo että 2.10 tärähtää, terkkari yritti kauheesti musertaa antamalla mulle jo jotain yliaikaiskontrolliaikatauluja. Lyökää vaan lyötyä! Samaan hengenvetoon totesi että pää on kuitenkin jo lähes kiinnittynyt, joten ainakin toinen lapsistani osaa kanavoitua. Paitsi että sillä ei kuulemma ole mitään merkitystä lähtölaskennan kannalta...

Vauvalle on kaikki jo lähestulkoon plakkarissa, mummon ompelemat äp-laatikon hörsylipehmusteet on kuulemma huomenna lähdössä postiin, sydänsydän! Ne on valkoiset vaaleansinisillä koristuksilla. Mummo ja sen koristukset... aaaw! Sairaalakassia en ole pakannut joka on musta ihan kiva ottaen huomioon et on kuitenkin jo 39+2 menossa, ilmeisesti en pakkaa koko kapsäkkiä etten vaan jinxaa tulevaa lähtöä... Tai sit vaan pakkaan sen ja yritän jotenkin asennoitua.

Telma-parka sai seurakseen kovan kuumeen sunnuntai-iltana ja sitä on nyt jatkunut se 3 iltaa putkeen. Aamupäivällä helpottaa ja sitten taas mennään. Supot on "uii uii uuuuiiiikkk" ja mikstuura syljetään. Kuume kuitenkin huitelee 39 että pakko on lääkitä. Lääkärissä käytiin tänään ja jotain vauvarokkoa väläytteli, mitään tulehdusta ei kuitenkaan pitäisi olla kun crp oli ok. Mutta, pieni isosisko on sen verran toipilas että sen puolesta pitäisin mieluusti tämän mahapakkauksen koossa vielä pari päivää. Jinx jinx.

Tässä pari viikkoa sitten Telman project runway parhaimmillaan käynnissä! Vaippavyötärö on se THE juttu fall 2010 mallistossa! Ja tietysti toi turva-aspekti on hyvin this season. Otetaan vaan 9-vuotiaan päähän sopiva pyöräilykypärä ja käännetään se väärinpäin omaan kupoliin. Voila!

Voin kyllä kertoo että ainakin kämppä kiiltelee kun 3 päivään ei olla poistuttu nöpön kanssa neljän seinän sisältä, ja kun lapsi suostuu kattomaan kerrankin jotain lastenohjelmaa pidempään ku 3½ minuuttia kerralla niin minä tyttö se kuuraan ja puunaan. Eilen löysin itseni pesemästä jääkaappia "ihan tässä samalla vaan kun kokkailen". Usko vaan äiti!

ps. Ainakin toi banneri uudistuu ihan pian... Kerroinko jo miten paljon mua ihastuttaa tää uus kiva bloggerin ideoima mallin suunnittelutyökalu. Muchos.

And so it went by

2010-09-06T15:06:00.009+03:00

Viikonloppista kuvina...

Tässä tuijotellaan Tuomon kanssa syksyistä maisemaa... Mutta mitä mun käsilaukku tekee Tuomon vieressä. :( Varas!

Telma sai näin mageen nukkekodin uuteen omaan huoneeseen! Kyllon retro! Yläkerrasta löytyy oranssit kokolattiamatot ja kaikki!

Telman vauva sai myös oman sängyn, kirpparilta päätähuimaavaan 5 euron hintaan.

Neitisen uudet talvipopot tarttui sattumalta kärryyn Cittarista, olisko nää sitten sitä viime kauden väriä... In, out..? :D Minä tykkään, ja Telma myös päätellen niistä miljoonista kerroista kun näitä on jo tuusattu sekä omiin että vauvanuken jalkoihin.

Sit se meidän masuEsa, irl-pikkuveli sai kirppikseltä ihanan pehmoisen lämpöpussin, 5-pistevöihin menee. Tuomon suosikki, kerta 'ei tarvii miettii mitä pukee vauvalle päälle'. Lampaantaljan päälle ei oo (tietääkseni) pissiny kukaan, aika nätin värinen tässä kuvassa.

Lauantaina syötiin hyvin, Tuomon menu: Juustoiset lihapullat, viherpippurikastike, valkosipuliset lohkoperunat ja fetasalaatti. Ja jälkkärinä suklaamousse (ihmeellistä ettei sitä ehditty kuvata ennen syöntiä...).

Äitiii... Osta mulle pupuuu... Puppy eyes!

Se oli oikein perheviikkis se, ihana ja lepposa. Käytiin myös mökillä vähän puuhommissa (=mies hakkasi halkoja, mä juoksin ampiaisia karkuun ja join kahvia ja Telma teki metikköön omia pikku kaivauksia ja juoksi koirien perässä). Koirat kävi muuten vähän kompostissa pyörimässä, herkulliset tuoksut! Onneksi anopilla oli Diamond glow-shampoota! Turret tykkäs kun pääs pesulle.

Eilen päästiin vielä pitkästä aikaa Tuomon kanssa kahdestaan ravintolaan syömään, kun mummi katsoi Telmaa. Käytiin testaamassa tuo Jyväskylän uusi texmex-paikka, Gringos Locos. Ruoka **** ja atmosfääri ***! Seura **************************. Rentoa yhdessäoloa. Koitetaan varastoida läheisyyttä ja lämpöä hektisen vauva-arjen varalle.

Tuomo lähtee 13. tai 14.9 Lontooseen pariksi päiväksi työreissulle. Mua vähän jännittää. Sisko onneksi tulee niiksi päiviksi tänne meille käsipariksi ja seuraneidiksi mulle. Lahjoin sitä ehkä ihan vähän Muodin huipulle ja Huippis-tuottiksilla... 38. raskausviikolla ei naurattais enää kauheasti tötteröidä täällä itsekseen montaa päivää.

Katie ja mä toivotetaan kaikille ihanaa ja letkeää maanantaita

Kyllästyttää

2010-09-02T15:29:00.003+03:00

Ensinnäkin maha. Olla mahakas. Haluaisin sellaset söpskät henkselit jotta saisin nostettua pakkia pari-kolkyt senttiä ylöspäin mielellään päivittäin. Ensin valitin että kun ei saa edes hengitettyä, 154-senttisellä varrella menee sisuskalut loppuraskaudesta kivasti kasaan, etenkin ne keuhkot. No sit kun tapahtuu jonkunlaista ns. valahdusta niin saa pelätä joka toisella askeleella et millon se mukula putoaa kadulle kesken pikku kävelylenkin (..jaa minkä lenkin). Olis paljon muutakin asiaa esimerkiksi liitoskivuista mut en taida nyt perehtyä niihin...

Oh yes sirree...

Sit kyllästyttää tää TYPERÄ bloggerin uusi mahtava mallityökalu. Ei kuulkaa kiinnosta yhtään. Haluaisin sen vanhan tylsän mutta parhaan mallin takaisin. Jos osaisin htmlaa niin joo mutta en osaa enkä jaksa opetella. Nyt sit pitää valita tuolta idiootin typeristä taustakuvista joku mauton palmusaaren kuva tähän. SOPII MAINIOSTI blogin tunnelmaan. Kyllä.

Onneksi mulla on oma pikku it-nero täällä kotona... Olen yrittänyt säännöllisin väliajoin nätisti ja vähemmän nätisti pyydellä että "Voisitko kulta vilkaista tota mun .. blogia. Niin just sitä styleshiittiä!!! No en osaa ite!!!" Nyt sanokaa että Tuomo-kiltti tekisitkö tästä blogista vähän nätimmän näköisen.

Mulla oli oikeasti tosi hyvä päivä mut nyt näytän ärsyyntyvän taas uudestaan. Ainakin henkseleitä muistan kaivata joka kerta kun tästä sohvannurkasta nousen ylös.

Ai niin unohdin mainita 4 päivää kestäneen syysflunssan nro 2! Todella miellyttävä lisä! Kiitos siitä että sairastan joka ainoan kannan fluenza öötä ilman kuumetta = yskää, räkää, puolikuntoisuutta, kesto pauttiarallaa kolmisen viikkoa per köhä.

Luen teidän ihania blogeja ja talvihaalariesittelyjä vaan tajutakseni että oon tainnut pudota tyylikelkasta aikoja sitten... Luen äitiysfoorumeita missä tyypit hamstraa lokakuisille palleroilleen elokuussa NANnit kaappiin valmiiksi... Okei putosin siitäkin resiinasta. Mä oon pessyt kaikki pienimmät nutut ja potkarit mutta vaunut on edelleen mummolan säilössä ja pehmusteet äp-laatikkoon mummolla tilauksessa. Jotakin mä kuitenkin melkein kokoajan täällä tuusaan että onko vaan ne piuhat päässä jääneet kytkemättä kun juuri mitään ei saa aikaiseksi.

Loppumatonta energiavarantopeltoani kyntää luonnollisesti myös ikivirtapiikki 2 ja puolivuotiaani. Tehokas sotku-pekka ja jäähy-pirkko. Joskus pelkkä pukeminenkin on sellanen taisto aamulla että ei tosiaankaan tee mieli miettiä minkäväriseen muffinssihaalariin mukeloani koitan taas ensi talvena väkisin änkeä... Unohtamatta sitä toista pientä rakkauden perunaa joka kiljuu vieressä pää punaisena (perittyään sisarensa pikkuvauva-unenlahjat), mutta onpahan ainakin maailman nätein Ruskovilla-silkkivillamyssy päässä!

Tälläinen eepos minun blogin syyskuun aloitukseksi! Kertokaa mulle mikä teitä KYLLÄSTYTTÄÄ tällä hetkellä, kylläpä helpotti nimittäin oloa :)

Sloppy weekend

2010-08-22T21:19:00.003+03:00

Morjesta pöpelikköön!

Viikonloppu on ollut sujuvan soljuva sekoitus lepäämistä ja tukka putkella menemistä. Eiliseksi onnistuin buukkaamaan kirpparikierroksen ja yhdet Me&I-kutsut (en pääse yli siitä kärpässienihaalarista... droool...) ja illalla ainoaksi tehtäväksi jäi päättää mihin ilmansuuntaan päin x-asentoni sohvalla sillä kertaa sijoittuisi. Tänään ilmeisesti olin taas hieman liian tarmokas puuhailuideni kanssa ja päädyin 2 tunniksi laskemaan supistusten välejä jonka jälkeen nukahdin tunniksi, aivan taju kankaalla...

Heräsin pikkuskidipäikkäreiltäni huumaavan herkulliseen tuoksuun, meillä oli täällä nimittäin myös miehellä pullat uunissa!

Tomaatti-chili-valkosipulisämpylät

Sitten niistä loihti oma pikku jamie oliverini vielä Sloppy joe's hamppareita iltapalaksi, tattadaaa

Sloppy-kastike sisältää noin suurinpiirtein jauhelihaa, tomaattimehua, sinappia ja ketsuppia, jauhettua chilia, valkosipulia ja suurustetaan vehnäjauholla. Lisäksi Tuomon versioista löytyi ruohosipulituorejuustoa ja aamupalajuustoa.

NAM!

Pieni sananen vielä tosta Stowfordin siideristä, ainoa alkoholiton mun mielestä hyvänmakuinen siideri, kun tykkään ompusta. Rekordeligit on ihan skukkua. Alkoholittomista oluista tykkään ainoastaan Beck'sista. Joskus viikonloppuisin näitä olen maistellut :).

Herkutteluiltamat jatkuu, Kaatissäkki mun nimeä tuolla kovasti huutelee... Taidan ottaa sekä namipussin että murusen kainaloon koska ihan kohta alkaa FST:lta Kalastajan vaimon blogista bongaamani sarja Syyttömänä tuomittu, jossa aika ihana Mikael Persbrandt (Gunvald från Beck) näyttelee pääosaa. Tää on vähän niinkuin rikosoikeudellinen House teemaltaan. Aika monet varmaan kattelis kyl tota Gunvaldia vaikka Halinalleissa. Minä tunnustan...

how YOU doin'

Ihanaa rentoa sunnuntai-illan jatkoa kaikille, huomenna voisin esitellä noi viikonlopun kirppuostokseni vähän tarkemmin, oon aika intsipiukoissa kun pääsen pesemään ja hypistelemään poitsunkin vaatteet ihanaan ihanaan lipastoon joka saatiin tänään yhdeltä ystävältä lahjoituksena! Se on vaan niin nätti! Ja ehkä pikku inventaario noille vaatteille alkaa olla paikallaan, niitä nimittäin on... Keräilty, osteltu, saatu... Löytyy.

Huomenna alkaa 35s raskausviikko!

Mittasuhteita

2010-08-18T14:16:00.005+03:00

Heimoi ja helliä tunteita kaikille lukijoille! Etenkin kaikille sitkeille sisseille jotka vielä menossa mukana!

Elokuun alku on ollut täynnä energian keskittämistä; loppumatonta kotityöviidakkoa (..tiiättekö, taaperoiden äidit, aamupäivät pyhitetty), helletuskailua, pienen ihmisen nuhaflunssaa, päikkäritaistelua (iltapäivät pyhitetty), parisuhteen parannusta (illat pyhitetty), katkonaisia yöunia (yöt pyhitetty), katkonaisia päiväunia, viimeisien raskausviikkojen riemua, kodin uudelleenjärjestely-suunnitelmia lähinnä makuuhuoneiden osalta, vauvapyykin pesua, neuvolaa, lääkäriä, pelkopolia...

Sitkun on tälläsiä megakirjoitustaukoja niin angsti vaan kasvaa kun on niin vaikea aloittaa uusi teksti ja vaikka ois satamiljoonaa postausaihettakin jo valmiiksi mielessä niin ei vaan natsaa. Mutta koitetaas taas jos inspiroituisin uudelleen. :) Ainakin vauvalottoa luvassa, pääsette arvailemaan poitsulaisen tulevaa synttäripäivää ja arvontaa sit sen tiimoilta!

Perjantait vois ainakin olla otollisia bloggauspäiviä, koska Telma on aloittanut ikioman kerhon! Meiltä löytyy nyt pikku nasuryhmäläinen! Kerho on tosiaan perjantaisin, 3½ tuntia kerrallaan. Siellä on lounasta ja ulkoilua ja vapaata leikkiä. 7 tytöntirriäisen ryhmä. Melkein kaikki jo Telmalle ennestään tuttuja. Ekana kerhopäivänä jäi jo tosi reippaasti ulkoleikkeihin, itse pyörin ahdistuneena kotona ympyrää ja laskin minuutteja koska saan lähteä hakemaan... Ehkä tällä viikolla jo osaan ottaa vähän aikaa itsellenikin.

Kävin tänään lääkärissä supistelujen takia ja lääkäri ympäripyöreästi ehdotteli että Telmalle pitäisi etsiä hoitajaa/hoitopaikkaa jotta voisin itse levätä. Mä oon yleensä tosi huono pyytämään apua mut onneksi äiti on ensi viikosta ilmeisesti tulossa tänne pariksi päiväksi vähän auttelemaan. Laitan sen kyllä heti mopinvarteen ja muuta kivaa! Tervetuloa vaan, äiti! Mihinkään päiväkotiin neiti ei ole kyllä menossa, en usko että sillä on mitään vaikutusta touhuanko Telman kanssa vai en jos tämä töppiäinen nyt päättää alkaa syntymään. Siinä ei paljon levot enää auta. Viikot on kuitenkin jo niin hyvät että aikalailla valmis paketti on pikkuveli. Täytyy vaan koittaa pärjätä ja laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

Yritän siis olla ahdistumatta jokaisesta pölypallerosta. Ateriasta joka koostuu puoliksi eineksistä. Telman soselounaista. Puolitäydestä pyykkikorista. Viikkaamattomista vauvanvaatepinoista. Romukaapista. Kirjahyllyn epäjärjestyksestä. Telman leluröykkiöistä. Pottailutreeneistä. Vielä saapumattomasta äitiyspakkauksesta. Eteisen sekasorrosta. Palautuspulloista ja lehtikasoista. Pihan voikukkakatastrofista.

Yritän. Ja nyt nostan jalat kattoa kohti.

edit: En muuten tykkää enää tästä ulkoasusta... Täytynee näperrellä illalla jotain tavallisempaa.

Pupu pupu pupu

2010-07-31T15:18:00.002+03:00

Nöfff röh! Utelias possu.

No ooon säitä pidelly...

Happy sheeps

BAAAAAAA!

Tää oli ihan tonari no totoroooooo :)

Päiväuniaika alkaa... Tassusta kiinni ja kotia kohti.

Vietettiin ihanaa aamupäivää täällä! Check it out Jyväskyläläiset, kotieläinpuisto on auki enää muuten huomisen, eikä suinkaan 8.8 asti niinkuin tuolla sivulla lukee. Sisäänpääsymaksu 2€ per hlö, mut esim. meidän poppoo puistoili yhteensä 4 eurolla, taidettiin saada kimppa-alennus :). Kaikki eläimet oli tosi kilttejä ja lupsakoita. Pupuja, vuohia ja lampaita sai syöttää voikukanlehdillä. Possut tuli muuten vaan apajille että heruisko jotain sapuskaa... Mutta sinne ei oikein kannata laittaa tosiaan nakkeja väliin kun saattaa aikaa nopsaa napata nälissään kiinni pienestä kädestä.

Nyt pikasuihkuun, naaman kampaus ja mahan kursiminen sillä päästään Tuomon kanssa pitkästä aikaa viettämään iltaa kaksin, kun mummi ja pappa ottaa Telman yökylään. Mennään ensin leffaan kattomaan se Leon uusin, Inception ja sit Huviretkeen olisi pöytävaraus sen jälkeen. Can't wait!!!!!! :) Have a grrreat saturday ya'll!

@ Flea

2010-07-30T14:58:00.005+03:00

MOI.

Mun toiveita on ehkä sitten kuunneltu tuolla jossain yläilmoissa koska tääl on tänään ollut sellanen hyvin perinteinen heinäkuinen kesäpäivä, +23 astetta ja puolipilvistä. Arrrrvatkaa tuntuuko hyvältä!!! Vieläko sais tota 66% kosteusprosenttia vähän alaspäin niin ei enää hikoilis ehkä ku puolisentoista paitaa märäksi per päivä. Mut nyt loppuu rutinat näistä keleistä täällä blogissa, vähään aikaan ei oo vaan ollu mistään mitään muuta asiaa...

Päivän asu on ollu tänään tällänen

Cutesyy! Kääntäkää katseenne erityisesti tohon kampaukseen ja chicken legs! *pootpotpotot*

Kotiasupäivänä olen nauttinut erityisesti siitä et jaksan tehdä jotain muutakin kuin maata x-asennossa sohvalla tuulettimen vieressä odottaen et Greenpeace tulee vyöryttämään mut takasin johonkin jorpakkoon. Jynssäilin mikroa ja keittiönkaappeja sydämenkuvat silmissä vilkkuen. Ikävä kyllä vessankuuraukseen energiani ei aivan tällä erää riittänyt... Pidän juuri kahvitaukoa tässä köh.

Kävin tässä yksi päivä ylhäisessä yksinäisyydessäni kirpparilla, Silinterissä joka onkin muodostunut mun suosikkikirpuksi täällä Jyväskylässä. Tai rakkaan mieheni sanoin; "Kivaa kun sul on joku tollanen paikka et sä voit SHOPPAILLA ja sit ei oikeesti mee edes paljon yhtään RAHAA." Eli jes! Silinterin kerkee kiertää mukavasti puolessa tunnissa läpi ja siellä vaihtuu kamat tiuhaan.

Helleasu Telmalle, 50snt/osa. Kuva ei oikeen anna täysiä oikeuksia mut tää on maailman söpöin päällä :D.

Ette ikinä arvaa kelle! Yhteensä 70snt.

Nää oli oikeestaan H&M:ltä Telmalle ostetut leggarit, eksy vaan tähän pinoon!

Tuomolle Hennesin perus-pitkähihanen 3e. Kirppuja nää muut siis kaikki.

Itelle Onlyn pitkähihanen paituli 1,5€. Ihana päällä.

Telmalle söpskäset Disneyn haalarit persikan värisenä, 1e. Rumpalikin siellä :).

Ja sit kaikkien löytöjen äiti! Ensinnäkin a) Marklundin kirja jota en oo lukenu b) vuodelta 2010 siis... c) kovakantinen kunnon kirja d) 5 euroa. Tota on luettu ahkeraan muutamana iltana ja hyvältä vaikuttaa!! James Pattersonia en oo ennen lukenut mut eipä oo haitannu tähän mennessä. Aika Marklundimaista tekstiä kyllä mielestäni... Lisää juonesta.

To be or not to be in Stockholm. That is the question.
We'll be in touch.

**

Nyt heräilikin äidin oma kirppunen päiväunilta (2 tuntia ilman tuuletinta nokan edessä, yesshhh!!!). Siis hoivaa ja haleja.

Melting

2010-07-27T15:33:00.008+03:00

Molemmissa kuvissa ärveet siis tasan 30+0, eilen otettu, ja alan todella päästä hyvin syvään turhautuneisuuden tilaan... Näiden SÄIDEN takia. Olen vakuuttunut että voisin muuten erinomaisesti mutta toi typerä helle pilaa kaiken. Viime viikonloppuna jo helpotti ja taaaaaaas sitä +29... Eilen illalla sain ensimmäisen sellasen kunnon en-jaksa-olla-näin-raskas-enää-kohtauksen. Helteen syytä kaikki! Kunnon yöunien jälkeen (kiitos kuuluu tuulettimen keksijöille, samoin pari nobelia) mieli on kuitenkin jo vähän parempi, samoin olo.

Meidän arkeen ei kuulu muuten sen kummempia, siskoni oli to-su kylässä ja apuna Telman kanssa. Kivasti piristi arkea! Perjantaina vietettiin siskon 21vee-synttäreitä, leivottiin kaksikerroksista mansikka-valkosuklaajuustokakkua ja lahjottiin sankari uudella hienolla paljon ansaitulla Nokian luurilla. Muuten sit vaan tehtiin hyvää ruokaa, katottiin erittäin huonoa leffaa (Mel Gibsonin uusin...) ja pelattiin ainakin 4 Menolippua ja yksi Scrabble. Mahtavan rento viikkis siis!

Ihan kohta lähdetään Telman kanssa sulamista karkuun tohon lähiuimarannalle, ja isikin taitaa polkea sinne suoraan töistä parinkymmenen kilsan pyörälenkin päätteeksi simmailemaan.

edit: Luin jostain että näitä helteitä kestäisi mahdollisesti syyskuulle saakka? Lord God have mercy...

Mites muut raskaahkot lukijani olette näillä helteillä pärjänneet? Voisin ottaa suht mielelläni muutamat survivor-vinkit vastaan...

If I was a rich mum

2010-07-21T17:54:00.002+03:00

@ Lindex

@ H&M

Ihanasti pojille on muutakin kuin sitä iänikuista vaaleansinistä. En oo koskaan Telmaakaan pukenut pelkkään haaleaan vaaleanpunaiseen, se on ihan nätti väri yhdistettynä vaikka harmaaseen/tummanruskeaan mutta mun silmään ei vaan istu sellainen perinteinen päästä varpaisiin-vaaleanpunainen. Poitsulle on kertynyt muutamat pakolliset vaaleansiniset bodyt (kun kerran VOI ostaa vaaleansinistä!! :D) mutta niitäkin yhdistän kyllä sit mielelläni navyyn, tummanruskeaan, ja harmaaseen. Myös oranssi ja ompunvihreä on musta mahtavia poikien värejä.

Nyt alkaa vaan uhkaavasti lompakkoparkani sanoutua irti vauvan vaatehankinnoista. Mitään tarvista ei varsinaisesti enää ole, kun sain ystävältä lahjoituksena 5 jättikassillista loistokunnossa olevia ja oikeasti mieleisiäni pojanvaatteita. Huutiksesta huusin vielä paketin missä on muutamat Meandit ja Monsoonit ja niitä kyllä odotan kuin kuuta nousevaa kotiin.

ps. Käytiin tänään vilkaisemassa poikasta ultrassa, painoarvio tällä erää 1232g ja ehkä se Tuomokin nyt vihdoin odottaa poikavauvaa kun kolmatta kertaa pallit ynnä muut killuttimet on haaroista bongattu :D.

Fallin' down ain't fallin' down if you don't cry when you hit the floor

2010-07-19T14:26:00.010+03:00

En tiedä teistä muista, mut mulle on näiden nimenomaisien helteiden aikana käynyt niin että mun aivot on olleet sellaset rusinankokoiset käppyrät josta syystä en ole saanut tänne kertakaikkiaan mitään tekstiä aikaiseksi. My head is full of mussssh. Aika hauskaahan se on et kun minä olen ensimmäistä kertaa kesällä masu pystyssä niin sit on kuumempaa kuin 80 vuoteen... Mansikkakojujonossa keski-ikäiset mamsellit päivittelee et "Voijjj että, elähän kuukaha! Kyllä minä muistan kun sitä Masia/Pertsaa/Irmeliä odotin niin oli kanssa niin kuuma kesä!" Ihan varmasti oli joo vaikka kuinka kuuma, aika jännä vaan ettet ihan satasta iältäsi mielestäni lähentele kuitenkaan. O.O

Olisin voinu kertoa meidän lomasta, Kuhmossa vietetystä viikosta, Telman järjettömän hyvin edistyneestä pottameiningistä (eihän me olla edes mitään harkkahousuja tarvittu :). Voisin manata niitä kaikkia litistettyjä paarmoja ja nättejä kesäjalkoja mäkäräislegioonan jäljiltä. Muistan kuitenkin reissusta parhaiten lämpöiset järvivedet, jalkapallon yököttävät MM-kisat joita oli pakko katsoa puolella silmällä melkein joka ilta, ylikuuman vintin jossa ei nukkunut juuri kukaan, mummon herkkuja notkuvat pöydät ja hirven joka tuli tielle menomatkalla.

Olisin voinut kertoa yksityiskohtaisemminkin mutta monen viikon tauon jälkeen se on aivan liian työlästä... Varsinkin kun mulla on ne helteen muussaamat aivot edelleen. Kroppaparastani en edes aloita :D. Kaikeksi onneksi Telmalla on nyt kaikkien uhmaikien äiti menossa joten omaa oloa ei ehdi paljoakaan märehtiä. Ei siltikään vaikka jokainen kyljenkääntö on tuskaa (liitoksissa!!!???!?!?!), lelujen noukkiminen räväyttää kauniit irvistykset naamalle ja hikoilen noin kolmisentoista paitaa märäksi päivittäin.

But I'm back in business!

Tai me ollaan. :) Siis näissä blogibisneksissä.

Kiitos söpöistä kaipailevista kommenteista boksiin!

It's good to be back!

Coming up:

* Kuvasaldoa masusta, Telmasta, kesästä... Tällä hetkellä usbini toimii sen verran et saan muutaman foton siirrettyä kerrallaan :X

* Poikasen tulevan vaatelipaston parhaita paloja... Siis ei lankkuja ja ruuveja vaan ihan niitä kledjuja

* Iskias-asiaa odottajalle, valitettavasti oman (selän) kantapään kautta opittua

* Mitä luultavimmin vaihdan myös taas ulkoasua kun ärsyttää jo ettei isot kuvat mahdu enää tänne. Tai sit pyydän tota it-neroani keksimään tähän jonkun ratkaisun :).

Back home

2010-06-29T14:35:00.006+03:00

Olen hengissä! Uudella päivitetyllä ulkoasullani. Kuvat täytyy kyllä laittaa pienempänä (laitan niin et niitä voi sitten klikkailla isommaksi). Sitten jos kyllästyn ja kaipaan isoja kuviani niin palaan takaisin siihen leveään vanhaan :). Toivottavasti kommentointi toimii, sain palautetta että ei pysty lisäämään kommentteja...?

Juhannus oli paraskivoin pitkään aikaan ja tulipahan todistettua et mitään promillepitoista siihen hauskanpitoon en omalta osaltani tosiaankaan tarvitse. Pe-su meni möksäillessä ja kelit suurimmaksi osaksi aivan brilliant. Aattona tuli pikku tulva eli kokko paloi vasta juhannuspäivänä. Itikoita oli mut niihin tottuu. Telma vietti elämänsä parasta aikaa ja törhälsi ulkona aamusta iltaan, nukkui molempina päivinä 3 (!!) tunnin päiväunet ja molempina öinä 12 tuntia putkeen. Saunoi mummin ja papan kanssa tosi maisterina ja jalkoja huljutteli ihan ite laiturilta. Ainoa porauksenaihe koko viikonloppuna oli pelottava moottorivene... Olis voinut aloittaa ton venekoulutuksen ehkä siitä soutuversiosta. Neitiparka oli aivan kauhuissaan koko pienen lenkin mitä heitettiin ja tultiinkin äkkiä pois. Sitten hän osoitteli loppuajan aina välillä venettä ja huusi "EIJJJJ!!!! eij eijeejjei eieiei!!!!". Reppana. Mun juhannuksen kohokohtia oli ehkä muutamat Texas hold'em-korttipelit jossa pääsin jopa heads uppiin asti vaan todetakseni että en ole laisinkaan niin maailman läpinäkyvin bluffaaja mitä kuvittelin :D.

Juhannukseen valmistautumispakkaus kesti 20minuuttia ja oli ihan hirveätä härdelliä. Sen lisäksi että pakkasin Telmalle Suomen kesää varten melkein pelkästään hellevaatetta ja omat paidat taisi valikoitua pyykkikasasta puhtaiden sijaan unohdin myös KAMERAN kotiin. Joten eipä ole kuvia.

Random kokko

Mulla olis ollu vaikka miten paljon muutakin asiaa mut rakas naapurinsetä päätti taas kurvata pihaan moottoripyörällään ja huudattaa sitä tyhjäkäynnillä ikkunan edessä 10 minuuttia et kaikki nyt varmasti tietää miten monta heppaa se engine pitää sisällään ja näinollen ks. jamppa herätti myös tyttäreni päiväuniltaan. Kiitos.

Palaan asiaan myöhemmin mm. uusien kirppistelyjen kera, löysin taas vauvalle aika ihania juttuja! Vauva 26+1 viikkoa tänään ja mun lonkat plus liitokset napsuu... Muuten voin oikein hyvin!

Kokeilkaa sitä kommentointia muutamat että toimaako jos jaksatte, pliide. Niin tiedän et homma skulaa taas. :)

Mama feel GOOD

2010-06-22T14:29:00.008+03:00

jarnalta napattu maanantaihaaste sopinee tiistaipäiväänkin. Koska on ollut hyvä päivä niin on loistopäivä tehdä tällainen hyvänolonhaaste!

*Mistä arjen ja elämän pienistä asioista sinulle on tänään tullut hyvä olo?*

*Entä hyvä mieli?*

Lämpöinen keli on tullut takaisin! Tällä hetkellä täällä +18 ja ihana aurinko.
Tuomolla on vain 4-päiväinen työviikko ennen juhannusta
Kävin lääkärineuvolassa ja supistelut ei ole tehneet tuhojaan
Sain kurkata ylimääräisen ultran verran masumonsteria ja kaikki oli hienosti hänellä
Puistossa viihdyttiin 2 tuntia; näin hyvää ystävää pitkästä aikaa!! Ja 2-viikkoista pojanpalleroa ensimmäistä kertaa
Toinen ystävä jaksoi taas ilahduttaa ja toi kahvia termarissa puistomammoille. Siitä pullasta puhumattakaan! nam
Kotiintultua jaksoin vielä imuroida koko asunnon
Meidän uusi keittiönpintojenputsaajamönjä on aivan ihanan tuoksuista
Löysin lisää vaippoja vielä kaapinpohjalta eikä tarvinnut lähteä pikku-alligaattorin kanssa kahdestaan supermarkettiin
Telma on uhmannut vain muutaman kerran
Ystävä lupasi Fröbelin palikat-dvd:n meille lainaan, pääsen vihdoin hetkeksi Korpelan Riitasta
Kaatissäkissä oli vielä pari namia
Uusi Nomination näyttää niin nätiltä päivettynyttä ihoa vasten ranteessa
Pyöränikin jaksaa vielä rullailla tuttuja katuja pitkin vaikka takarengas on alkanut taas venkslata uhkaavasti
Enää vajaa viikko kauan odotettuun Kuhmon reissuun, ja koko perheen minilomaan
Sitä ennen pääsen vielä toisen kerran hammaslääkäriin ja kohta voin olla tosi ylpeä legoistani
Illalla saan käpertyä murun kainaloon katsomaan uutta lempparisarjaa, Tudorsia, hoksasimme juuri että sitä on tehty 3 seasonia lisää, olemme nähneet vasta ensimmäisen

Natinati, MannaMaa

2010-06-21T14:57:00.006+03:00

Liitokset paukkuu... Hyvä ettei kuulu kunnon natinat, oikeasti. Apua. Ei ollut Telmaa odottaessa mitään tälläistä. Miten voi luut särkeä muka näin paljon, ja nivuset!! Aijjj! Ihmeellistä... Kestääkö tätä nyt sitten loppuun asti, vai? Selkä on pysynyt yllättävän hyvässä kuosissa. Kai sitä jostain kohtaa täytyykin jo rv 25 ihmisen natista ja poksua :). Jollei muuten niin vaikka viimeisen raskauskolmanneksen kunniaksi joka pyörähti käyntiin tänään!

Viikonloppu meni rennosti, uhmista taltuttaessa. Kyllä neiti prinsessa yrittää nyt pyörittää niin ET-TÄ. Isi tais nähdä kunnon meininkiä ensimmäistä kertaa (kitinää, natinaa, karjuntaa, kintussa roikkumista, jalanpolentaa, tavaroiden viskomista) aamusta iltaan. Kysyi vaan tyynesti et onko teillä oikeasti ollut täällä joskus ennenkin tälläistä?!!?! -Voi kyllä rakkaani, lähes päivittäin... Kunnes isi tulee kotiin töistä ja räyhähengestä tulee arkkienkeli.

Hih koneelta löytyi tälläinen:) Kaverukset siinä n. kuukausi takaperin leikkimässä. Telma the uhmairmelillä aika muikea ilme!

Juhannussuunnitelmia. Mökillä ollaan, satoi tai paistoi. Grillataan, pelataan Kubbia, saunotaan, uidaan (myös allekirjoittanut JOS olemme saaneet portaat laituriin kiinni...). Sellasta perusperus-settiä. Aion LEVÄTÄ.

PLUS mies ottaa sittenkin vähän lomaa!! Ihanaa. 2.7 lähdetään Kuhmoon. Kaenuuseen! Ja joku plusmiinus-viikko siellä sitten viihdytään. En malta odottaa! Mummon hoiviin ja patojen ääreen:). Ei vaan, meil on siellä aina vuorokokkaukset ja systeemit. Hyvin toimii ja mummo ei ressaa.

Meinaan hankkia muuten Telmalle reissuun sitten tälläiset:

MannaMaan harkkahousut!

Pienille lapsille, jotka ovat juuri oppimassa kuiviksi, sattuu usein vahinkoja. Silloin harjoitteluhousut ovat paras vaihtoehto. Harjoitteluhousut pitävät yhden pissan verran.
Harjoitteluhousuissa on aina myös märältä tuntuva sisäpinta,jotta lapsi oppii tunnistamaan pissanneensa.

Harkkarit ovat myös paljon ohuemmat kuin vaippa ja lapsen mielestä kuin pikkuhousut. Ne on helppo pukea ja riisua potalla käydessä. Harkkarit ovat myös paljon ohuemmat kuin vaippa ja lapsen mielestä kuin pikkuhousut.

Lue lisää täältä! Itse kyllä luultavasti haen omamme tuolta läheisestä Vauvauvasta.

**

Pottailu sujuu nimittäin jo niin loistavasti että pieniä vaipattomia reissujakin voisi jo alkaa harkita. Vahinkojen varalle harkkahousut kannattaa luultavasti silti pakata meillä vielä pöksyihin. Mökillä tietysti juostaan kintut ja berberi paljaana mut lähikaupassa ehkä ei:). Vaikka olis kyse sitten Kuhmon K-marketista...

Kokemuksia harkkahousuista? Merkkisuosituksia? Jotain muuta infoa?

Fear is not a factor for you

2010-06-18T14:13:00.005+03:00

(Jos olet ensiodottaja ja sinulla on täten vielä synnytys edessä, tai muuten vaan herkkä/synnytysjuttuja kammoava lukija niin suosittelen skippaamaan tämän postauksen suorilta käsin :).

Lueskelin Marian blogista ajatuksia raskaudesta ja äitiydestä ja ajatukset kiertyi omiin kokemuksiin sen verran että halusin niistä vähän avautua.

Meitä naisia on niin monenlaisia, samoin raskauksia, synnytyksiä ja lopulta äitiyttä. Toisista tuntuu että raskaus on itku- ja raivohormonien täyteistä, turvottavaa, epäseksikästä, yhtä kiloa ja muhkuraa. Sitä kun oma keho ei ole enää oma. Minun omat raskauteni tähän asti ovat olleet eittämättä melko helppoja. Selkäsärky ja supistelut vaivaavat toisinaan mutta sokerit pysyy kurissa, nesteitä ei kerry, väsymys ei ole hillitöntä kun muistaa nauttia Obsidanit säännöllisesti ja pahoinvoinnista kärsin ainoastaan ensimmäiset 10 viikkoa tätä toista odottaessa, silloinkaan en kertaakaan oksentanut. Mahdun edelleen omiin farkkuihini ja minun kehoni on edelleenkin minun.

Mun kohdallani se the etappi on synnytys. Ensimmäistä kertaa lähdin reissuun avoimin mielin ja toiveena ainoastaan se, että selästäni ei tule roikkumaan epiduraaliletkut. Ihan kuin sillä oikeasti olisi jotain väliä. Kaikessa naiivisuudessani paasasin miehelle saunan lauteilla ennen synnytystä miten kaikki naiset tähän päivään saakka ovat siitä selvinneet lääkkeittä ja hengittely on kaiken A ja O. Ja oikeastaan ainoa lähde jolta kokemusta ammensin oli mieheni äiti joka on kaikki 4 poikaansa tähän maailmaan saattanut niin luomuna kuin saattaa. Hän ei missään nimessä kuitenkaan minulle mitään epiduraalivastaisuutta paasannut, päinvastoin. Itse päässäni kehittelin kaikki hienot suunnitelmat luonnonmukaisesta ja näin oikeanlaisesta synnytyksestä.

Koen oikeasti että selvisinkin loistavasti aina synnytyssaliin siirtymiseen asti. Kuuden sentin kohdalla kokeiltiin kohdunkaulanpuudutetta, hyvä ettei taju lähtenyt jo kun näin sen masiinan millä kyseinen operaatio suoritetaan. Ja tämä puudute ei kyllä toiminutkaan sitten yhtään. Ilokaasua en osannut myöskään hengittää. Kahdeksan sentin kohdalla huusin jo sitten sitä epiduraalia. Tähän mennessä synnytystä oli kestänyt suunnilleen 17 tuntia. Sain spinaalialueelle särkylääkettä, kun mitään puudutusta ei oikein ehtinyt enää ja lepäilin tunnin, jonka jälkeen aloitin sitten sen 2 tunnin ponnistusvaiheeni. Tunnin väkerrettyäni alettiin hissukseen tajuta että jokin estää mukulaa laskeutumasta yhtään mihinkään ja blokki olikin sitten rakkoni jossa oli 13 tunnin pissat. Katetri ja homma jatkuu ja siitä 45min päästä syntyi tyttömme.

Vaikka mulle tehtiin sitten se episitomia ja 9 tikkiä niin itse toipuminen oli todella nopeaa. 11 kilosta 6 jäi laitokselle ja loput putosi viikossa kotona. Tyynyjen päällä en istuskellut ja pikkuhiljaa kaikki fyysiset ominaisuuteni muokkaantuivat entiselleen. Raskausarvistakaan en joutunut kärsimään.

Nyt sitten, koska raskauteni oli niin helppo, samoin toipuminen ja typykkäkin alun unettomuuden jälkeen varsinainen muruenkeli, miksi meille tulee ikäeroa jopa 2,5 vuotta vaikka kokoajan oli tiedossa että neidille kaveri halutaan. Se on vaan se synnytys minun kohdallani. En selvinnyt edes tämän odotusajan ensimmäisestä neuvolakäynnistä ilman itkuja. Tähän asti olen yrittänyt tuupata koko ajatuksen pois mielestäni, että mun täytyy todella mennä tekemään se uudestaan. Sektio ei silti koskaan ole ollut mikään vaihtoehto. Voimia ja luottamusta selviytymiseen ammennan tosi monen ystävän paljon helpommasta toisesta synnytyksestä. Vaikka tiedän että se ei ole mikään tae.

Menen pelkopolille sitten 6.7. Juttelen lääkärin ja kätilön kanssa. Mikä meni pieleen, mikä mua pelottaa, mitä tehdään erilailla ensi kerralla. Toki ruoskin itseäni edelleen siitä, etten tajunnut ottaa niitä epejä ajoissa. Laitoksella on myös muutamakin henkilö töissä joiden kohtaamista pelkään ja joiden kohtelusta suivaannuin. Pelkään, että tällä kertaa vauva on paljon isompi koska se on poika. Ärsyttää kun en voi millään itse vaikuttaa siihen että minkä kokoiseksi hän ehtii kasvaa. Haluaisin pitää edes jonkinmittaisia lankoja käsissä, raivostuttavaa kun en vaan voi. Kovasti yritän edelleen unohtaa koko jutun, touhuta ja tohottaa, mutta päivittäin kasvava vatsani muistuttaa sitkeästi olemassaolostaan kun en näe kohta enää edes varpaitani kunnolla.

Tässä kaikessa on kai lopulta kysymys siitä että minulle on niin kova pala, kun en pysty itse vaikuttamaan. Mihinkään. Mihinkään mitä synnytyksessä tapahtuu. Odotusajan muutoksiin pystyy osittain, samoin imetyksen onnistumiseen. Äitiydessä en ole koskaan valmis, se on yhtä oppimista mutta pystyy siihenkin vaikuttamaan millainen äiti haluaa lapselleen olla. Mä en vaan jaksa enää uskoa että oikeanlaisella hengittämisellä selätän synnytyslohikäärmeen. Ei ole mun miekka tarpeeksi terävä.

Palkinto suorituksestahan on paras mahdollinen. Mutta kipua en unohtanut vaikka lapsen sain syliin. Saahan sitä aina uskotella itselleen toisin (selviytymiskeino sekin) mutta en ole unohtanut.

Kovin mielelläni otan silti vastaan jokaisen kannustavan lausahduksen teiltä siitä, miten toisella kerralla sitä jo osaa antautua ja tuntee itsensä, kehonsa paremmin.

Ihana kuvitus postaukseen löytyi täältä.

Dentist love

2010-06-15T11:11:00.007+03:00

Koska te ette oikein innostunu gallup-viritelmistä niin siirrytään tavallisiin aiheisiin... :D.

Sateinen päivä ja sairastupa. Telmalla onneksi vaan pientä flunssanpoikasta. Mutta mahtava yhdistelmä. Päivän kruunaa oma kauan odotettu hammaslääkärini klo 14.45 johon lasken minuutteja kun pelottaa niin paljon... Jos tästä selviän niin lupaan ja vannon hoitaa hampaani tästä lähtien aina tasaisin väliajoin maksoi mitä maksoi ja voitan kammoni. Pelko/inho juontaa oikeastaan yläasteelta jolloin mulla oli yksi aika iso reikä hampaassa ja odotushuoneessa oli muitakin koululaisia. Sympaattinen hamppilääkäritätini avasi oven ja kiljaisi kaikille että "Tulkaas nyt katsomaan, TÄLLÄNEN tulos teitäkin odottaa jos ette pese hampaita!!!!". Ja sitten ne tyypit tuli irvailemaan ja tuijottelemaan mun suuhun ihan hoomoilasina. Ja mä kyllä pesin silloinkin ihan normaalisti hampaita niinkuin nykyäänkin ettäh... Terkut vaan Helsinkiin Vironkadun hammashoitolaan, love ya.

Mitään varsinaisia särkyjä tms. ei ole onneksi ollut eikä edes tuossa lohjenneen paikan kohdalla joten enköhän mä hengissä selviä... Jos jotain löytyy niin toivon että raskaus ei ole esteenä pienelle norsulle mitoitetulle puudutesatsille.

Allekirjoittanut teki muuten ensimmäisen kunnon kämminsä liikenteessä huristelemalla katujyrän kanssa kilpaa kuumalla asfaltilla tässä taannoin. Ei hävettänyt tippaakaan... Meinattiin poksauttaa Tuomon kanssa skumpat aikaansaannoksieni kunniaksi. Vielä pienet riemut revin melkein päivittäin siitä että tietyöt jatkuu ja tutut jampat liiveineen hiippailee jo täällä meidän kotikulmilla asti ja päivittäisillä kauppareissuautoiluillani saan heihin törmätä.

Tein Ikean sivuilta mahtavan löydön. Virtuaalishoppailua olkoon kunnes saamme selvityksen mm. autonrengas-ongelmaamme.

Trofast-lasten jatkettava sänky olisi tämän kuukauden IKEA Family-kortilla 49€. Olis ihan nappi Telmalle. Onko kellään, ootteko tykänneet?

Few things about me

2010-06-14T14:19:00.006+03:00

Pönäsin maanantain kunniaksi tälläisen ihqn kyselynpoikasen Nelliinan blogista. Tulee ihan kultaiset galleria-vuodet mieleen kun täyteltiin näitä tyttöin kera päivästä toiseen, ih hih :). Kaikki saa kopsailla ken halajaa.

Gallerialissu, joskus 16-kesäisenä:).

Oletko vapaa vai varattu?
- Oikein onnellisesti varattu ja sormustettu.

Mitä katsot tv:stä?

- Tällä hetkellä mm. Good wife, Sano että rakastat, Pokeritähti (Tuomon ja mun yhteinen lemppis :D)... Kaikkia sairaalasarjoja josta tulikin mieleen et Tehiksen uusinnat alkaa taas 21.6 ja hyvää draamaa tykkään katella esim. Perhesiteitä.

Kuinka hiuksesi ovat?
- Lähes aina ainakin puoliksi kiinni. Usein homssuiset...

Millaiset housut on jalassasi?
- Tälläiset marjapuuron väriset.

Mitkä housut?
- Kotihousut

Onko käsissä jotain koruja/rannekkeita tms?
- No kasss, kun kysyit. Uusi synttärilahjaksi Tuomolta saatu Nomination on ranteessa. Ja kihlasormus.

Mitä koruja yleensä käytät?
- Noita kahta tätä nykyä, lisäksi mulla on kaulassa aina ensimmäisenä jouluna Tuomolta saatu sydän ja Telman kastesormus.

Haluiaisitko tatuoinnin tai lävistyksen?
- No lävistyksiä en halua mutta tatuoinnista haaveilen ja kerään rohkeutta.

Kauneinta mitä sinulle on sanottu?
- Varmaan jotain sellaista että olen maailman paras vaimo ja äiti ja että vaikka sitä ei aina muista sanoa niin rakastaa ja arvostaa.

Oletko sanonut kellekkään rakastavasi häntä?
- Olen.

Tarkoititko sitä?
- Kyllä olen viimeiset reilu 3½ vuotta tarkoittanut.

Millainen on unelmiesi tyttö/-poikaystävä?
- Tuommoinen rehellinen, kiltti, hauska, älykäs, komea, tumma ja pitkä. Oma mies.

Onko sinulla oma tietokone?
- Onpati on.

Onko koneellasi mIRC tai fIRC?
- No mIRC on ollut mut ei oo enää nyyh

Mikä puhelin sinulla on?
- Samsung b3310 pinkkinä.

Mikä on suurin unelmasi?
- Terve, pitkä ja pääosin onnellinen ja kokemusten täyteinen elämä sekä itselleni että tietysti myös perheelleni.

Juotko alkoholia?
- Kyllä kohtuudella, en tosin tällä hetkellä sattuneesta syystä ;).

Oletko kokeillut nuuskaa?
-Pakko myöntää... 15-vuotiaana. HÄPEÄ hyi yäk.

Uskotko rakkauteen?
- Aina jaksan uskoa!

Omistatko autoa?
- Puolikkaan!

Syötkö tällä hetkellä jotain?

- Ihan kohta mokkapalan!

Pitkät vai lyhyet hiukset?
- Itselläni? Keskimittaiset.

Omistatko digikameran?
- Digijärkkärin oikeastaan.

Omistatko web-kameran?
- Kannettavassa on.

Tiedätkö ketään joka on tehnyt itsemurhan?
- Kyllä valitettavasti.

Onko abortti mielestäsi murha?
- Tähän on niin monta vastausta kuin on tapaustakin...

Oletko omistavainen vai väliinpitämätön?
- Tjaa-a... Kyllä varmaan kallellaan tuohon ensimmäiseen ainakin.

Onko kaikki isovanhempasi elossa?
- Ovat ja oikein vetreitä:)

Paljonko sinulla on tällähetkellä rahaa?
- Sanotaan vaikka näin että ei liikaa.

Onko sinua petetty?
- On petetty nuoruuden hurmoksessa ilmeisesti.

Mitä mieltä olet ihmisten “ryhmittelemisestä”? Esim. gootti, pissis jne.
- Hmm no en hirveästi harrasta. Fakta kuitenkin on että monet ihmiset kokee mieluisana sen että on 'osa jotain ryhmää'. Goottipissis... nojaa.

Oletko nörtti?
- Mahan olla! hah

Oletko millekkään allerginen?
- Vähän ehkä tuoreelle tomaatille ja ananakselle. Ja lepälle.

Mikä on tärkeintä ystävässä?
- Empatia ja lojaalisuus. Suu pitää osata pitää supussa ystävän asioista.

Onko sinulla asioita joista et ole puhunut kenellekkään?
- On varmasti jotain, mutta mitään isompia elämänkaareni draamoja en kyllä ole mieheltä pitänyt salassa.

Oletko koskaan meinannut kuolla?
- No yksi sellainen aika läheltä-piti tilanne oli kerran liikenteessä. Mut en tiedä oliko se nyt aivan kuitenkaan dead serious.

Oletko ujo?
- En kyllä oikeastaan.

Katsotko pornoa?
- Not my cup of tea

Sano bändejä/artisteja jotka olet nähnyt?
- Mua nolottaa mut näitä on ihan pari! Paras oli kuitenkin ehkä Dingo joskus aikoinaan ja mulla on myös Neumannin nimmari (:DDD).

Paras biletyspaikka?
- Paikalla ei oo niin väliä jos on hyvä remmi. Useimmiten parasta on silti kotibileissä/mökillä eikä suinkaan ravitsemusliikkeissä.

Oleko koskaan ollut masentunut?
- Kyllä mä olen.

Onko sinulla tekstariliittymä?
- Eeeii.

Elämäsi hienoin hetki?
- Sanon ehdottomasti että 20.3.2008 klo 0:46.

Mitä mieltä olet kaukosuhteista?
- Olen kokeillut mutta eih, ei mulle.

Onko vahingonilo paras ilo?
- Ei :(

Oletko kesänlapsi vai talvenlapsi?
- Kesän!

Miten maustat kahvisi?
- Maitoa kahvilla.

Osaatko hyppiä hyppynarulla?
- Joooo...

Tykkäätkö tanssia?
- Tykkään!

Minkä kokoinen jalkasi on?
- 36-37

Missä viimeksi olet ollut yötä?
- Jos kotia ei oteta lukuun niin mökillä viime pe-la.

Suurin määrä keitä sängyssäsi on nukkunut?
- Kolome.

Onko huoneessasi TV?
- Eipi ole makuuhuoneessa.

Koska viimeksi värjäsit hiuksesi?
- Oiskohan tästä nyt kuukausi-pari...

Omistatko muusta maasta tulleita ystäviä?
- En omista mun ystäviä muttah.. Minulla on kyllä muunkinmaalaisia ystäviä kuin suomalaisia.

Oletko koskaan tehnyt mitään laitonta?
- Joo jotain pientä ehkä joskus. Tää oli sitä nuoruuden hurmosta. Mut ikinä en oo varastanu tai mitään sellaista.

Onko sinulla rikosrekisteri?
- Ei

Millainen matto huoneessasi on?
- Makkarissa ei taida olla tällä hetkellä mattoa...

Entä millainen lamppu?
- Tää on selvästi joku galleriakysely sittenkin... :D. Lamppu on meidän makkarissa sellainen paperipallo-setti katossa.

Ensimmäinen puhelimesi?
Nokian 5110

Onko puh numerosi ollut aina sama?
- No ei kyllä ole.

Oletko koskaan antanut turpaan kenellekkään?
- En :D.

Föönaatko hiuksiasi?
- Harvoin.

Oletko koskaan halunnut olla vastakkaista sukupuolta?
- Juu olisi se ihan mielenkiintoista. Mutta vain pikkuhetken.

Mitä mietit?
- Aahhmmm namm mokkapalaa ja kahvia mmm

Suurin haaveesi?

- Tää tuli jo?

Missä muodossa asut?
- Rivitalossa.

Oletko asunut missään muualla paikkakunnalla kuin missä nyt?
- Olen Kuopiossa ja Helsingissä.

Tykkäätkö sukulaisistasi?
- Kylläkyllä.

Onko lompakossasi kondomia?
- Ei onneksi.

Jos katse voisi tappaa, montako ihmistä olisit tappanut?
- Onneksi ei voi...

Onko elämä helppoa?
- Periaatteessa kyllä mutta onhan niitä mutkistavia tekijöitä, onneksi.

Voisitko pettää tämänhetkistä poika/-tyttöystävääsi?
- En sitten ikikuunapäivänäikinä. En.

Oletko/ olitko koulussa meluisa?
- En edes erityisen, valitettavasti mun "äänen värini" on sellainen että sanomani erottuu luokan perältä asti... Siteeraan siis suoraan matikanmaikkaa :).

Koska viimeksi olet istunut jälki-istunnossa?
- Ala-asteella, koko luokan kanssa!

Oletko koskaan saanut hymypatsasta?
- EN! vääryys.

Mitä lehteä luit viimeksi?
- Kyllä se varmaan oli Vauva tai Kaksplus.

Millaiset kengät jalassasi oli viimeksi?
- Tollaset tennarit.

Koska viimeksi söit kakkua?
- No lasketaanko tää mokkapala nyt. En harrasta kakkuja.

Lempi limpparisi?
- Hmm no jaffa ananas light.

Onko seinilläsi julisteita?

- Eiii.

Onko sinulla taskumattia?
- Ei oo.

Oletko Facebookin kommenttikurkkija?
- Joskus vähän... :)

Käytätkö lippistä/pipoa?
- Tosi vähän.

Kun juot alkoholia, mitä yleensä?
- Valkoviiniä tai jotain miksereitä juhliessa. Kotona yhden sauna- tai ruokaoluen.

Onko sinulla hyvä viinapää?
- Ei kyllä ole.

Oletko aamuvirkku?
- Vähän pakosta opittuna juu.

Onko sinulla tietoneellasi skype?
- On.

Käytätkö aurinkolaseja?
- Kesällä joo.

Mottosi?
- Ei mulla oikein ole. Yleiselämänfilosofiani kiteytyy aika hienosti Eppujen Näinhän täällä käy-biisin sanoissa.

Onko tietokoneesi virustorjunta päivitetty?
- Onko, Tuomo...? :D:D

Oletko voittanut koskaan mitään kilpailua?
- Joo!! Tanssikilpailuja koulussa ja suosikkini on LIMBO-kisa Maltalla vuonna 03 :D.

Luotatko helposti ihmisiin?
- En enää.

Ajatteletko ennemmin kuin sanot, vai ajatteletko kun olet jo sanonut?
- Joskus kyllä kämmin tässä suhteessa.

Harjaatko hiuksesi jokapäivä?
- Pakko... luonnonkiharat.

Onko huoneessasi viherkasveja?
- Huoneessasi... :D Asunnossamme on nyt 3 viherkasvia, yksi chilijuttu ja 2 kukkajuttua kun tuli eilen synttärituomisiksi.

Tää olikin hauska! Kaikki tekee! :)

Absolutely fabulous

2010-06-11T14:29:00.002+03:00

MOI lahjapakkauksien ja teippirullien keskeltä :).

Kyllä elämä on yhtä juhlaa tällä hetkellä! Pian viedään tipu hoitoon ja lähdetään kaksin kera lahjakassiemme miehen kanssa sinne mökille yhdeksi yöksi. Menu pitää vielä päättää mutta se tulee luultavasti olemaan jotain herrrrrkullista grillattavaa.

Eilen illalla olin pötköttelemässä ja yhtäkkiä alkaa kuulua hirveä kiherrys ja kikattelu olohuoneesta. Tällänen näky siellä odotteli:

Mä luulen et ne tais olla askartelemassa mulle synttärikorttia... :) Mulla taitaa olla tänään sama homma Telman kanssa edessä, tosin askarrellaan siis tolle herra päivänsankarille!

Lyhyet neuvolakuulumiset vielä tähän, tänään siis olin siellä kärppänä aamusta heti kasilta ja hemoglob. on nyt noussut tosi hyvin raudalla. Joudun jatkamaan lisärautaa mut aneeminen ameeba en sentään ole enää! Jee! Verenpaineet ei oo vieläkään oikein kohdillaan, alapainetta en tunnu millään saavan ees kuuteenkymmeneen (ja niin ahkerasti oon salmiakkiakin syöny!!!11) mut eipä tuo taida vaarallista olla.

Tänään jouduin muuten soittamaan pelottavimman puhelun aikoihin... Nimittäin varaamaan hammaslääkärin. Hampaastani putosi eilen ihan yhtäkkiä ilmeisesti vanha paikka pois, kyseessä ei ollut mikään pieni paikka. Nyt mulla on yksi puolikas teräväreunainen raateluhammas! Hamppilääkärikammo on karmea ja sain (epä)onnekseni vielä peruutusajan heti ensi tiistaille, IIK.

Mut nyt pakkailuja jatkamaan! So long.. bloggers!

Tell me you love me - parisuhteen parannusta

2010-06-07T07:55:00.007+03:00

-niminen HBO:n 10-osainen minisarja (suom. Sano että rakastat) starttasi lauantain myöhäisillassa ykkösellä. Otin sen ihan ohimennen boksille kun mietin et vois olla kiinnostava. Eilen katottiin sitten (mieskin!!) ja tykättiin molemmat kyllä tosi paljon. Kuvaus IMDB:n sivuilta:

A drama about three couples and the therapist they share.

Siis draama kolmesta pariskunnasta jotka löytävät itsensä saman parisuhdeterapeutin sohvalta, eri syistä. Yksillä syynä lapsettomuus, yksillä intohimon hiipuminen ja yksillä eri käsitykset uskottomuudesta.

Sarjan kohdalle oli päätetty lyödä Suomessa sitten K15-lätkä mut kyllä tää sen verran keskittyy myös siihen aikuisten yhteiseen harrastukseen et en oman alle 18-vuotiaani antais tätä öögailla enkä kyllä sen puoleen Sinkkuelämääkään for that matter.

Mutta minusta avausjakson perusteella erilainen ja mielenkiintoinen sarja pitkästä aikaa. Plus et analysoitiin miehen kanssa puolet ajasta noita noiden ongelmia ja sehän oli melkeinpä ilmaista parisuhdeterapiaa meillekin :D. Tossa on niin ihana se terapeuttihahmo et mulla meinas heittää kerralla kaikki uravalintasuunnitelmat parisuhde- ja seksuaaliterapeutiksi, mut joo.. ehkä ei kuitenkaan. Tai miksei!

**

Parisuhteen parannus-linjaa jatketaan teemaviikon mukaisesti nyt sillä että oon ihan kohta lähdössä katsomaan Sex and the city 2:sta ja jotta tää asia nyt sitten parantaisi parisuhdetta niin miestä ei ole pakotettu mukaan vaan saa jäädä pelaamaan rauhassa kerrankin ja pitelemään intohimoisesti - ei minua - vaan lähes yhtä rakasta Xbox360-ohjaintaan. Ja minä taas oon niin onnellinen kun saan vapaaillan leffassa tyttöseurassa et jaksan olla entistä parempi avokki ja äiti taas huomenna.

Btw, se meidän ♥ romantic runaway toteutuu lähes synttäreiksi (jotka siis meillä molemmilla 13.6) tän viikon perjantaina kun lähdetään sinne mökille kahdestaan yhdeksi yöksi !! Aion olla onnellinen ja rakastaa ihan höpönä vaikka taivaalta tulis pieniä painepesureita.

Ja nyt rakkaat lukijani täytyy mun valmistautua iltaan vetämällä kenties joku naamari päähän mutta myös psyykata itseäni oikein olan takaa sillä joudun hyvin suurella todennäköisyydellä pian...

....taskuparkkeeraamaan.. ..... .. . .. .

22+3...

2010-06-05T15:08:00.004+03:00

...on kuvissa ärveet. Tänään jo 22+5. It's growing. Alan olla huuuge. SF on viel jossain ihan omissa sfääreissään mut onneks sitä ei 'virallisesti' edes mittailla vielä näillä viikoilla.

Meil on ollu ihan hirveesti kaikkea ohjelmaa, oon käyny pariin otteeseen kaupungilla mm. metsästämässä uusia pitkiä paitoja ja ärsytti ihan hirveesti ku sellanen I [sydän] NY tyylinen I [sydän] My Bump-teeppari oli Hennesiltä loppu, tai pienemmät koot siis. Ei kellään sattuis ylimäärästä olee hengaamassa henkarilla tai Hennesillä jossain muussa muotitietosemmassa kaupungissa?!

Tuikitärkeän shoppailuharrastuksen ohella olemme myös vastaanottaneet postilaatikkoon Telman ihkaensimmäisen hyväksytyn kerhopaikkahakemuksen. Telmasta tulee Nasu-kerholainen elokuussa :). Nasut kokoontuu onneksi vaan kerran viikossa 8-11.30 mutta saadaanpahan nyt ainaki mamin osalta napanuoraa vähän lyhyemmäksi... Nasuissa on jo ennestään monta Telmalle tuttua kaveria ja äiti on oikein iloinen ja ylpeä! Nasulaiseni... Nyyh!!

Nyt en jaarittele enempää, ollaan lähdössä kyläilemään kohta. Sen muuten kerron vielä että oltiin tänään isompien neitien todistusten jakoa seuraamassa ja toppuluokkalaisesta tuli luokan HYMYTYTTÖ. Isiä hymyilytti myös kun perinne jatkui ;). Tuomollakin siis oma hymypatsas löytyy. Eiköhän laiteta oikein rinnakkain pianon päälle kipsipäät! Minen saanu koskaan mitään palkintoja, myyh...

Mulla on muuten niin nälkä kokoajan .......
voi ei. leviän ku pullataikina.

...mmmmm.. pullaa

Apartments & birthdays

2010-06-02T13:57:00.009+03:00

Kesäkuu ja meillä paistaa. Eilen iltapäivällä mittarit poksu +24 ja tää päivä näyttää samanlaiselta. Ihan huippua. Aamupäivällä puistoiltiin 1½ tuntia, sit oli pakko tulla kotihommiin. Säädin meidän makkarin imuroinnin ja järjestelyn kanssa taas vähän liian innoissani ja sain palkkioksi mega-supisteluja... Nyt vähän rauhallisemmin.

Asunnonostoprojekti on jäissä ja harmittaa. Mies on koeajalla uudessa firmassa 4kk ja sekös pankintätiä kismitti. Sitten kun saatais lainalupauksen puolesta lupa muuttaa niin mulla on raskausviikkoja 39. Tök tök tök. Stressiä... Mut tilanteelle ei vaan nyt oikein voi mitään. Plussana on se että rakastan tätä nykyistä asuntoa kuitenkin niin paljon että luopuminen tulee olemaan vaikeata (pakollista silti, ei vaan riitä neliöt). Joka päivä kidutan itseäni ja katselen Etuovesta asunnot läpi... Taidetaan kohta muuttaa Tuomon kanssa olohuoneeseen ja Telmakin saisi oman huoneen. Tilapäisesti. Äiti lohdutti puhelimessa että "vauvahan nukkuu vaikka äitiyspakkauslaatikossa ja sille riittää sinä ja tissit". :D Kiitos äiti. Minä ja mun tissit haluttais vaan nyt pikkasen enemmän hengitystilaa ympärille...

Mulla ja Tuomolla on synttärit 13.6 ja pohditaan kovasti et mitä tehtäis. Vuosia täytetään tylsästi 31 ja 23 joten nyt on vahvana ehdokkaana joku sellanen kahdenkeskinen romantic runaway 1-2 yöksi. Vaihtoehtoina mökki tai kylpylä. Jos meidän money pilelta kysytään niin ehkä se on sit kuitenkin toi möksä. Ihanaa olis enkä valittais yhtään jos käy niin näppärästi että päästään kahdestaan lähtemään. Grillailua, saunomista, soutelua, myrskylyhtyjä ja hyvät kirjat laukkuun. Niistä on loistava just the two of us-synttärinvietto tehty. Mutta jos alkaa taas kylmät kelit ja vesisateet niin en ala yhtään.

Nyt keitän kahvit. Oon syöny rautaa 6 päivää kunnon kuurilla eikä tunnu vieläkään yhtään paremmalta... Eilen nukuin 2 tunnin pikku päikkärit ja valvoin puoli yötä. 11.6 hemoglobiinin tarkistukseen, taas. Ja tietty olis ihan hyvä jos vaikka ne verenpaineet alkais nousta kun tuntuu siltä et päässä on pelkkää sahanpurua.

Tässä meitsi silittää.

Ja tässä NIIN kaunis biisi. Kuunnelkaa.

'Cause I don't know
who I am
who I am without you

Uhmakasta elämää

2010-05-31T12:25:00.009+03:00

Kamala aamu... Kamalakamalakamalakamalakamala...

Sen lisäksi että maanantaiaamu tuottaa mulle suunnatonta tuskaa kun täytyy taas päästä mies töihin, Telma on keksinyt nyt omasta mielestään maailman huipuimman leikin ja sen nimi on RÄPPÄÄ SISKOA RÄPYLÄLLÄ - mitä lujempaa, sen parempi. Ja mieluusti kaikkien teroitettujen kynsien kera. Tätä tehdään ainoastaan nuoremmalle siskopuolelle (7v), ei mulle, ei isille, eikä vanhimmalle siskolle. Joka jumalan kerta ohikulkiessaan räpäyttää, tai sitten ottaa oikein pirullisen ilmeen kasvoille (siis tämä KAKSIVUOTIAAMME) ja ryntää pahat aikeet mielessään poloista siskoa kohti. Ja oikein kunnon vauhtien kera läimäisee. Ei nyrkillä vaan silleen että tarkoitus on lähinnä raapaista tosi kovaa. Tänään ei keritty olla kolmestaan (minä, 7v ja Telma) kuin 8.30-10 ja tuossa ajassa typykkä pääti räpäytellä toista ainakin 40 kertaa valehtelematta. Meillä on jäähypenkki 30 sekunnin ajaksi ja samoin pakkopaitaote sylissä... Ei vaan tehoa. Nauraa päin naamaa kun yritän olla tosi tiukkana omasta mielestäni. Siskonsa totesi vaan kouluun lähtiessä että "Voi, sulla mahtaa olla rankkaa ton Telman kanssa kun se ei pelkää sua yhtään" . Niin... Pohjautui varmaan siihen että isänsä kun on kotona ja katsoo Telmaa tietyllä lailla kulmiensa alta niin ans olla kun aikeet vaihtuu hyvin rivakkaan tahtiin.

Obviously lapsemme ei suoranaisesti pelkää kumpaakaan meistä (eikä pelolla kasvatus ole muutenkaan millään lailla intresseissä) mut pikku auktoriteetin nostatus ei olis ehkä mulle pahitteeksi... Vinkkejä???!!! Kun ton koululaisenkaan ei ihan oikeasti mielestäni tarvitsisi kokoajan kotonaan pelätä ja kiertää omaa pientä ja kuitenkin niin rakasta siskoa kaukaa kun pelkää että tulee hutkintaa...

Rrrrääääää!!!

Että kun pääsin ovesta ulos ja puistoon rauhoittamaan ennen kaikkea itseäni niin oli kyllä sellanen olo kuin olis juossu vähintään puolimaratonin... Tai olinkohan sittenkin Naisten kympillä eilen epähuomiossa. O.o

Elämää uhmaikäisen kanssa... I'M LOVIN IT!!!

(Eilen olin kaupungilla IHAN yksin ja hankinkin parit ihanat jutut ja join latteni niin syvästi nautiskellen kahvilassa kuin mahdollista. Ihana reissu. Näitä lisää. Ja ostoksien esittely myöhemmin, piti melskata tästä ylläolevasta aiheesta ensin)...

It's raining men

2010-05-28T14:09:00.005+03:00

Satanut KOKO päivän... +7 astetta. Tulihan se kesä sieltä sit taas kuitenkin :). Mä oon yleensä aika touhukas siivoaja kotona sadepäivisin, sinänsä on siis ihan jees juttu et sellasiakin esiintyy. Aamulla aloitin het 9 jälkeen pyykkikoneen lataamisella ja raivasin lattian suht tyhjäksi, Telma nimittäin levittää alta nanosekunnin _kaiken_ omista leluista löytöihin keskelle lattiaa esim. silitettävät pyykit, talouspaperirullat, foliot, elmukelmut tai mitä nyt sattuu löytymään.

Sitten kaivoin imurin esiin ja imuroinnissa on tässä huushollissa 2 hyvää puolta: tulee ihanan siistiä ja turbo-Telma pysyy paikallaan sohvannurkassa silmät ymmyrkäisinä sen tunnin mitä mä nyt yleensä imuroin. Tosin tällä kertaa ikävä kyllä röntgenkatseeni ei ulottunut tiipiäisen kädessä olevaan mustekynään asti ja kas, pian oli koko prinsessan paljas koipi ja osa naamasta kauniiden piirustuksien peitossa. ♥ Osotteli vaan niitä ja hoki että "tonne, tonne, tonne!!" Nii-in... Sinneppä taiteilit oi että.

Siivouksien jälkeen kävästiin pikaisesti moikkaamassa kaveria tossa meidän lähellä olevassa VauVauvassa (tutustu myös nettikauppaan !) ja Telma sai uuden Kimperin pipon.

Telma valitsi itselleen tuon tumma lilapalloisen.

Vauhtimato esittelee pipaa.

Ihania villahousuja oli pikkuisille kestopepuille! Mut nää jäi vielä kauppaan...

Mä taidan jatkaa iltapäivää nyt näiden parissa:

Ciao!

Oho, jokseenkin pelottava kuva..

Huutoja ja sataset neuvolassa

2010-05-27T14:51:00.003+03:00

Tänään kotiutui vauvalle huuto.netistä! Ihanaa hypisteltävää!

Bumbo 21+3

Kävin neuvolassa, kaikki muuten oikein hyvin paitsi että veriarvot taas vähän hakusessa... Verenpaine 100/58 ja hemoglobiini 100. Verenpaineella ei kuulemma niin väliä jos ei pyörrytä, mut rautaa syödään nyt sit taas 2tabl/pv ja kahden viikon päästä kontrolli -> suoninäytteisiin jos ei nouse. Ei olis pitänyt lopettaa koko raudan ottamista ollenkaan... Nyt joudun natustamaan ainakin sen tabletin per päivä ihan raskauden loppuun asti.

Painoa on tullut kaikenkaikkiaan 2,5kg! Jess. Sykkeet oli kuulemma (poikamaiset :D) +148 ja liikkeet ++. SF 22cm, yläkäyrillä mut kyllä se siitä normalisoituu. Pelkopolilähetettä ja Kelan papereita täyteltiin. Kohta saa ihanan uuden äitiyspakkauksen!

.. ja simsalabim! Makuuhuoneesta kuului Telma-merkkinen kiljahtelu. Kahvihetki on päättynyt.

Clothes I'd like ..

2010-05-26T15:03:00.005+03:00

..our baby to wear

Nää olikin "vähän" isompien poikien juttuja. :) If I was a rich giiiirl...
Kuvat täältä.

Miks newborn-kokoset vaatteet on aina niin booooring... jotenkin. Plus että oon Hennesille vieläki niin katkera siitä et niiden kesämalliston "Daddy's Little Hero" hihaton+pöksyt myytiin loppuun jossain 20 minuutissa et en osta sieltä ainakaan... ... ... ... ... .... .... ... ... VIIKKOON mitään.

Iskän töissäolo on lähtenyt taas ihan kivasti käyntiin. Ollaan koitettu täyttää päiviä Telman kanssa tavalliseen tapaan mm. perhekahviloinnilla jota harrastettiinkin sekä eilen että tänään. Tölppyrälle on kehittynyt sisäinen kello joka ilmoittaa klo 10 notta PING! Nyt lähdettiin mutsi! Osoittaa ulkovaatteita ja laittaa ite kenkiä jalkaan. Oltiinpa sitten menossa ulos tai kerhoon niin kaikki kelpaa. :)

Lisäksi oon tuusannut ja hössöttänyt kotihommien parissa ehkä vähän liiankin innokkaasti supistelujen ja muidenkin ihme kipukohtausten saattelemana, et täytyis sit osata ottaa vähän iisistikin välillä. Huomenna on tiedossa myös kiire päivä kun on mm. neuvola ja yksi asuntonäyttö ja TOTTAKAI auto myös vuosihuollossa että wibiii miten ollaankaan onnistuttu buukkaamaan kaikki samalle päivälle.

Mua jänskättää et mikä on painotuomio huomenna neuvolassa... Tähän mennessä kotivaa'an mukaan olis tullu raskauskiloja 1,5! Viikot 21+2. Vielä ehtii nousta, ja saakin tietty... Ihan tyytyväinen silti olen et ei vielä poksu kympit rikki kun lähtöpainoa oli kuitenkin se 3-4 kg enemmän kuin Telmasta aikoinaan.

Työlki ellää

2010-05-24T14:27:00.003+03:00

Eilen illalla piti virittää herätyskellot soimaan ... klo 7.20. Miehellä alkoi tänään taas työt, reilun 2kk lomautuksen jälkeen. Uusi firma ja uudet jutut, ja uudet 300 työkaveria. Ainakin on firma isoimmasta päästä tällä kertaa, jos ei heti pikku taantumaan pasahtais. Vaikka never say never.

Telma hoiti herätyskellon virkaa klo 6.50 tehokkaana. Nousin, keitin kahvia ja masistelin ettei mies voi olla enää päiviä kotona. Tietenkin oon onnellinen et ylipäänsä on töitä ja mahtava juttu et kämpänetsintä jatkuu taas entistä tarmokkaammin mutta haikeeta silti.

Ulkona tuli shaittia taivaan täydeltä kun heitin Tuomoa sinne töihin. Pääsin taas kivaan kilometrin mittaseen autojonoon ja heitin Telmalle Bepanthenit ja Lindexin clubi-kortit paniikissa takapenkille että lopettais sen kekkaloinnin ja märinän. Mieliala senkun koheni... :D.

Ihan kivasti meillä on päivä menny. Sisällä tosin, shaibasää hela dagen. On tullu ainakin pyykkiä pestyä ja muutenkin sellasta pientä hääräilyä koko päivä ettei pysähtyis ajattelemaan miten ikävystyttävää et töissä pitää käydä. Surkeeta suorastaan.

Parit mukavat jutut viime viikosta, ja viikonlopusta:

Sain kukkia murulta torstaina, kuva otettu tänään ja vieläkin jaksaa vaan olla noin nätti :). Viikonloppuna ostettiin tosi kauan haaveiltu Soda Stream vihdoinkin ja maksaa meillä itsensä kyllä varmaan kuukaudessa takaisin, niin paljon juodaan varsinkin vichyjä. Erittäin hyvä laite, miinuksena vaan meidän vesijohtovesi joka ei oo ikinä tarpeeksi kylmää mut jääpalat on keksitty.

Ja sit sain myös uuden puhelimen! Finally! Söpönen pieni pinkki Samsungini. Siel on kuulkaa Facebook-clientit ja kaikki. Ja mp3-soitin samassa. Jee me so happy!!1

Otsikointiin palatakseni:

Mites noi "koreografiat"... :D. Viulistille lähtee kyllä multa propsit.
Tsemppiä vaan huomiselle Kuunkuiskaajille!

It's gettin hot in herrrre

2010-05-21T13:29:00.011+03:00

Kuka muistaa? :D

Kesä ja helteet tuli (ja luultavasti myös menee) niin nopeesti et niin mun, Tuomon kuin Telmankin kesäkledjukaappi olis päivityksen tarpeessa... Mulla taitaa olla tällä hetkellä yhdet farkkushortsit mitkä mahtuu viel jalkaan, ja noi mustat mammaleggarit päällä en ihan hirveen mielelläni hiihtelis tuolla +27 asteessa.

Hennesin kesäkuvasto löytykin postilaatikosta aika hyvään saumaan. Löyty paljon ihania juttuja:

Bandeau-biksut! Pakko saada:) Silläkin uhalla et ne ei näytä ihan tolta mun päällä...

Kukkahamonen oli Tuomon valinta, minulle siis, I presume.

Nää mekot oli ihania! .. and cheap.

Näihin farkkujuttuihin oon kans jotenkin nyt tykästyny.

Popoista oli vaan tällänen tyhmä kuva. Mut ne oli jalassa tosi kivan näköset katalogissa.

Yöasu, vähän off topic, mut miten söötti!

Tääki ihan söötti ! (paita..)

Suostuisko teidän MIEHET käyttää ylläolevia kenkiä?
(Yes, yes!!? please..)

Byysa-vaihtoehtoja. Perinteisestä shortsia ja Baywatchia.

**

Pikku-uhmiksen kesäasuja voisin ruotia sit vaikka seuraavassa postauksessa. Hellepäivän biisi:

[lyrics]

Kesä 2006 ja Anni ja Hietsu ja Tivoli Audio. Sydämessä muistoja

edit: Käykääs kaikki osallistumassa Marian kesäarvontaan !

Bilehile

2010-05-19T21:46:00.005+03:00

Täällä se norsu kuulkaa taas pötköttää! Mies lähti viettämään (erittäin ansaittua ♥) vapaailtaa veljensä kanssa kaupunkiin raflassa syömisen ja biliksen plus ehkä muutamaisen keppanan merkeissä. Minä vietän ansaittua hömppäiltaani näiden merkeissä;

Despiksien season 6 finale ja TV-mix !

Ajattelin myös mennä ajoissa sänkyyn, juuri vaihdettuihin puhtaisiin lakanoihin, ja suunnata pöytätuulettimen pelkästään omalle puolelleni. Ja kääröytyä vallan kokonaan siihen isoon pariskuntapeittoon.

Ja silti on niin outoa... En osaa koskaan nukahtaa yksin. Saati sitten nukkua yksin. Kaipaan mun turvallista turvamiestä, pelkään kaikkia ällöttäviä murtovarkaita. Haluan sen saksanpaimenkoiran :D.

Sekavaa sepostusta... Älkää välittäkö. Hellehoureita! Hyvää yötä ja söpöjä unia jokaiselle! ♥

ja KIITOS kommenttitulvasta edelliseen postaukseen! Tusen tack!

Bilehileen biisivalinta, good old TLC.

Hankintoja isolle ja pienelle

2010-05-18T13:59:00.004+03:00

Mä oikeesti lupasin itselleni et en ostele vielä vauvalle yhtään mitään, mut tasapuolisuuden nimissä oli pakko ihan vaan pikkusen kierrellä kauppareissulla vaateosastolla ja napata tällänen übersuloinen pehmoinen puku pikkuiselle mukaan; "oikean" värisenä. :) Telmakin sai ensimmäisen tyttövärisen vaatteensa rakenneultran jälkeen.

Wawaskawa siellä ! tsuip tsuip

Helteet iski viikonloppuna ja samaa kyytiä tajusin että Telmalla ei ole yksiäkään sopivia sandaaleja. Samalla eilisellä reissulla napattiin sit hätävara-sellaisetkin kärryyn, tälleen tänpäiväisen kaatosateen kunniaksi :).

Nää söpöset oli ainakin Telman mieleen, halus välttämättä ne tänäänkin perhekahvilaan jalkaan... Hyvät lätäkköjalkineet!

**

Tuomolla alkaa nyt sit ensi viikon maanantaina uudet työt ja niiden myötä pystymme harkitsemaan nyt sitten isompiakin hankintoja joista ensimmäisenä listalla on Telmalle kunnon turvaistuin. Hän napottaa vielä tuossa Maxi Cosin 0-13kg kaukalossa ja 9,9-kiloisena pikkupätkänä siihen vielä ihan hyvin mahtuukin. Jalat meinaa tulla kyllä kohta sen verran yli että nyt on aika uudelle tuolille. Oon vertaillut ja vertaillut ja kysellyt ympäriinsä ja meillä ois nyt hyvä sauma tehdä kaverin kanssa yhdessä tilaus (postikulut puoliksi) Britteihin tästä istuimesta:

BeSafe Izi Comfort (9-18kg)

Istuin tulis meille siis ilman Isofixia koska sen lisäksi etten näe sitä yksiautoiselle perheelle ihan hirveän tarpeellisena, meidän autoon se ei myöskään tulisi ikinä mahtumaan... Toivottavasti mahtuu edes ilman sitä jalustaa. Nää istuimet on melko suolaisen hintaisia Suomessa mut tuolta Briteistä tilattuna hintaa jäis vähän alle 200€ sisältäen p-kulut. Ainakin Autoliiton testeissä tosi hyvin pärjännyt tämä istuin. Mutta,

jälleen kaipailisin kokemuksia/vinkkejä teiltä lukijoilta!

Tästä tai jostain muusta mielestänne hyvin palvelleesta turvaistuimesta.

Sit vielä song of the day, ihana kesäfiilisbiisi, yksi lempiduetoistani ja Eros on vaan niin makeeääninen tyyppi, miss Turnerista nyt puhumattakaan ! (biisin nimi kirjoitetaan oikeasti kylläkin "Cose della vita");

Baby bro.

2010-05-17T15:27:00.008+03:00

Poika.

Ei oikein uskota vieläkään.

Kaikki oikeasti tärkeät asiat myös erittäin hyvin, rakenteet ja elimet. Painoarvio 308g. Lapsivettä hyvin. Liikkeet ++.

Onnellisia.

Oodi Sörnäisille (and one job)

2010-05-13T20:35:00.005+03:00

@ Helsinki.

Otettiin extempore-reissu, kun täällä sattui just olemaan sopivasti porukkaa koolla. Mut aloitetaan eilisestä, saatiin huippu-uutisia! Nimittäin Tuomo sai uuden ja mahtavan työpaikan. Lomautus on kestänyt tuolla vanhassa duunissa jo ihan tarpeeksi kauan ja vaikka on ollu ihanaa et mies on ollu jo yli 2kk kotona niin kyllä tässä jonninmoinen kivi vierähti muutamaltakin sydämeltä. :) Lähdettiin heti Rossoon juhlistamaan Tuomoa. Pieni mieheni söi 4 täytteen pizzan perhekoossa! Minä tilasin suussasulavaa Tilapia-kalaa (lähinnä kai siikaa näistä meidän fisuista...) ja Telma söi Onni Oravan pasta-annoksestaan huikeat ½ lihapullaa ja 4 ½ penne-pastaa. Ensi kerralla Telma saa sapuskoida siitä ilmaisesta raastepöydästä :D. Pointsit Rossolle hyvästä palvelusta, pitkästä aikaa tosi hyvistä annoksista ja leikkipaikasta jossa taapero olisi viihtynyt parikin tuntia.

Syömästä suunnattiin kotiin pikapakkaamaan kamppeet ja sitten kurvattiin vielä mökin kautta, rakkaalla miehelläni on monenlaisia traditiota ja periaatteen miehenä niistä ei sitten myöskään tingitä. Tämä traditio koski talviturkin heittämistä... Telmakin kasteli varpaat. :) Minä pelkäsin pörriäisiä ja itikoita terassilla, niinkuin aina. Lahdentielle päästiin vasta puoli kymmenen aikaan illalla, mä en oikein jaksanut keskittyä ajamiseen kuin jonkun 70km verran ja sit voitti America's next top model! Oltiin perillä puolenyön aikaan ja Telma nosti tietysti hirveän metelin kun heräsi kesken unien... Taidettiin sit nukahtaa vasta 2 maissa eli pirteetä sakkia mestoilla tänään.

Tänään ei olla mitään ihmeellistä touhuttu, vietetty vaan perheen kanssa aikaa. Iltapäivällä lähdettiin heittämään mammaa kaupunkiin ja siskoa tanssitunnille ja päätinpä sitten AJAA... Sörnäisissä... SörnäisIIN ensinnäkin... Loooord have mercy. Apua. Tuli ihan mahoton tutina ja kotikulmia ikävä. Onneks meillä ei oo bussikaistoja eikä mitään muitakaan typeriä keksintöjä niinku esim. 6 kaistaa yhteen suuntaan ja jotain tommosia vihreitä junia keskellä autoliikennettä!!!!!11

Samat maisemat mut triplasti enemmän autoi näky tänään...

Sit ajeltiin myös remontti-Kehäykköstä Esbooseen kavereita moikkaamaan(navigaattorin kanssa... yäk) mut Tuomo ajo, koska sentään niin pitkälle en vieny tätä mun henkistä itsemurhaa.

Nyt me aletaan kattoo jotain leffaa, vaihtoehtoina tällä hetkellä Englantilainen potilas ja Piano, Tuomo ei millään tiedä kumman valitsis, uskotteko :D. Lakuja, sipsejä, limua, kainalopaikka! Perfect. Helsinkeeeyy-fiilistelyn kunniaks päivän biisinä:

Kirppuja

2010-05-11T14:21:00.003+03:00

Eilen sain Meerin pitkästä aikaa Pinjan kanssa meille kylään. Meeri on siirtynyt kotoa tonne työelämän puolelle niin ei nähdä enää päivittäin niinku ennen mutta kyl me nyt kerta viikkoon ainakin koitetaan päästä höpisemään. :) Tein ensin kanatortillavuokaa ruoaks kaikille ja sit neideillä meni leikit niin nätisti yhteen että päätettiin lähteä Meerin kanssa kahdestaan tohon Silinteriin kirppistämään ja Tuomo jäi lapsenvahdiksi. Ei se ainakaan perään soitellut et ihan kivasti niillä täällä se vajaa tunti oli kulunut!

Kirppukierros oli ainakin mun osalta mukava ja tuottoisa:

GT:n neule, ihan uudenveronen. 4e. Ja tässä ärveet tasan 19, mush mush!

Eka vaateostos vauvvalle, söpönen ! 1e.

Tais olla KappAhlin mallistoa. Telmalle! 1e.

Hennesin sydänpolvi-sammarit Telmalle, 2e.

Paasilinna-fanille (arvatkaa kahesti, minä vai Tuomo :D), 3e.

Sellasia! Meeri oli muuten niin kiltillä päällä et se opetti mulle vielä kertaalleen ton trikooliinan sitomisen (kietaisuristikakkonen) Pinjan ~15kg avulla :D. Itsehän kaivoin sen Babybornin esiin sit siinä vaiheessa ku aloin ite treenaamaan... Kiva ja reilu kaveri! Mut mä osaan, mä osaan! En sit tiiä miten miljoona kertaa vaikeempaa on sellasta vänkyräsimpukkaa sinne asetella mut onpahan nyt periaatteet hallussa.

Dry training...

Anoppi sattu just tuomaan sitä Baileys-kakun jämää meille kun mulla on beibiboorni liinassa. Katto varmaan et no NYT se on seonnu lopullisesti :D:D. Hih hih.

Kohta me toivottavasti lähdetään kauppaan ja mä pääsen ostaa Greyn anatomian 4 seasonia kun maksetaan se kaverin kanssa puoliks niin raaskii investoida. McDreamy! McSteamy! McGeorgey! aaamhmhmm.

edit: Uusista kuulokkeistani inspiroituneena olen alkanut taas antaa aikaani myös musiikille. Ajattelin laittaa mun mielestä loistobiisejä nyt vähän aikaa yhden kerrallaan aina joka postauksen loppuun. :) Mitäs ootte mieltä? Alotetaan tällä:

Pampering mamas

2010-05-09T21:18:00.003+03:00

Aamu alkoi tämän maman osalta pitkään nukkumisella. Kympin jälkeen sain kahvimukin ja ihanat lahjukset plus kortit sänkyyn onnitteluhalausten kera. Keittiönpöydällä odotti tällainen näky.

Miesrakas oli tehnyt itse mm. aitoja amerikkalaisia pannukakkuja, mustikoiden, mansikoiden ja pancake syrupin kera! NAM!

Kahvin join tietty omasta Vaimoni-mukista :')

Sinun vuoksesi saan äitienpäivää viettää ♥

Telma taiteili kerhossa näin upean kortin!

.. isi avusti tekstissä.

Isi oli hankkinut omankin kortin, kampaamontädiltä! Kun ei oo ehkä niin noita askartelumiehiä. Mama oli tästäkin varsin onnellinen!

Lisäksi Tuomo lahjoi mua uusilla kuulokkeilla, nämäkin tuli enemmän kuin tarpeeseen. Oon koekuunnellut noilla kaikkee lempparimusaa jo paljon! Jee! Ignooratkaa typerä ilme ja toi ti_va... :D

Kiitos rakkaat!!! Teitte mun päivän. ♥ ♥ ♥

ps. Leivoin itsekin oikeasti onnistuneesti Bailey's-juustokakun anoppilan juhlapöytään jonka kylläkin unohdin kuvata, buu! Hieno oli vaikkei ihan sitä luokkaa ku toi Kinuskikissan...

pps. Loppuun ihanaa Sherylia, uusien kuulokkeiden kunniaksi! Tiiän et miss Crow tahtois omistaa tän teille kaikille ihanille äipille!